Siis mä olen just enkä melkein, tollainen tosikko, että jos jokin pila viedään liian pitkälle ja luotan tapahtumiin tai ystäviin, enkä alkaisi miettiä yksityiskohtia tai epäilisi järkeäni, niin ihan varmaan tulisi olo ettei ole ulospääsyä ja sitten murhaisin jonkun tosielämässä... Katsoin No Escape leffan, muistutti vähän #followme leffaa. Se menee varmaan leffateatterissakin nytten. En erottaisi tosielämää enää sosiaalisen median tai mistään mediasta. Jos joku olettaisi mun tietävän kun että jokin suuri suunnitelma paljastuu ja kaikki onkin näytelmää ja ennaltasuunniteltua tai mua varten ei maistu enää juhlalta vaan karua paskaa totta... Noh, voisi väittää etten tiennyt. Elin liikaa omassa maailmassa. Sitten olisitte syyttömiä mun tekoihin ja olisin pilannut oman elämäni. Ehkä tarkoituksella ei manipuloida mutta... hirmuteot saa näyttää oikeilta ja sit kun on vaan selviytyminen ja kosto mielessä. Pahis on aina pahis vaikka oikeesti haluaisit tappaa sen, niin riittääkö siihen vielä voimat. Pitäisi kattoo Kymmenen pientä neekeripoikaa Agatha Christien kirja siis. Joku lavastaa aina kuolemansa ja se on se mitä on vaikein feikata... ja hän on sitten se tappaja ja viimeinen tekee itsemurhan ihan selviytyjän katumuksesta. Psykologiaa.
"...and then there were none"
Multa tippui lasipurkki täynnä natsoja ja pahoittelen naapureilleni jos jotain lasinsiruja meni niiden partsille... ihan kevyesti vain kosketin, yritin laittaa purkkia kii ja se niinkuin leijui ja liukui rikkoontuen alas pöydältä..? Siivosin partsin mutta tuskin se ehtii kuivua. Jäätymisvaara.
En ole kyllä pakohuoneessa ollut. Mulla ei ole seuraajamääriä, raha ei liiku, ketään suurta ulkomaalaista miljonääri fania mulla ei ole. Ei mitään superia elämää suurempaa. Jokin hauskakin juttu johon samaistua voi olla silti perustua tositapahtumiin. Jossain muualla ehkä mutta ei ihmiset tajua. Niiden vittuun sattuu kun ne lyö varpaansa.
Muoks.
Minua kuvotti noi mainokset mun blogissa. Viikkokausia ollut jotain oksettavia erite kuvia googlen adsensen takia. Laitoin ne sitten pois. Uskokaa jo?