Hei googlebotit. Eilen olin liian väsynyt kirjoittaakseen, kun en ollut nukkunut. Sain silti keskityttyä pelaa pokemon go:ssa napatakseni 200 päivän aikana poksuja. Se tekee 10 pokemonia tunnissa noin, ja yritin vielä ummistaa silmiä päivällä. Illalla katselin leffaa ja kaappasin loput. Mulle jäi yksi pallo käteen. Nyt täytyy taas kerätä. Varmaan ottaa bussi toiselle puolelle kaupunkia jos toinenkin.
Täällä kävi yksi tuttu. Se auttoi mua siirtää kirjahyllyä metrin sivuun. Se toi pussin karkkia ja jokusen röökin kun se oli lopettanut. Olin jo torstaissa mutta ne patterinmittaajat on vasta huomenna. Ehdin hyvin suihkuun aamusta. Keitin pikakahvia. Olen hukannut sen ilmoituslapun.
Äidin työkaverilla on korona ja toivon että äidillä ei ole. Kaipa siitä selviää mutta jos tulee jotain loppuelämän vaikeuksia hengitykseen tai muuten lääkityksiin.
Pieni joulukuusi on laitettu. Siinä ei ole tähteä, voisi askarrella foliosta jotain mutta en muista tai pitäisi kattoo netistä jotain vinkkiä. Sama kuin kainaloiden kanssa. Jynssään niitä mutta en saa pistävää hajua pois. Olen kuorinut ja laittanut voiteita ja dödö ei tee mitään. Seuraavaksi happoa. Etikka ja ruokasooda ei sillä että olisi etikkaa. Voisi poltella.
Tänään on vasta joulukuun toinen. Avata mars joulukalenteria.
Olen laittanut liikaa kuvia ja hashtageja instagramiin mutta en voi taas jälleen poistaa niitä kun liian moni meni tykkää rajoitetut tilit poissuljettuna. Yksi lukiokaveri kommentoi itsekkäästi kuvaansa mutta en ehkä viitannut hänen eläinrakkauteensa joka hashtagilla. Kissaihmiset on outoja, ihan kuin koiria ei olisi olemassakaan... suurin osa kissoista näyttää mun silmään paremmalta mitä rumempia ne on.
Siinä elokuvassa oli egyptiläisen tarun mukaan nimetty kone joka sai sen yhden elää toistuvasti samaa kuolemansa päivää. Se opetteli miekkataistelut ja ennakoimaan kaiken mitä tapahtuu hänen herättyään. Sillä oli omituinen kopla tappajia perässä ja hampaassa jäljityslaite jne mutta se ehtii siitä 14 minuutissa exänsä luokse ennen kuin se tapetaan. Niillä oli poikakin jonka kanssa se katsoi maailman tuhoutumisen monet kerrat penkillä puistossa. Se leffa loppuu kun se palauttaa itsensä keskelle sitä laitetta. Silmissä vaan pyörii. Osirishan tapettiin useaan osaan ja sen viholliset piilotti sen moneen paikkaan. Pahiksena oli joku Gibsonin Mel. Sitä pääosan näyttelijää en tunnistanut ja se nainenkin muistutti jotakuta toista. Hollywood leffojen runko aina jotain ydinperhe+räjähdyksiä+armeijajuttua ja aseita+onnen itkua+jatko-osalle avoin loppu jne
Menneisyyttä ei oo ja tulevaisuus ei ole vielä täällä.