Jos fantasiaa haluat lukea nyt niin aivoihini tunkeutua et pysty nyt, mutta seikkailun voit aloittaa, kunhan jätät kotioven taaksesi

 Meikän unet on melko omituisia ja osa on aika lähellä mitä voisin oikeasti keksiä. Olin miettimässä mikä olisi paras tapa kuvata yksi paiseen puhkeaminen. Tosin se voisi olla ettei sitä saa näyttää missään. Sisäreidestä olisin pusertanut yhden pois.

Nukuin yön hyvin laitteella 6 tuntia ja sitten menin takaisin nukkumaan kun oli vasta aamuyö ja siinä meni aamupäivä veks. Laitoin pyykit pesee äsken-hik. Olen katsonut Locke & Key netflixistä ja menen viidennessä jaksossa.

Kaveri kysyi eilen kirjasuositusta. Googletin kirjan ja päädyin omaan blogiini kun eihän sitä oltu vieläkään suomennettu. 2019 paras lukemani kirja, tai no äänikirja. Addie LaRuen näkymätön elämä. Kerroin sille sitten että lukisi edes ekan Potterin. Väitti etten mä lue. En ehkä samoja kirjoja mitä se, ja nykyään kallistun äänikirjoihin. Niitä on kuunneltu englanniksi monituiset vuodet.

Olen antanut pois parhaimmat kirjani kuten S.Kingit. Mulle on jäänyt sellaisia mitä en viitsi poiskaan heittää, mutta voisi. Tarot opuksia, Gravitation mangaa, venyttely oppaita, ja painavimmat kirjat. Referenssiä valokuvaukseen The Photobook ja yksi neurologian kirja kirpparilta enkuksi. Yksi pino kokkauskirjoja. Sekalaista ya tai zombie leffojen novellisointeja, muuten vanhoja kirjoja jotka on aloittanut mutta en saanut loppuun.

Näyttää vähän siltä, että mun halloweenkemuista ei tule mitään. Puolet on kadonnut ja loput ei ole laittanut mitään viestiä että niitä kiinnostaisi. Eikä kaksi ihmistä tee juhlia. Join eilen toisen mansikkaviina pulloista. En ollut mitenkään kännissä erityisemmin ja olen lihonut vain 200g.

Makaroneista tuli ihan hyvää. Kaupan kautta dumlen polka suklaita ja pieni sipsipussi. Piti ladata bussikorttia kun huomenna on lääkitys terveysasemalla ja torstaina juttelu hoitajan kanssa jonka jälkeen menen ehkä teemiittiin.

Ei tosiaan huvita juhlia. Usko on mennyt niin ihmiskuntaan kuin tähän vanhoilliseen yhteiskuntaankin. Itkin norsuja eilen. Ehkä sen ulosotto laskunkin takia jota en pysty maksaa. Pitää alkaa miettiä voisinko elää ilman kaikkea tavaroita. Ei ole mitään mitä heittäisin ensimmäisenä pois. Tavaroita siis. Ne on mun rojuja. Maksan siitä että se säilyy, eikä ole kaatiksella.

Tämä on kyllä niin pohjalla olemisen aikaa mun elämässä, mutta onko mulla ikinä mennyt kovinkaan hyvin. Selviytynyt vain ja ollut onnellinen pienestä. Se on kitumista jos mikä, että on onnellinen siitä miten vähällä sitä pärjää. Hiljaa ja kiltisti. Luovuttaneena vain silloin kun on alettu lannistaa eikä uskota mun puolta mitä olen elämälläni tehnyt. Psykiatrit jos ketkä ei tiedä mikä on totta.