Tapaninpäivä eli nyrkkeilypäivä ”boxing day” ilman väen vallan häivää

 Tuskia ja syyllisyyttä tästä vilustumisesta. Ei ole paljon päässä liikkunut aivoituksia. Käsien pesu kylmällä vedellä, nenän suun silmien eli naaman koskettelua ja se ohut mekko päällä sukkiksissa. Ulkona -7°C ja mä otin villakangastakin mukaan. Kylmänhikeä enkä mennyt suihkuun heti. Söin jouluruoat mutta sitten alkoi tökkiä. Ruokahalu katosi. Päässä omituinen olotila, kurkku kipeä. Tarvitsee lepoa ja juoda paljon… kuumetta oli 37°C eli normaali. Otsa hieman kiiltänyt ilman syytä. Pyyhkinyt hikeä, kyyneleitä, räkää. 

Ilta meni puhelimella vierassängyssä katsoen twitch soittimesta kun yksi lempistriimaaja tekee karvanpoistoa vahalapuilla. Se nauratti ja helpotti hetkellisesti omaa oloa. Kipuhan on pelkästään heikkouden lähtemistä ruumiista. Se homomaisteri oikein kerjäsi kipua. Saatiin klippejä. Sanoi mm. nielevänsä sun vauvat ja multa menee ohi yleensä kaikki seksuaaliset vihjaukset ite. Puhun niin selvästi ja kuuluvasti. En halua jättää arvailujen varaan mitä vihjaan. Siis liikaa auoin suuta jouluna minäkin. Ensi oire kurkun karheus. Haluan voida paremmin. Huomenna illalla se hemmetin kesäteatteri. En halua tartuttaa ketään.

Olen ottanut 3x para tabsia 1g. 

Laitoin tiktokkiin joululahja haul videon ja sai jotain 30 tykkäystä. Olen pidetty. Osaan tehdä kaikkea siistiä. Olen luova. Noista yksi oli vale kolmesta kehusta ja loput suurpiirteittäin. Olen minäkin yksi ihmelapsi. Mulle jäi hieman epäselväksi mun vanhempien välirikko ja 90-luvun alun laman heidän maksusuunnitelmat. Nyt perheessä on asiaan erikoistunut asianajaja. Konkka on kyllä niin jokapäiväinen asia. En ole saanut selville onko se sukulainen kaapissa vai miksi sillä ei ole jo miestä ja lapsia vaan koira joka näykkii kavereiden varpaita sen luona? Tyyppi on yhtä kaunis kuin minä ja ihan normaali vielä. Luulisi ysikutosen uranaisen haluavan äipällistyvän ja tekevän lastenlapsia kun toi yksikin sinnittelee yhä. Vähän on huonosti tää suku jatkumassa. Mun harteilla ei ole mitään.

Kaikki toki tapahtuu aikanaan. Vuosien saatossa. Sitä ymmärtää mikä on tärkeää ja sitten luopuu siitä ja valaistuu. 

Arkihuolet kaikki heitä. Kiva joulu noin muuten. Voisipa auttaa perunateatterin kanssa. En halua räkää toisten ruokaan. Miksi aina joku jouluna saa jonkun räkätaudin? Tää on varmaan kova paikka immuunijärjestelmälle. Onneksi maistan ja haistan eikä ole hengitysvaikeuksia enkä värise kylmästä tai kauheasti ole kuumeinen. 

Ja ähky muka olisi pahempi. Paino nousi kolme kiloa aattona toki mutta aamusta se oli jo mulla normaali. Histamiinit ja bupropionit sekä metformiinit jotenkin nämä lääkkeet estää lihomaan. En ole psykiatri mutta avuton jos menisi ääneni. En voisi puolustaa itseäni psykiatrien subjektiivisia harhoja vastaan, mitä he väittää mulla olevan vaikka keksivät itse. Miksi olen noin negatiivinen, käski yksi telemarkkinointi pomokin minua. Puhu ite unissasi myyntilitaniaa paperilta. En mä edes muista onneksi miten se meni. Iloisella asialla lähdin soittelee. Soitellen sotaan. Varsin tahmeasti liikku mikään korvien välissä?

