Vitut bloggaus aktivismista, tää on mun elämä nyt

 Tee omat virheesi vaikka tietäisit, miten asiat toimii. En ole tekoäly enkä neuvo ihmisiä elääkseni. En halua olla jokin hakukoneen vastaus kysymyksiin. Ei minua väsytä itsetutkiskelu enkä ole pääni sisällä jumissa. Ihmiset ei vaan tiedä miksi ne lukisi mun blogia. Okei. Se käy mulle. Mä olen vain aina pitänyt jonkinlaista nettipäiväkirjaa tai velhokoulua tai sivua lapsesta asti näpytellyt. Jos sitä edes lukee ketään muu kuin itse tai botit. Olen vakuuttanut itseni. Alkuperäinen kysymys chatgptlle oli miten voisin mahdollisimman vähän käyttää tekoälyä. Kaikki tekoälyt noudattaa algoritmeja eli sääntöjä, mutta ne ennustaa miten saisivat eniten irti sun antamasta huomiosta. Miten koukutettua. Katsomaan videon loppuun tai selailemaan lisää, mitä tekee mieli ostaa seuraavaksi. Kuluttamaan. Viemään rahat. Näyttää asioita joihin on mieltynyt. Mun Netflix ei näytä samalta kuin kaverin Netflix. Sillä on pelkkää true crimea ja mulla on leffoja ja sarjoja etusivulla mitä se suosittelee mulle. Mun kuusi eri Spotify tiliä suosittelee mulle pelkkää poppia varmaan omien halujensa mukaan kun enhän mä tiedä mitä artisteja mä edes kuuntelen. Kunhan se ei ole eräs suomalainen bändi,  –I'm fine.

Aika moni mies siellä pikadeiteillä oli esim. ohjelmoijia tai teki jotain tylsää striimausta tai sorvausohjelmia maahantoi mitä lie. Tietotyötä. Introverttejä. Nörttejä. Ei juo, ei laula. Mä olin kiinnostunut kaikista enkä kenestäkään. Pari kertaa suosittelin katsomaan Wikipediasta pari juttua kun en jaksanut selittää kuten aseksuaalisuus tai swappailu. Kehui mun kirjeharrastusta. Yksi höpisi amerikkalaisita juustopiiraista ja resepteistä ja välineistä sen viisi minuuttia. Kerroin että tein kerran jollekulle parasta mitä se on elämässään syönyt. Jotkut vastasi itse omiin kysymyksiinsä kun olin huuli pyöreänä. Joku asui Siurossa, toiset keskustassa siinä lähettyvillä. Joku tuli Jodelista, toinen ResQ:n kautta. En tiedä oliko kukaan aiemmin ollut speed dateilla. En mä ainakaan. Kiva nähdä ihmisiä sanoin monelle alkuun? Kerroin olevani eläkkeellä, yhdelle etten voi saada lapsia. Ikäni sai tietää korkeintaan kaksi. Yksi varmisti että nimeni oli oikein. Melkein kaikki oli mukavia. Muutamat äimistyneet ilmeet kun takeltelin ja möläytin ja kerroin ehkä yhden valheenkin hätäpäissäni... Tai kädet puuskassa minuun katsominen kuin olisin jotenkin iljettävä. Ihan odotettavissa. Haluan että mun kanssa voi tuntea olonsa mukavaksi.

Mä olisin voinut olla vaikka ennustaja eukko siinä kun istuin kuin tatti paikallaan ja siemailin mun love potion drinksua. Kaikille intuition avulla kertonut jotain kylmäluentaa. Love potionista voisi tulla mieleen liemet ja rakkausloitsut mutta ehkä se oli vaan ystävävänpäivä markkinointia. Mä en ole syvällisin ja rohkein hahmo ja tupla agentti joka tapattaa työssään lapsuudenrakkautensa ja vannoo uskollisuutta vahvimmille velhoille. En ole jämähtänyt yhteen rakkauteen. Mä en edes ole rakastanut ketään. Kukaan ei kysynyt mun aiemmista suhteista, vaikka pelkäsin. Joku kertoi kyllä että sen eksä oli siellä myös.

Mutta joo. "näin saat pesää pikadeiteillä vaikka olisit queer" ei nyt ihan pitänyt paikkaansa kun saan ne jalat alleni aika nopeeta tilanteissa joissa voisi syntyä jotain yhteyksiä vastakkaista sukupuoleen kanssa. Kaikki pitäisi iskeä. Mut ketään ei silti jää. Voin olla vaikka miten avulias ja oikeassa, tai kunnianhimoinen. Nämä vässykät ei halua minua jahdata. Netissä korkeintaan ja sitten estän ne. Jos en ensin anna niille eli en. Threadsissa oli äsken yksi kysymys "vaginan omaaville" miltä orgasmi tuntuu. Aloin sitä miettimään sitten. Se tuntuu... kouristuksilta ja vapauttavalta tunteelta, värinältä ja siltä että mielihyvää on painanut tarpeeksi pitkään kiihoituttuaan. Kesto naisilla pidempi... 40 sek ehkä? Pääsen siihen yleensä yhtä nopeasti kuin käyn vessassa eli 2min.