Mä en voi kelliksi muuttua senkin vilkuilija

Mulla on kaapissa ruokaa. Karkkeja, jätskiä, sipsiä kolaa myös. Söin aamupalaksi kanaburriton ja sitten päivällä yli puolet pitsaa. Join 382 kalorin vahvan siiderin sekä kaljan. Kävin kaupassa, söin karkkeja. Katson telkkaria ja kuuntelen äänikirjaa samalla ja kirjoitan tätä. Yltäkylläisyyttä. Täytyy keksiä 2pkt jauhelihalle jokin resepti, kenties kastike jne. En välitä oikein juustoraasteella tuunatusta makaronisörsselistä enää. Suklaapuuro, jogurttia. Nuudeleita, keittoja, patonkeja pakkasessa. En ole käyttänyt koko asumistukea vielä turhuuksiin. Apteekissa pitäisi kyllä käydä. Joku diabetes tukirymässä oksentelee ja ripuloi, varmaan osa siitä saattaa olla lääkkeistä ainakin, koska ei mullakaan ole ihan täysin puute, ollut noista vaivoista tai sivuvaikutuksista. Otin eilen ripulilääkettä kaksi viimeistä. Sitten tuli ylös nachoja aamuyöllä lillumaan. Onneksi ostin niitä wc tikkuja ja nyt ei haise ehkä vessa koko aikaa enää. Tilasin kotiin vessapapereita ja talouspapereita ja hiusväripaketin... Elän melko yltäkylläisyydessä tällä hetkellä. Saan kiittää äitiä mutta en voi olla ajattelematta bestiksen freudijuttuja siitä tissistä jota ei ole saanut ja että olisin muka vieläkin jollain suun kautta nauttimisen lapsen ekalla tasolla. Vain koska olen lihonut alkoholilla sen kanssa ja hän itse laihduttanut pois kilojaan ei tarkoita että minusta saa tehdä tuollaisia subjektiivisia arviontejaan, kun ei ole minkäänsortin asiantuntija: jos hänet on lapsena hylätty. Muutenkin se lähti saattamaan minua kaupungille ja alkoi haastaa riitaa. Meidän reissusta hupipuistoon ei tullut mitään. 

Ostettiin liput, mutta vartijat tms väitti että olisi pitänyt heivata alkoholit johonkin kauas puskaan piiloon! Ihan kuin oltaisi oltu jotain juoppoja. Oltaisi maksettu säilytyksestä ym mutta ei olisi pitänyt sanoa alkoholista mitäään. Siinäpähän olisi lapset löytäneet lääkkeet ja viinat ja ruumiita olisi tullut, heidän ohjeistuksen mukaan. Jalkani on vähän 10k askelten jälkeen kaupungilla tennareissa silleen väsyneet. Pahin on ehkä jäykkä niska. Täytyy varmaan hieroa niskaa äidin laitteella joka on vieläkin lainassa. Saatan muistaa väärin oliko se mun idea joskus äitienpäiväksi hankkia. En ole pukahtanut puolikkaille sisaruksille mitään jostain syystä sen jälkeen kun äiti heitti pihalle, mutta mä vaikutin heidän nimiin jotka ovat saaneet ja ne oli tosi söpöjä lapsia. 

Ei se ole kyl normaalia itkeä 8-9 tuntia sitä ettei mua koskaan tule ikinä rakastaa ketään ja silmät turpoaa ja vieläkin luomi roikkuu. Vauva ei ole ilmeisesti terve kun se lakkaa itkemästä äitiä ja ne jotka ei pysty itkemään on vaarallisimpia. Siis tällaisia kännijuttuja tänäänkin taas. Vähättelee ja laittaa kaiken mua itseäni vastaan tai puhuu vain omista maineensa menetyksistä ja epäreiluuksista joita kokenut nuorena ja tyyppi on yli viisikymmentä. Eikä kuuntele. En tiedä keksikö vain ettei kuule, mutta turha se on mitään kertoa kun ei muistakaan kohta minusta mitään, jos nyt pysyy hengissä. En mä bestistä häpeä mutta toinen kävelee päälle ja meitä katsotaan ja luullaan pariksi tai jotain.