Miellyttävä pitää olla. Sanoa mitä sanotaan. Vähän on turhan paljon määräilty. Pelottaa ja se on ainoa syy, miksi teen niinkin itsenäisesti kaikkea. Laitan pesukoneeseen tiskit ainakin. Aina kun jostain eri mieltä, jotenkin katsotaan kuin hullua. En pysty myötäilee joka asiaa. Ei saa suoristetuksi minua ravistelemalla. En ole kudottu kankaasta. 

ilo 3/5, haastavuus 1/5, rauha ja totuus 3-3, ikuisesti lovea. omankaltaistensa etsimistä keinoin kaihtimin...

 Jos on vapaaehtoisesti jäänyt lapset tekemättä, niin saako olla eri mieltä toisten kasvatustavoista. Oman sisäisen lapsensa saa kyllä uudestaan keksiä luotettavan ihmisen kanssa turvallisessa ympäristössä jota, perinteinen terapiasuhde vai mikä se oli keskimääräinen eiku ihan kuulostaisi tavalliselta normaalilta hyvältä vai kuinka se sitten menikään

*miettii miksi ääneen, käsitellyt toistuvat painajaiseni jatkuu eri muodoissa* 

Mulle tuli liittyen lasten oikeuksiin sähköpostia vaikka en muistaakseni mitenkään ole liittynyt postituslistoille. Siis.

Jos katsonutkin televisiota niin yhdessä mainosvälissä oli pelkkiä rahankeruita kaikilta mahdollisilta... mitä ne yhdistykset nyt ovatkaan. Hyväntekeväisyysjärjestöt.

Olen oman korteni tuonut yhteiskunnan kekoon kun en lisäänny. En edes jakaannu. Jos muut on omissa poliittisissa-uskonnollisissa-lapsuus psykooseissaan, niin mun solut ja mikrobit ja muut mikä palaa joskus tuhkaksi, on palvellut jo.

Turha sitä yrittää imeä enempää minusta, kui? Nyhväämistä tyhjistä rei'ityksistä teidän metsäkoneiden ohjekirjoista jotka palautella lainattuna henkilöille... korvasta toiseen, madosta mateluun

Aina ymmärretään väärin vaikka ovat osa ongelmaa. Ilmiantaa jotain ihan omaa maanisdepressiota. Tervemenoa yhteiskuntaan jos vähänkään vaikuttaa terveeltä. Hyppii kissana pöydille, kuin missäkin sananvapauden kulmassa.

Pyöreä on pöytä tuossa takana. Se on jotain vanhempi kuin minä, kuten moni muu asia täällä. Että silleen ihminen palaa aina vaippoihin pyllistelee koirille, vai miten tämä lattia nyt meni. Ei sillä ole väliä jos se palaa kummittelemaan. Kummit nähnyt elämässäni kaksi kertaa.

Kukaan ei oikein välittänyt minusta lapsenakaan. Elämänpolkuja talsitaan.

Saisiko yhden lobotomian tai ainakin kädet sidotuksi selän taa pakkopaitaan

 Jokaista sun vauvanparkaisua kohti mä olen itkenyt 100 kyyneltä. Sinusta tuli pippurinen ja tulinen. Kumpikaan meistä ei muutu muiden vuoksi, mutta en minä haasta sinun kanssasi riitaa. Sanot vain niin kamalasti minusta. Etkä halua tietää mitään. Arvostat onnellisuuttani liikaa että minulla olisi hyvä olo, nyt.

