Vitsailu tuo riskaapeli elämäntaito ja sillä selviämisen taakka

 "Kukaan ei sano sinusta mitään pahaa." Eikö se ole vielä pahempaa? No joo. En nyt ala avaa mitä näin koko illan yhtä liveä Ikarus rannalta Catventuresia. Ilmeisesti joskus olen hänen kissalleen antanut lempinimen ja ollut osa hänen toipumisen matkaa. Ehkä jonkinlainen hämärä muistikuva? Olen enemmän koiraihminen. Vaikea kuvitella kuitenkaan yksin matkailevansa.

Tänään on ollut niin täysi päivä, että alkaa olla omituinen olotila. Kaveri jota näin vuosi sitten viimeksi, tuli yöksi ja aamulla yhdessä mentiin tutkimuksiimme pääsairaalan labyrintissa. Keskiyöllä piti nousta ylös ja kysyä naapuri röökiseuraksi kun ahdisti. Pyöri kaikenlaisia ikäviä asioita mitä joutunut todistaa mielessäni. Joita hän ehkä itse autuaana edes muista kun lyönyt päänsä muutaman kerran. Mutta oon sanonut sille että se on tervetullut koska vaan mun luo... Melkosta iso  lupaus.

En nähnyt kunnolla moneen tuntiin kun laitettiin niitä tippoja silmiin ja kuvattiin.

Kävin kaupassa ja puuduin paikalleni seisoo ja mut piti taluttaa tuoliin. Hyvä että kerroin, ja hän on siellä sitä varten että auttaa. Se oli varsin... tuskin kiitin. Mun kiitoksen korvike on nykyään "juu"

Pesin hiukset kun päänahkakin alkoi jo kärsimään. Lähti hiuksia taas kauhea kourallinen. Voisin vielä vähän föönätä niitä tässä lisää. Ehkä ei tarvi. Olen väsy. Muut vetää päänsä sekaisin tai muita unitablettejaan. Yleensä mun ongelma on että nukkuisin liikaa. Se on vähän joko tai että. Toisaalta hassua käydä kuntoutumassa sosiaalisesti. Kuitenkin pääsee vähän pois kotoa.

Mulla oisi paketti haettavana taas postista. Siellä on jotain pelaamis-nörtti hauskaa. Odotan myös lisää pesuaineita jotain liuskoja: jotka oli sellanen uhriutumis ostos, kun kerrankin facebook mainoksia en lukenut pientä pränttiä... ja sitten etsystä jotain muuta ja meikit mitä menin tilaa yks ilta. Pitäisi pystyä syödäkin ym ja mä makselen palvelumaksuja ja ostan muilta 1kpl röökiä kerrallaan 2 euron kolikoilla ja sähkölaskut ja puhelinlaskut sekä käyttötavara/ruokaostokset kotiin verkkokaupasta.

Vittu mikä duuni. Enkä nyt sano että oikeesti. Se on vähän en nyt sanoisi vammaisesti sitä, vaan oireilevasti. Oikeesti. Tää päivä tuntui jossain. Kävin mä kyllä läpi parin vuoden kirjoitukset ja kuvat tuolta mun profiilista. Aika nopee sen jälkeen istuin pöntöllä... vedin punaisen levyn suomisuklaata sekä jonkun hirveän kaverusten jätskipöntön oikeesti missä oli kookosta hyi. Silti tein wokkivihanneksia kookoskermalla inkiväärillä nuudeleilla tofulla ja se oli enempi nam.

Ei oikeesti ehdi heräillä huomenna kovin aikaisin enkä ole varma miten äkkiseltään eilenkään ehdin kirjoitella. Mutta rest assURED. En ole autisti eikä mun keskittymiskyky leviä kuin Jokisen eväät Esterin perseen laulaessa kun hakee lakkaa satamasta kun lakkaa satamasta. Eli mun neurokirjo on vain sitä lääkityksen aiheuttamaa muutosta aivomassan määrässä eli aivoalueita ja niitte yhteyksiä. En voi päihteillä saada sekaisemmaksi itseäni kuin jo toi pakkolääkitys pistää.

Voitte huojentua. Voitte kohdata ihmisiä. Jos olet hoitaja niin et todennäköisesti kuuntele potilasta tai tue heidän oikeuksia ihmisarvoon varsinkaan psykiatriassa. Tänään kohtasin jonkun joka olisi mennyt suljetulle työssäoppii. Vittu ei saatana mitä ihmiskuraa sellaiset... hyväsisarjärjestoä vaan...en nyt jaksa päivittäistä mielenterveyssaarnaa kuitenkaan.

Parikymppiseltäkin näytän kuulemma. Eihän mun iho sillee oo tylsä ja roikkuva tai suuret ihohuokoset ryppyinen sillee harmaantunut iäkäs. Oon vaan se Stiflerin mutsi. Että mä salaa vihaan tollaisia viittauksia meemeihin ym populaarikulttuuriin. Enpä mä kyllä kiroilekaan. #vievanhusulos kuka sen sieltä hakee takas sisälle?