Mulla on eksoottinen syy olla panematta sua tai ketään muutakaan mutta et ansaitse syytä tietää miksei maita spermat kuten muut moikkailijat pervot: "ei käy", miesten päivää ei kuuluisi olla olemassa; päivittäin ette puolusta meitä

 Tänne automaattisesti kun olen saanut itseni kasaan. Katsoin finaalin Supernaturalia. Hahmot päätyi taivaaseen. Itkin enemmän kuin millekään elokuvan lopulle
-ehkä ikinä, ei silti mun pisimmät tirskautukset millekkään (ennätys 8+ tuntia, silmät paisui umpeen ja itku muuttui väsyneeksi nauruksi).

 Ehkä se oli sääliä koska en itse haluaisi kuoleman jälkeen mihinkään. Ja mieluummin olisin tietämättä että mitään yliluonnollista olisi. Se että on ollut osa kaikenlaiseen ja se osa sinusta kuolee, niin kai sitä jää vain muisto.
15 vuotta ne on tehnyt tuota sarjaa. En edes muista enää miten kuulin siitä tai koska aloin katsoa ja mistä. Sitä varten saisi olla wikipedia-sivu.

Ei mun ajatuksissa ole enempää järkeä. Mietin sosiaalisen median illuusioita. Sitä että olenko itsekin sellaisen huoneen päässä joka kerää minusta tietoa ja kuvittelee saavansa huomiotani ilmoituksilla tai vetoavansa lempiväreilläni mainosten suhteen että kuluttaisin jotain. Vai, olenko sen yläpuolella että ostaisin valkokultaisen iPhone XIII:n tms?

Tein sämpylöitä. Pesen pyykkiä. Kuuntelen Spotifysta musaa. Juon pirkka kolaa. Ikean pyöreässä pöytäpeilissäni lukee vieläkin kajaalilla "TODAY IS YOUR DAY" paitsi että sen vieressä roikkuu puolet pois puraistu sydäntikkari. Love is sticky like sugar. Life goes down the toilet fast like toilet paper shortage proved during covid-19.

Enkä mä sit muuta ostanut, munia ja siteitä. Ihan perus. Olen pitänyt yllä eilisestä saakka jotain Marks&Spenceristä ostettua alusvaatetta jonka tarkoitus olisi puristaa läskit kasaan? En tiedä miksi näitä kutsutaan. En ole oikein pitänyt kehenkään yhteyttä, yrittänyt unohtua ja mahdollisesti syrjäytyä vähän lisää. Periaatteesta. Nukkua, hukkua ajatuksiin, olla Ruusunen -dieetillä.

Tavallaan olen masentunut joo, kun ei viittisi nousta sängystä ja elää jotain rippeitä mitä on tallessa mun unelmista.

Gen z ei tuu ymmärtää koskaan
miksi me tehtiin heille tää
kun meidän aika jättää
tulevaisuuden sukupolvi sen jälleen huomaa