Jos annat kaksi vaihtoehtoa niin oleta että kolmas istuu paremmin

 Aukeos lukkiutuma! Koko yön, päivän, 48 tuntia ollut somessa melkein ja bloggaus ei enää oikein maita. Kerran näinkin. Voisipa valonsäteisiin tarttua. Häikäisi oikeassa kulmassa juuri oransseina viiruina kuin majakasta. Sitten hiipui, samalla kun vedin ketjuun kaksi tupakkia.
Katsoin illalla disneyplussalta elokuvan. Ei huono, ei järin hyvä. Katsottavaa olisi luettavaa enemmän.
Väsyttää. Naapurit valvotti. En saanut enää unta. Makoilin. Lähetin twiittauksia lähinnä gif kuvien kera. Joskus 4-5 aikaan oli ihan hiljaista.
Pari viestiä vaihdoin yhden entisen tutun kanssa. Joku snäppäsi mulle joku idiootti. Dippasin selleriä paketin nälkääni aamuyöstä. Mainiosti suolentoimintaa edistävää kuitua siinä. En ole vielä mitään nauttinut koko aamuna, lounaaksi, mitään. En paastoa ei vaan tee mieli mitä on kaapissa. Voisi toki kävellä kauppaan, jos olisi varaa...
Kukkaron nyörit tiukalle. Tein asumistuen tarkistuksen vähän myöhässä ja se ei välttämättä tule heti neljäs päivä. On mulla tuossa uusi simkortti nettilaitteeseen, joka lähtee käyntiin 1.2.22 joskus ennen viittä.
Pääsee nettiin! Ihan kuin ei olisi tarpeeksi nettiä. Ihmettelee mihin sitä tarvitsee. Joku voisi väittää että yhteydenpitoon. Katsomaan nasan astronauttien kameroista maapalloa ja miten pieniä olemme.
Hiljaisuus, lumien sulaminen, aurinkoilmiö, ihan kuin kevät olisi solisemassa alas katoilta. Ei vielä. Ensin kiristyy. Sitten lauhkenee. Vaikka mitä myrskyjä vielä tulisi. Yksin kestettävä. Se on, se on yksinäistä tuo. Ihan sydän särkyy ennen kuin tulee koskaan ehjänä takaisin.
Ei syytä apeuteen, alakuloon, suruun puserossa, kyynelhiekkaan silmäkulmissa - hieraise ne pois. ¨ jaa en tiedä miksi mutta kai siitä jonkin palkkion löytää. Vesilasi ajatuskoe on tieteellisesti väärä koska koski lasi on täynnä vaikka se olisikin puoliksi vettä, onhan ne molekyylit ilmassakin jne täynnä täynnä täynnä
Olemassaolon suuri tarkoitus. Siinä mielessä buddismi on lähellä sitä, koska ihmisten mukavuudenhalu ylittää maapallon tuottamiskyvyt, ja kärsimys karaistaa kohti tietä valaistumista. Jeesus ja autiomaa. Jotain höpöä. Otin joskus loukkauksena kun mua sanottiin höpöksi. Höpö. potaska. palturi. puijaus. Olispa. En halua uskoa niihin, vaikka johdattelisivat itse ajatteluun.
Tässä ajatellut paljonkin. Mitä kaikkea tietää minusta netti +jos itse kaivelee vähän. 2006 tammikuulta löysin kirjeenvaihtoa gmailistani.
Shift pohjaan ja menoksi. En kuitenkaan, syitä häpeäkseni keksi miksi aina vain jatkaa, tätä kuin ei olisi lähtenytkään–

ongelmani lepää omilla hartioillani enkä juuri osaa sanoa miksen vaikkapa käytä kuntopyörää sen enempää ja polttaisi kaloreita joutoajalla. En vaan ole, enkä nostellut painoja. Kuten en ole pedannut sänkyä. Laiskuus, niin jotain perustavanlaatuista huonoa sen on oltava ihmisessä. Välitys jaksamus painorajoottius

.

.

.

Ei jaksa kuukaudesta toiseen, tunnista toiseen, kerrassaan tapella vastaan. Tuulimyllyjäkö? Autiota saarta? Matkata tuhoamaan pahaa valtasormusta? Tarinat vielä koituu ihmisrodun tappioksi. Kaikki keksimämme rakenteet rakkaudesta toivoon. Kieli menettää merkityksen. Omaan nilkkaan osuu huumori. Lähellä ollaan tuomiopäivää jos nyt ihmiskunta ansaitsee muuta, kuin tuskallisen paskaisen lopun. Syökää päivän annos muovia, se on kalan sisällä. Kohtuullista. Länsimainen ihminen, ja savimajat. Sarvikuonot, kirahvit, tiikerit, leijonat, hyeenat, valaat, delfiinit, hait. Mitähän on kaikkea kuollut jo tai muuttunut ravinnon ja lämpötilojen vuoksi. Jääkarhut, linnut. Tokihan jos pölyttäjät lähtee niin oisko siinä muutama kuukausi armoa homo sapiensille, pystyihmiselle joka tuhosi Maa planeetan, ympäristönsä.

Olen niin välinpitämätön ja turta kaikkeen aktivoitumiseen. Toki en halua että susia, karhuja, ilveksiä tapetaan yhtään. Villejä eläimiä. Kaikki porokarjan saisi kyllä tappaa ja jättää joulupukille yksi joka sekin kappura saisi vanhuuteen kuolla esimerkkinä siitä, että joka laji häviää jos sitä ei ensin kasvateta teuraaksi sen koko eläimen historian ajan.

Synkkiä kuvia. En tiedä miksen ikinä kirjoita näistä tovereista. Luonto kuuluu luontoon. Sitä ei saisi inhimillistää. Palvoa, kenties. Jos se kissa siinä sohvalla kun sitä pusuttelet, nyt on sen lähempää egyptin jumalia.