Niska poikki, käsi kainalossa kotiin ja puhelin korjauskelvoton. Miksi mä aina lähden töihin kun tietää ettei niistä talkoista tuu mulle omaan taskuun mitään?
Olin kaverin luona yötä Hämeenpuistossa, pelailtiin korttia ja jätin sinne jotain vaatteitani. Heräsin kuudelta, söin aamupalat siellä, pueskelin päälle, en suihkuun sentään mennyt kun tuntui että aamuaurinko oli liian kuuma... mutta olin ihan liian ajoissa siellä alueella ja odottelin tuntikaupalla ulkosalla.
Narikkanarkomaani. Opin kuulemma hirmu nopeasti ja sain kehuja kun en ollut silmät pyöreinä.
Mutta! Se kaikenmaailman toisten ihmisten kapsäkkien ja juomakassien nostelu satoihin koukkuihin pään yläpuolelle kehitti varmasti käsivoimaa. Idioottikin osaisi ei siinä. Kysyttiin ehkä sata kertaa olenko järjestyksenvalvoja. Huoh!
Tulin kotiin, suihkussa kävin, hieroin niskaa tolla laitteella (kun kaaduin niin hassusti) ja tilasin uuden puhelimen.
 |
| muoks. pahasti sukellettu esteiden välistä |
Sunnuntailisäys:
Toivottavasti kotivakuutuksesta saisi rahaa pian. Uusi puhelin tulisi kotiinkuljetuksella muka vasta noin keskiviikkona mutta tarvin sen. Kirjoitin äsken kirjeen kirjekamulle Amerikkaan ja siit tuli ihan kiva, vaikka tällä kädellä sen kirjoitinkin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos että ajattelit kirjoitustani ja ajattelit jättää kommenttia, mutta pidäthän tyylisi positiivisena. Kirjoitat asiallisesti ja kiinnittäisit, huomiota oikeinkirjoitukseen, kiitos!