Tuossa kaaressa tulit vastaan jalkakäytävällä ja halattiin. Muistojeni ovista olen aina epätervetullut. Et sinä voi tänne tulla- hätäännytte. Minusta ei saisi puhua, olen aina tällainen, nauratte minusta ja kuulen sen oven läpi enkä astu sisään kaveriesi seuraan. Sinua kiusattu erilaisten vaatteiden vuoksi. Varmaan vaikea pukeutua pelkkään Chaneliin ja Marimekkoon. P.S. bio-oil ei oikeasti toimi

Muistojen luominen yhdessä, kun ketään ei ole kysymässä mitään kuinka voin, vastata saattaa kyllä mutta turha toivo että ketään tiedustelisi, hyväksyisi seuraajapyyntöä, olisi ylpeä että minullakin on sama sukunimi. 

Vakooja omassa perheessä. Tartun jokaiseen tiedonjyvään, eihän minulle mitään suoda teidän elämästänne. Lyhyet ihmiset ovat karmivia. Ei heru. Turkoosi lempiväri, niin varmaan joskus. Ainoa yhteinen ulkomaanreissu kanssanne, allaspoika luuli minua mykäksi. Tanssitus altaalla ja palanut selkä, stressileluja pissaavia poikia, omenateetä, liiroja, ja matkaa edeltänyt uimapukujen sovitus.

Et pyytänyt rasvaamaan selkääsi. Et pitänyt huolta itsestäsi. Itsestäsi, koska olit 8-vuotias. Olisit voinut nätimmin pyytää hammasharjaa (eikä vääntämällä itkua) koska: sinua ei oltu ajateltu. Hygieniajuttuja, tarvitaanko. Shokkia. Käskettiin kyllä näyttää kieltä ja ottamaan pidempiä suihkuja. Varsinkin se, johon äitini laittoi minut rauhoittumaan kun halusin soittaa toiselle huoltajalleni lapsena-- mutta vaatteet päällä ja kylmään ammeeseen, hana päälle.

Tähän sopisi kuva. Sopimuksesta jonka pakotit allekirjoittaa. Etten mainitse suvun ketään ihmistä netissä missään ja silti pakonomaisesti haet kuolinilmoituksia esivanhempien arkistoista ja lehdistä selaillen. Sukututkimus jonka viimeisenä niin, on ketään?

Tyytyisin vähempäänkin, kissanristiäisiin, kun kerran unohdettaisiin kutsua. Upposin kuin se virolainen valtamerialus, vuosia ennen syntymääsi mutta laskettuna aikana.

Ehkä rakastin ajatusta sinusta enemmän, kuin mihin kykenit iältäsi äitisi hameen alta, tai polvelta tai sylistäsi ymmärtää. Siskonrakkaus, edes puoliksi, mitä sillä tekee! Nyt jo irti napanuora joka tuskin koskaan katkeaa. Psyykkisillä saksilla poikki näkymättömät siteet jotka navasta lähtee ja kutoo muihin ihmisiin.

Annan kyyneleiden kohta tulla. Viileänä räntänä alas leijaillen kuin siitepöly, merkaten jokaisen vihkoon kuin ennenkin. Olisi ihme jos pystyisin lopettaa. En siis voi hyväksyä tunteiteni kirjoja, luuloja, nuoruuttani joka meni hukkaan, syyllisyyttä ja tautejani, mitään mikä sinua ei kiinnosta. Mikä minä olen? Sammuttaja jokaisen liekin jonka saat aikaan. Omilla kyynelilläni metsäpaloa vastaan. Veri virtaa suonissani ja se on samaa mutta vierasta. Se hetki kun suun eteen laitetaan nukutusaine kun minut siepataan. Heittosäkki. Hakisi käen pesästä tehdäkseen jälkiruoan. Toisaalta haluan syyttää masennustani teistä, en syyttää teitä masennuksestani, mutta itsetuhoisuus on minun taakkani, epäuskoani. Myrkytystilassa kerran, periksi en anna.

