Dodii. Elikkäs no niin. Twitter ei heittänyt pihalle vaikka puhuin mun lääkkeistä ja diagnoosista. Too soon? Kaikenmaailman psykoosilääkkeet tuhosi mun luottamuksen omaan aivotoimintaan ja psyykeen sivuvaikutuksillansa. Siitä sitten jos kuulostan tyypilliseltä "mt-ihmiseltä" niin onko ihme, täh. Meikän tietoisuus on epäselvää mössöä joka lilluu aivojen pinnalla.. no tuon keksin just äsken, mutta ainakin pystyn vielä painajaisissani liikuskelee ajassa taaksepäin.
Jos voisi matkustaa, menisin joko niihin "hurjiin viisikymppisiin" tai takaisin vajaat 20 vuotta ja varmaan jättäisin mainitsematta mun livejournalissa miten Poets of the fallit kuulostaa ihan pedofiileiltä mun korvassa se bändin nimi, ja sitten siitäpähän eivät saisi todisteita että saan jotain merkityselämyksiä(?) niiden musiikista. Joutuisikaan ongelmiin nettikirjoitteluista. Joutuisi kuunnella saarnaa psykiatrilta miten hän ei ehdi töiltään nettiin, hänellä ole lapsia jne mikään mitä ei liity minuun ja olla tapaamatta niin raivostuttavaa ihmistä joka puhuu läpiä päähänsä. Pelonsekaisena olla kylmässä huoneessa suljetulla ja alkaa lihoa.
Mutta niin, olenko vieläkin kuntoutuskodin lannistuksista vihainen myös? Sen vanhanaikaisen systeemin, josta en päässyt tai saanut, edes ottaa aurinkoa tai käydä salilla sen puoleen. Ei mulla ollut muuta paikkaa. Onneksi tapasin ton yhden kaverin jonka perheellä on vuokrata asuntoja. Sitten muuttaa ensimmäisen poikakaverin kanssa joka tulee vastaan, parit kerrat kunnes naapurintäti alkaa loukkaamaan ja uhkailee ja itku kurkussa pyydän päästä muuttaa tähän takaisin.... kun vuokratkin vain nousee ja luottotiedot menee vihdoin. 2011 otin yhden satasen lainan eikä mene monta vuotta kun sitä maksaa lainoja lainoilla. Nyt maksan vieläkin homekämpän irtisanomisvuokraa pois.
Naiseksi kasvamisestani sulka hattuun sen paikan taloudenhoitajalle. Mutta joo. Kaipa mä vähän rahoitin elämäntyyliä sillä velalla. Vaikka jotain virtuaalilaseja ostaakin edelleen, eikä edes käytä. Paljon olen saanut lahjaksikin. Imurit, tietsikat, telkkarit, moccamasterit, pöydät, sängyt, vaatteet, kattilat ja mukit, mitään ei tule ilmaiseksi loppuviimein. Pois olen antanut paljon siitä mikä täytti ehkä joskus 54-58 neliötä. Vohveliraudan, työpöydän, sohvia, kuntoilulaitetta. Annoin toki vielä vähän aika sitten pois akryylimaalini. Tunnin jaksaa keskittyä maalaukseen, eikä ihmiset osta taidetta. Pitäisi kai tehdä 10kpl vuodessa eikä 1/vuosi. Rahanpesua kun taulut on miljoonien arvoisia ja gallerioissa, mutta en tunne ketään miljardööriä, joka saisi verovähennyksiä taiteen lahjoittamisesta.
Eniveissön. Illemmalla sählyyn. Aamupaino alkoi jo 125:lla. Kilogrammoja. Välillä katson miten google translate näyttää blogini ja sehän on tietenkin päin persettä... pörröpää on huijari (swindler) jne... jos pää on pörröinen. Pörrää kummasti korvien välissä. Hemaisevaa mehiläistä.
Mulla on tilillä joku 20e ja toivon että sitä ehtii tulla lisää ennen kuin Google vie kymmenen euroa tämän domainin uusimiseen 30. päivä. Yritin laittaa sinne etukäteen sen kympin kuten aiemmin pystyi. Olin jonossa. En edes tiedä muita joilla olisi blogger/Googlen oma domain Suomesta. Miten mä olen tällainen poikkeus. No olenhan mä päivittäin 2013 vuodesta kirjoittanut tänne. Eli konsistenssia löytyy ja avoimuutta ja muuta. Bloggeristin ominaisuudet, ei tosin minkäänlaista bisness suunnitelmaa. Muutama e-kirja näistä julkaisuista. Voisi tutkia miten niitä on kirjastoihin päätynyt, mutta en tiedä.
Itse löysin kirjastoista aina inspiroivia juttuja. Psykologian pääsin kirjoituksissa läpi Joseph DeLouxin Synaptinen itse -kirjan selailtuani kotona. Mun oma kappale on varmaan jossain kanahäkissä... voisi tuoda sieltä sälää ja heitellä menee tai ns. "järjestellä" nurkkiinsa kaikkea turhia pahvilaatikoita taas... miksi on niin vaikea heittää pois... tai siis voisinhan mä heittää pois mutta kaikesta on se tarina. Matonkuteista kudottu turkoosi kori esimerkiksi. Ei se erityisemmin muistuta, hei olet ollut mielisairaalassa. Mutta silti.
Elämäni on kyl yhtä tietosuojaroskaa. Siltikin algoritmi osaa näyttää pitämääni sisältöä ja se on varsin relevantisti kaikkea, mitä tahansa muuta, välillä... en kyllä katsonut sitä dokkaria 2015 vuodelta algoritmein otteesta elämään. Muskikin haluaisi Twitterin algoritmit avoimeksi. Kuka haluaa avoimen algoritmin=