Vähän noloa, kun hamsteri herättää mut päiväunilta kitinällä. Annoin sokerihernettä ja palan omenaa. Äiti laittoi mulle että oli ostanut housut mulle, ja sitten siltä oli tullut 20e "äidiltä sovitusti". Maksoin tänään takuueläkkeestä yhden laskun. En edes muistanut että tulee takueläke mutta kaipa sitä on tottunut ettei rahat riitä loppukuusta muutenkaan. Söin tänään about 1600 kaloria kerralla ja menin päikkäreille. En ollut siis vielä syönyt muuta, mutta ilmeisesti jos olisi normaalipainon ylärajoilla mun pituisena, niin pitäisi kai syödäkin korkeintaan sen verran jos ei liikkuisi. Sain siitä jotain tyytyväisyyttä kun, paistoin ne kanat.
Sen lisäksi vain katsonut netflixiä. Jostain syystä Cobra Kai on alkanut Suomessakin vähän trendaamaan. Elämäni tarkoitus on päästä 55 tasolle Merge Mayorissa. :P
Jeps, mulla on vähän pisuhätä. Enää muutama tupakka jäljellä. Aloitin aamun pesemällä hampaat, laittamalla puuteria ja sipaisemalla ruskeaa väriä kulmiin. Sitten kuitenkaan ottanut muita kuvia kuin minusta lojumassa sohvalla päivän ruokalista topilla. Yksi uusi toppi, tällainen polyesteriversio 90-luvun topista. Kai näille on jokin muukin sana, pienet olkaimet. Keltaiset olkaimet ja sininen rypytys muuten. Jalassa on jotkut ikivanhat mustat legginssit, joissa sivuilla näyttää vähän feikkinahkalta.
Unelmoin että tekisin kyykkyjä tai olisin kuntopyörällä. Makoilu sohvalla kuitenkin voitti. Pitäisi kai vaikka mitä... tehdä maksusuunnitelmaa, värjätä päätä, kirjoittaa kirjettä ja muutenkin seurata tapahtumia tai kysellä ihmisiltä miten ne voi. Ei kukaan ainakaan multa ikinä mitään kysy ensin. Onhan tuo kuormittavaa molemmin päin. Että vittu ihmiset on kuraa. En mä tätäkään blogia muiden vuoksi kirjoita. Ei se edes mulle tee mitään välillä pelkkä istuminen ja näppäimistön raapiminen, samalla kun keksii kirjoitettavaa.
Eikä mulla sitten sen kummemmin luovuudenkukka kukoista. Luovuttanut jo. Vierivä kivi ei sammaloidu, mutta aika vierii kovaa ja joskus sitä huomaa että determinismin kärryt on tiputtanut sut kyydistä. Mä lihoin kun juopottelin joka viikonloppu, lainattiin kauhuleffoja Makuunista. Yhtäkään videovuokraamoa kohta ole. Se on mennyttä aikaa se. Täytyisi vain nämä kertyneet kilot saada pois, toisaalta olen jo vuosikausia tyytynyt 125 kilon maksimimäärään painoa. Kilot sinne sataan kiloon asti en itse saanut päättää mitä kaikkea söin (tai salaa vein ja tein omia sotkujani) ja ruokahalua nostava lääke nosti sen 10 kiloa vuodessa, nyt on painoneutraali lääke mutta mitään ei tapahdu, siis että pääsisi laihtumaan.
Olen tehnyt hitaudestani ja passiivisuudestani jonkin taidemuodon jolla eristää itseni muista. Vaikka nero olenkin.
Värjäsin hiukset