Saisiko yhden lobotomian tai ainakin kädet sidotuksi selän taa pakkopaitaan

 Jokaista sun vauvanparkaisua kohti mä olen itkenyt 100 kyyneltä. Sinusta tuli pippurinen ja tulinen. Kumpikaan meistä ei muutu muiden vuoksi, mutta en minä haasta sinun kanssasi riitaa. Sanot vain niin kamalasti minusta. Etkä halua tietää mitään. Arvostat onnellisuuttani liikaa että minulla olisi hyvä olo, nyt.


Tuossa kaaressa tulit vastaan jalkakäytävällä ja halattiin. Muistojeni ovista olen aina epätervetullut. Et sinä voi tänne tulla- hätäännytte. Minusta ei saisi puhua, olen aina tällainen, nauratte minusta ja kuulen sen oven läpi enkä astu sisään kaveriesi seuraan. Sinua kiusattu erilaisten vaatteiden vuoksi. Varmaan vaikea pukeutua pelkkään Chaneliin ja Marimekkoon. P.S. bio-oil ei oikeasti toimi

Muistojen luominen yhdessä, kun ketään ei ole kysymässä mitään kuinka voin, vastata saattaa kyllä mutta turha toivo että ketään tiedustelisi, hyväksyisi seuraajapyyntöä, olisi ylpeä että minullakin on sama sukunimi. 

Vakooja omassa perheessä. Tartun jokaiseen tiedonjyvään, eihän minulle mitään suoda teidän elämästänne. Lyhyet ihmiset ovat karmivia. Ei heru. Turkoosi lempiväri, niin varmaan joskus. Ainoa yhteinen ulkomaanreissu kanssanne, allaspoika luuli minua mykäksi. Tanssitus altaalla ja palanut selkä, stressileluja pissaavia poikia, omenateetä, liiroja, ja matkaa edeltänyt uimapukujen sovitus.

Et pyytänyt rasvaamaan selkääsi. Et pitänyt huolta itsestäsi. Itsestäsi, koska olit 8-vuotias. Olisit voinut nätimmin pyytää hammasharjaa (eikä vääntämällä itkua) koska: sinua ei oltu ajateltu. Hygieniajuttuja, tarvitaanko. Shokkia. Käskettiin kyllä näyttää kieltä ja ottamaan pidempiä suihkuja. Varsinkin se, johon äitini laittoi minut rauhoittumaan kun halusin soittaa toiselle huoltajalleni lapsena-- mutta vaatteet päällä ja kylmään ammeeseen, hana päälle.

Tähän sopisi kuva. Sopimuksesta jonka pakotit allekirjoittaa. Etten mainitse suvun ketään ihmistä netissä missään ja silti pakonomaisesti haet kuolinilmoituksia esivanhempien arkistoista ja lehdistä selaillen. Sukututkimus jonka viimeisenä niin, on ketään?

Tyytyisin vähempäänkin, kissanristiäisiin, kun kerran unohdettaisiin kutsua. Upposin kuin se virolainen valtamerialus, vuosia ennen syntymääsi mutta laskettuna aikana.

Ehkä rakastin ajatusta sinusta enemmän, kuin mihin kykenit iältäsi äitisi hameen alta, tai polvelta tai sylistäsi ymmärtää. Siskonrakkaus, edes puoliksi, mitä sillä tekee! Nyt jo irti napanuora joka tuskin koskaan katkeaa. Psyykkisillä saksilla poikki näkymättömät siteet jotka navasta lähtee ja kutoo muihin ihmisiin.

Annan kyyneleiden kohta tulla. Viileänä räntänä alas leijaillen kuin siitepöly, merkaten jokaisen vihkoon kuin ennenkin. Olisi ihme jos pystyisin lopettaa. En siis voi hyväksyä tunteiteni kirjoja, luuloja, nuoruuttani joka meni hukkaan, syyllisyyttä ja tautejani, mitään mikä sinua ei kiinnosta. Mikä minä olen? Sammuttaja jokaisen liekin jonka saat aikaan. Omilla kyynelilläni metsäpaloa vastaan. Veri virtaa suonissani ja se on samaa mutta vierasta. Se hetki kun suun eteen laitetaan nukutusaine kun minut siepataan. Heittosäkki. Hakisi käen pesästä tehdäkseen jälkiruoan. Toisaalta haluan syyttää masennustani teistä, en syyttää teitä masennuksestani, mutta itsetuhoisuus on minun taakkani, epäuskoani. Myrkytystilassa kerran, periksi en anna.

