ihmisoikeudet

Jos muistotkin voi reinkarnoitua niin ehkä jokin trooppi paikkansa pitävi

 Tämän viikon eka julkaisu. Ajattelin mennä pääsiäiseksi sukuloimaan, auttaa pashan teossa tai jotain- koska mulla on kaapissa niin vähän ru...

Translate

torstai 2. joulukuuta 2021

En mä silti paljoa ajattele

 Ai niin, ihmiset tykkäsi mainoksista. No onhan niitä tuolla sivupalkissa edelleen. Tänään hoidellut raha-asioita nollabudjetilla. Jalat on palellut. Mulla ei ole ollut nälkä kun kiemurtelin eilen illalla tuntikausia maha liian täynnä ja kärsin. Tein silti muutaman voileivän.

Juttelin sossun kanssa puhelimessa kuntousrahasta ja se piristi vähän. Yritän aktivoitua. Ehkä voisin tentata itseäni painamisesta mutta ei se kovin kirjaviisaan ammatti ole tuo painotekniikka. Tarkkuutta ja mitä se sitten vaatii säätelyä.

Mitä mulle kuuluisi. Katto on pään päällä just eikä melkein. Joululahjoja on hankittu yhdet. Kaipa sitä mieluummin muiden ongelmia ratkoisi.

Huivi kaulassa ja pipo päässä sisällä. Kylmä ääreisverenkierto. Vaikka olen parvekkeella käynyt tasan pari kertaa päivän aikana tupakalla. Telkkarista ei ole tullut mitään, hamsteria ei ole juuri näkynyt. Kylmää ja pimeää. Muistella tässä nyt sitten vaikka syyskuuta edellisvuonna.

Haikeaa ja itsevarmaa hieman reunoilta. Vaikea uskoa että kuunnellut Seetheriä melkein 13 tuntia tänä vuonna. Lemppariartisteihinsa sentään voi vaikuttaa kun lisää soittolistalle ja jättää sen päälle niin Spotify luulee että ne on varmaan tärkeitä. Suomipoppia tuo on suositellut koko vuoden ja minä olen laittanut miinusta, etten halua kuulla. 89% enemmän kuunnellut musiikkia kuin Suomi sijainnista yleensä. Siinä se paketissa.

Pitäisi tehdä kotihommia. Eilen joku 8+ vuotta sitten jonka kanssa kävin jotain harrastaa, niin laittoi viestiä whatsapissa. Näytti vähän mun eksältä/supisuomalaiselta. Ikäluokka varmaan jotain yli mun omasta. Oikeastaan mulle viestii kaikki jotka ei osaa kirjoittaa tai niistä saa jonkun kuvan dysleksiasta. Sen toissapäiväisen pojun olin myös estänyt molempivuoroisesti mutta näköjään pitkävihaisuus päättyy kun en pidä varakopiota viesteistä sovelluksissa.

Joulukuun toinen, mun kalenterisuklaat on taskussa. Jollain täyttää tyhjää aukkoa joka on mun elämä että aikaa saisi murhattua. Samaa pimeää hiljaista metsän siimestä, tähtiä ja kuuta kuin ennenkin. Sinne voisi loitsia valoa ja tarinoita. Tyhjästä nyhjäistä xanobotteja, tonttuja kaivaan ylös sivilisaation jäämisköitä ja jääkauden säilyttää kaikki huurteisessa kohmeessa, brrr.

Kuuluu jostain vain pesukoneen hyörintä. Ehkä voisi laittaa joulukoristetta/kuusta, ettii tuolle kynttelikölle pistokkeen, tehdä pipareita, ja mitä nyt sitten soitella kulkusiaan.