salassapito sopimus että olen olemassa tai edes perheenjäsen

Syytetty aina kaikesta mihin en ole voinut olla syyllinen. Aina voi ajaa takaisin eikä tarvitse yhden väärän liitoksen vuoksi ajaa 100 km väärään suuntaan. Häiritsen sanomattakin mitään. Ehkä olin liian hiljainen ja kiltti lapsi. Ehkä jäit miettimään kun kysyin, minne minua viedään. Yksin ei voi jättää lasta, mutta lyödä voi ja sylkeä päälle tai lyödä kasvoihin kun kengät ei sovi. Voi olla ajattelematta toisen kohtaloa. Maailman pahuutta. Raakuutta heikkoja vastaan, hyväksikäyttöä, sitä että väitetään valehtelevan omasta elämästänsä vaikka tietää itse paremmin omat saavutuksensa ja aspiraationsa.

Sanat on eri, kuin mitä tekee. Niinhän. Äpäryys ei ole enää nykymaailmassa maailmanloppu ja ketään ei tuomita jos tulee raskaaksi avioliiton ulkopuolella mutta ihmiset voivat pahoin, niinhän. Anteeksi, olen syntynyt. Minua on käytetty. Kukaan ei kuole neitsyenä. Voihan sitä yrittää kunnes ei enää jaksa, mutta elämä panee kaikille parrun perseeseen poikittain.

No mutta joo. Olet onnekkaampi kuin luuletkaan. Eikä se ole uhkaus.

Kaiken voi ymmärtää niin väärin vain koska en löydä sopivaa kyyneltä enää, sopivaa sanaa, suusta tulee vääränmuotoista ripulia ja nakkisormet raapii näppäimistöltä huonoa symboliikkaa. Itkuni on itketty. Ymmärtämättömyyteni on tutkittu. Haluni keskustella on siunattu. Loppuunajettu, nurkkaan ahdistettu, mitä kettu sanoo? Itu on kadunnimi ja tämän maan lyhyin tien nimi. Sukunimeni on lyhyt, valkoihoinen, suomalaisempi kuin juuri mikään. Sanoja, tunteita, ruumiintoimintoja, viihdettä ja saippualla pestyä suuta vielä senkin jälkeen kun... eivät he antaisi minulle niin paljon unilääkkeitä että saisin hoidettua homman loppuun

Tule juoppohullu pois sieltä, jättäkää se viallinen äpärä ulos metsään kyllä luonto hoitaa tai no, jos olisin voinut abortoida itseni niin olisin toki sen tehnytkin. Mielipide sikiöstä onko se syntymänsä jälkeen ihminen eikä enää loinen?

Haluan jo muuta ajateltavaa. Tiedän että itsetutkiskelu ei ole hedelmällistä mutta tomaatti on marja. Ja tomaateissa on folaattihappoa jota raskaana ollessa tarvitsee vaikka muuten ei ole todisteita että vitamiinit imeytyy tai on hyödyksi mutta silloin on kun kropassa on loisia.

Joo kadun syntymääni ja ajatukseni katkeaa nopeammin kuin ehdin kirjoittaa. Miksi kukaan haluaa rakastaa ketään. Mies on kuin keiju paitsi että Peter Pan ja sillä on kaljamaha enkä voi lisääntyä enkä ketään piloille lelliä koska olen jo köyhä ja pikavipeistäni kärsinyt

mutta ehkä en saa rakastaa. Osaan mutten saa. Enkä sitä tule sanomaan. Päästä järki, kynästä kärki, ja sitä rataa... aika tappaa kaikki pahikset koska ainakin teet jotain.

hmm. herää pahvi. Oi suuri nakertelija. Harhauta minua itkuhaaveistani etten muserra ketään syliini kuoliaaksi pehmoleluja ja poskea vasten jotakin halaa

Tenniskentällinen ihoa ja ihminen uusiutuu ja muuttuu avaruusolioksi vai uskoisinko mitään -? Väitetty vääräksi vähiten on oikeassa eniten ja sitä rataa

Terveisin maailman isoin jeesuksen isosisko