Ei auta itku markkinoilla eli miten lihavat ihmiset on vaikeampi kidnapata

 Yritän olla tekemättä mitään. Olen tehnyt hiuksiin sinisen raidan. Käynnistäyt iPhonen uudestaan ongelmien takia. Selannut ja tehnyt paljon TikTokk videoita. Avannut kyykkyviini pullon lemppari etelä-afrikkalaista valkkaria. Polttanut muutaman savukkeen parvekkeella. Juonut yli litran pepsi maxia. Avannut postin. Syönyt aamupalana sokerimuroja ja pari juustosämpylää ja siivu vaniljajäätelöä. Laittanut hiuksiin hiuspohjanseerumia koska mulla on kauheat hilsepaakut. Otin pari imodiumia taas vaihteeksi. Meikannut silmämeikkiä. Ollut surullinen. Pitäisi pestä pyykit ja imuroida ja hetken voisi olla kuntopyörälläkin jos muistaisi jaksaisi viittisi tai tiskata jne tärkeitä kotiaskareita kun kerääntyvät.

Olen aika hyvä tässä! Heräsin joskus yhdeksän jälkeen (lue: lähempänä yhtätoista) ja kello tulee kolme. Mitään velvotteita mulla ei enimmäkseen ole. Eilen illalla sain kyydin kaupoille. Kolme muovikassillista kesti tunti skannata ja laittaa pois. Vaihdoin uuden vessaharjan ja sellaista istuksinkin siellä.

Aamupaino oli miinus viissataa grammaa. Varmaan se arkiliikunta ja etten syönyt heti kaikkea mitä ostinkaan ja vielä pitkä lämmin suihku ennen nukkumaanmenoa, niin nautin pitkästä aikaa jostain. Kun tuoksuin mandariini saippualle eli hyvältä eikä naama ollut suolainen hiestä ja kyynelistä. Syksy, saat alkaa. Alahan jo, jou.