salassapito sopimus että olen olemassa tai edes perheenjäsen

Syytetty aina kaikesta mihin en ole voinut olla syyllinen. Aina voi ajaa takaisin eikä tarvitse yhden väärän liitoksen vuoksi ajaa 100 km väärään suuntaan. Häiritsen sanomattakin mitään. Ehkä olin liian hiljainen ja kiltti lapsi. Ehkä jäit miettimään kun kysyin, minne minua viedään. Yksin ei voi jättää lasta, mutta lyödä voi ja sylkeä päälle tai lyödä kasvoihin kun kengät ei sovi. Voi olla ajattelematta toisen kohtaloa. Maailman pahuutta. Raakuutta heikkoja vastaan, hyväksikäyttöä, sitä että väitetään valehtelevan omasta elämästänsä vaikka tietää itse paremmin omat saavutuksensa ja aspiraationsa.

Sanat on eri, kuin mitä tekee. Niinhän. Äpäryys ei ole enää nykymaailmassa maailmanloppu ja ketään ei tuomita jos tulee raskaaksi avioliiton ulkopuolella mutta ihmiset voivat pahoin, niinhän. Anteeksi, olen syntynyt. Minua on käytetty. Kukaan ei kuole neitsyenä. Voihan sitä yrittää kunnes ei enää jaksa, mutta elämä panee kaikille parrun perseeseen poikittain.

No mutta joo. Olet onnekkaampi kuin luuletkaan. Eikä se ole uhkaus.


Kaiken voi ymmärtää niin väärin vain koska en löydä sopivaa kyyneltä enää, sopivaa sanaa, suusta tulee vääränmuotoista ripulia ja nakkisormet raapii näppäimistöltä huonoa symboliikkaa. Itkuni on itketty. Ymmärtämättömyyteni on tutkittu. Haluni keskustella on siunattu. Loppuunajettu, nurkkaan ahdistettu, mitä kettu sanoo? Itu on kadunnimi ja tämän maan lyhyin tien nimi. Sukunimeni on lyhyt, valkoihoinen, suomalaisempi kuin juuri mikään. Sanoja, tunteita, ruumiintoimintoja, viihdettä ja saippualla pestyä suuta vielä senkin jälkeen kun... eivät he antaisi minulle niin paljon unilääkkeitä että saisin hoidettua homman loppuun

Tule juoppohullu pois sieltä, jättäkää se viallinen äpärä ulos metsään kyllä luonto hoitaa tai no, jos olisin voinut abortoida itseni niin olisin toki sen tehnytkin. Mielipide sikiöstä onko se syntymänsä jälkeen ihminen eikä enää loinen?

Haluan jo muuta ajateltavaa. Tiedän että itsetutkiskelu ei ole hedelmällistä mutta tomaatti on marja. Ja tomaateissa on folaattihappoa jota raskaana ollessa tarvitsee vaikka muuten ei ole todisteita että vitamiinit imeytyy tai on hyödyksi mutta silloin on kun kropassa on loisia.

Joo kadun syntymääni ja ajatukseni katkeaa nopeammin kuin ehdin kirjoittaa. Miksi kukaan haluaa rakastaa ketään. Mies on kuin keiju paitsi että Peter Pan ja sillä on kaljamaha enkä voi lisääntyä enkä ketään piloille lelliä koska olen jo köyhä ja pikavipeistäni kärsinyt

mutta ehkä en saa rakastaa. Osaan mutten saa. Enkä sitä tule sanomaan. Päästä järki, kynästä kärki, ja sitä rataa... aika tappaa kaikki pahikset koska ainakin teet jotain.

hmm. herää pahvi. Oi suuri nakertelija. Harhauta minua itkuhaaveistani etten muserra ketään syliini kuoliaaksi pehmoleluja ja poskea vasten jotakin halaa

Tenniskentällinen ihoa ja ihminen uusiutuu ja muuttuu avaruusolioksi vai uskoisinko mitään -? Väitetty vääräksi vähiten on oikeassa eniten ja sitä rataa


Terveisin maailman isoin jeesuksen isosisko

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Synttäriaatto

Rikkaat kyykyttää jo ihan tarpeeksi alempiarvoisiaan ja kuitenkin varastavat vaikutteet ja kaiken ihailtavan outouden sattumalta kun mikään ei ole enää alkuperäistä

Miksi kaikki miehet valitsee Sauronin puolella tappelemisen en tajuu