Todellisen rikollisen salakavalasti tuota pääsee jyvälle yhtäkkiä muiden aivoituksista

 Voihan triathloni. Taivas synkkenee ja päivä vain paranee. Jäädytin aivoni mansikkasmoothiella jäisistä marjoista ja proteiinijauheesta. Ei kauan tarvinnut tehdä räsymatolla peppuliikkeitä youtuben ohjeistuksella, kun tuli veskihätä ja otsaa hikoilutti. Habitukseeni ei yleensä kuulu treenata tuota takapuolta. Hyvä jos viitsin kuntopyörälle nousta, joka on keskellä olohuonetta, saati että käyttäisin mun vastuksia eli painoja jotenkin järkevään. Salille mulla on jäsenyys, mutta hyvä jos tunnin kuukaudessa käyn siellä.
Mieluummin olen peto keittiössä, kuin että saisin liikunnasta boostia energisyyteen.
Äityliini lupasi jonkin uuden, miesystävänsä kanssa heittää mua kaupoille. Pakko kai se on tarttua mihin tahansa oljenkorteen, mitä heitetään. Mun kaikki housut tuntuu olevan pesussa, ja loput on kotosalla oleilua varten shortseja... Shortsit ja huppari.
En nyt tiedä olenko löytänyt tyyliäni mutta... pakko käyttää niitä mitä on.
Katsoin eilen telkkaria. Katsoin homoerotiikka draaman viimeisen jakson, pullukkoiden läskeille kyytiä, hamstraajien kodinvaihtoa, ja yhden diilin verran Leijonanluolaa, eikä siihen edes sijoittanut yksikään hai. Nämä oli pakko toljottaa nukahtelun välissä.
Röökiä on yksi jäljellä. Mainitsinko että pitäisi pestä pyykkiä? Siivota nuo tehosekoitin sotkut. Imuroida, pestä lattioita, pyyhkiä paikkoja, ehkä tampata mattoja, siis kaikkea ilmaista hupia. Olen valmis kuin pääskynen kesään. Ja sitten taas laiskottelen varmaan, kunnes jokin naksahtaa päässä ja yritän hetkellisesti, parantaa tapojani. En ole munkki joten en hae suojaa ja turvaa korkeilta Kreikan vuoristoilta, tai intialaisen pyhän miehen tavoin elä askeettisesti toisten lahjoituksilla niitä kiertämässä. Mutta öö, kaikki viisaat kankut yhteen.

do or do not, there is no donut