Mun alkuperäinen diagnoosi on "psykologin tuntemuksia"! Siihen on viitattu kaikki tämä aika! Se ei perustu mihinkään todelliseen. Nettilöydöksiin ”chattipalstoilta”. Poliisin epäilleen mua väkivaltaiseksi vaikka itse tein rikosilmoituksen. Mua ei ole voitu kuntouttaa kun ainoat sairauteni oli akne ja loputa äänenmenetys kun olin vilustunut. Siihen etten fyysisesti pystynyt enää puhumaan, perustuu mun mielestästä se ettei "tilanteen vakavuus" mennyt mulle läpi tai että olin "vaisu". Loppui vaan kyky puolustaa itseäni kun petti ääni vilustumisen vuoksi 2009 keväällä .v Siitä lähtien ollut skitsofreeninen vaikka mulla ei edes ole mitään harhoja ollut! En saanut edes vihata yhtä bändiä. Multa oli mennyt turvallisuudentunne; mä en ollut psykoottinen.
Selitin version mun elämäntarinasta jälleen siellä sossulle eilen, kun tilanteeni on ollut niin hyvin hallinnassa pitkään. Olipahan kattavaa taas kommentointi. Onko mulla aloitekyvyn puutetta. Perseveroin kevyesti kun katselin muualle. Mitä nää on oikein opetettu huomaa? Aika herkkää tulkintaa. Jos ihminen on jännittynyt, väsynyt, turhautunut tai kokee ettei tule kuulluksi, niin totta kai puhe takeltelee ja katse harhailee. Se ei automaattisesti ole mikään syvä kognitiivinen vika. Mutta paperissa se näyttää vakuuttavalta, koska sanat on hienoja.
Tunnin puhuin. Välillä vähän takeltelin. Hän tekee päätöksen, pääsenkö sinne pajalle mihin haluisin. Sosiaalista kuntoutusta koska olen mökkihöperö eli tulen kotona ns. hulluksi. Tässä ehtinyt monet kerrat olla haluamatta sinne edes 500 päivän aikana siitä kun kävin tutustumassa.
Pieni ikuisuus. Älä ikinä myönnä osaston lääkäreille että sun äidinäidillä on skitsofrenia kun et edes usko koko oirekimppuun. Joskus jossain kirjeessä sanoi sitä tanssitaudiksi tai skepsikseksi. Huoh. Mulla on parin tunnin päästä pakkolääkitys taas. Vaikeaa. Mä olen varmaan tosi seksikäs, kun elämälläkin on stondis mua vastaan. Elämä panee kaikkia, kukaan ei synny neitsyenä. Vitun allonormatiivisuus.
Mun pitäisi pystyä periaatteessa laihtua takaisin 66 kiloon. Mutta olen hankkimassa itse ruokani ja äiti kärrää sitä mulle mun kanssa ja joskus syön liikaa kun on jotain perhekestejä tai sesonki juttua, uutuuksia... enkä juo vettä tarpeeksi. Mennyt toimintakyky jaloista kun ne puutuu. En maininnut ole sitä terveyskeskuksessa kuin kerran. Hoitaja epäili sitä sivuoireeksi uudestä lääkkeestä kolesteroliin, vaihdettiin sitä lääkettä. No ei johtunut.
Ei mua osata hoitaa. Enkä ole pyytänyt. Ihan sama saako hoitoa kun ei edes ole itsetuhoinen. Olin itsetuhoinen vain koska sain unilääkkeet joita en tarvinnut ennen kuin hänen määrämä pakkolääkitys aiheutti levotonta unta. Onneksi ei enää mene risperidoni - mutta psykoosilääkkeet pilaa mun terveyden eikä niistä ole mitään hyötyä. Korkeintaan mielenrauhaa muille jos mussa olisi kuitenkin jotain vikaa. Eikä ne tunne mua. Olettaa vaan kaikkea kliinistä ankeaa paskaa Kelaa varten. Eikä antaneet mun olla työelämässä. Se on mun mielestä rikos kyllä. Pitäisi vain elää. I comply... ja estän samalla jokaisen joka mainitsee mitään siitä bändistä mitä vihaan vaikka on kulunut vuosia enkä ole kuunnellut sitä musiikkia. Näen painajaisia vaan. Se tuskin on merkityselämys jos he ovat kiusanneet minua "chattipalstoilla" ja estäneet joka paikassa. Saavat pysyä aliarvostettuina, koska ovat pilanneet mun koko elämän. Valtiolle varmaan miljoonien arvoinen menetys.
Lappu varpaaseen. Ihmiset tykkää lokeroida. Ei ole toivoa enkä suunnittele tulevaa kun sitä ei ole mulle. Tämä ei ole itsemurhaviesti. Ne diagnoosit on kyseistä ydinjätettä. Lääkkeet ympäristömyrkkyä. Kerronko mä tämän kaiken hoitsuille ja lääkäreille ja paasaanko joka päivä heille blogin sijasta? No en. Ne luulisi mua vaan hulluksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"