Tänään ei tee mieli syödä. Söin yhden 125g jogurtin aamusta ja yhden suklaapatukan joka oli jotain alle 30 grammaa. Sitten tein hampparin johon laitoin väliin juuston, salaattia, suolakurkkuviipaleita ja tomaattiketsuppi majoneesia. Söin kylmänä. Pakkopullana. Join vettä ja tein limsaa makeutusainejauheesta ja sitruunamehusta. Paino oli aamulla kilon vähemmän mutta silti 125 kilon paikkeilla. Katsoin My 600lb life ja kuntopyöräilin vähän. Eilen illalla sain foodora markettiin jonkin -7e tarjouksen ja tilasin sipsejä melkein koko rahalla ja niitä lojuu nyt täällä. Ihan paskaa. Nukuin unilaitteella 10 tuntia ja sitten vielä sen jälkeen kun heräsin menin uudestaan nukkumaan. Ei ole niin tylsää että söisin. Neutraali ei ole hyvästäkään. Se ettei liho eikä laihdu. Sitä on nyt kulunut se 5+ vuotta tässä. Muistan etäisesti kun paino oli nousta yli 120 kilon ja menin oksentaa jos mun paino oli mennä yli sen pelottavan osuuden. Siinä taisin olla pari vuotta. Sitten 2017-2019 olin 122 kiloa kun kävin koulua ja seisoskelua oli paljon. Mun kantapäät jopa meni koppuroiksi. Sain eilen tietoa jostain nuorten ilmaisista liikuntajutuista missä olisi paikalla liikuntaneuvoja. Ja sitten sain sen liikuntapyramidin. Kiinnitin ne magneettiselle taululle minkä ostin joskus 2015 clas ohlsonilta. On mulla jääkaapin ovessakin yksi. Siinä lukee kuntoile niinku muistutukseksi, sekä englanniksi että olet maksanut jo tarpeeksi (aikaasi, energiaasi, rahaa). Varmaan laskut kun saa ensi maanantaina maksettua jää käteen enää mitään. Kotivakuutus, puhelinlasku ja laiterahoitus. Oksennus. Tälle viikolle olisi kiva jos olisi edes menoja kaupungin suuntaan enemmän tai lisää jotain kevyttä. En voi eristäytyä nyt. En mä silti meikkaa ja pukeudu nätisti kun olen kotosalla, lähinnä harmaisiin 5xl teepaidassa nytkin ja hiukset harjaamatta. Tiskit tiskaamatta, varpaankynnet pitkät ja likaa kynsien alla jotka ehkä on alkanut taas vähän halkeilee mutta en kyllä laita kynsilakkaakaan. Kirjeet kirjoittamatta. Hamsteri rapistelee jotain säilöjään tuolla pesässään jonka ottanut omakseen hillopurkin. Hiljaista paitsi jääkaappi nyt aina hurisee.
Vaikea keksiä muuta kuin liikunta mistä saisi energiaa. Ei ole mielialaa tanssia tai nyrkkeillä ilmaa. Mulla oisi viiden kilon painot ja yksi viiden kilon levy. Niitä voisi nostella minuutin tai kaksi. Tiedän kyllä ettei se riitä mutta alkuhan sekin olisi kun nyt ne on pölyttynyt ainakin pari kuukautta siitä kun viimeksi siirsin ne.
En viittisi pelata käsikonsolilla koska tuijotan yleensä suoraan alas sillä. Niin muuten se uusin Pokemon peli. Olen tilannut sen. Eipä ole kuulunut. Kaipa se perjantaina ilmestyisi. Motivaatio vähissä edes pelata mitä on ennen nauttinut. Kaikkiin peleihin menee aikaa ja sit ne on pelattu loppuun. Ei kannata grindata eli työstää niitä liikaakaan. Tasapainopa juuri. Hyväksyn kyllä sen että pelaan jonkun alle 20 tunnissa ja se on sit pelattu, mutta kun 150 tuntia ja joudut aloittaa alusta niin ärsyttää. Ehkä mun pitäisi lukea kirjaa. Voisin kyllä taas nukahtaa jos nyt menisi sohvalle. Mulla on leffakin kesken, perhe-elokuva mikä kertoo punaisesta koirasta, eikä sille ole tekstityksiä. Sitä tuijotin illalla ja söin sipsejä. Kaikki on jo nähty tai ei kiinnosta. Kiinnostus maksimaattius. Kiviäkin kiinnostaa.
Miksi sitten bloggaa kun kukaan ei viestitä mulle. Tinderistä oon saanut bännit ja deitti matcheja ei tule. "et ole kaunis, perseesi haisee, en pidä sinusta" tai sitten jos en anna seksiä (niin kuin profiilitekstissäni nyt lukeekin) etten ole mikään panopuu, niin eipä ketään kaksilahkeista kiinnosta muu. Aina saa olla ottamassa muihin, kavereihin yhteyttä ja yleensäkin naisiin, vastahakoisesti vastaavatkin välillä. En ole heille se tärkeä. Itse mentävä. Itse oltava. Miksi muut minusta pahoittavat mielensä, sen voi päättää vain itse tekevänsä.
Miksi mitään kun korkeintaan provosoidutte haukutte ja olette mitä vittua, kun ette muuta osaa ja kaikesta tulee kilpailua, kenellä on huonoiten elämä. äksä yy zeetta
Mutta nii. En tiedä. Iskenkö ohimoosi, osallistunko tunteisiisi.