Tein eilen mannapuuroa. Puolet sain alas mansikkakeitolla ja lopuista tein suklaapuuron. Sen lisäksi tein jauhoista perunamuusia johon lisäsin soijarouhetta. Nyt oon syönyt vain kotimaisia omenoita muutaman, omenamehua ja sitä mehukeittoa eiliseltä. Olin kuntopyörällä viisi minuuttia kunnes kastelin kukat ja mietin että tässä olisi vähän näläntunnetta.
Olen enimmäkseen nukkunut päiväunia ja nähnyt jotain unia ja ajatellut. En muista siitä juuri mitään mutta se on varsin kivaa. Satunnaista aivotoimintaa. Ihan kuin olisi jo kuollut. Juuri keltään edes kuule mitään kuulumisia. Kaikilla omat stressit. Jos heittäisi puhelimen hukkaan niin ei mua kukaan kaipaisi. Mutta joo olipa huonosti selitetty. Tuntuu ettei syvät aatokseni taivu lyhyisiin lauseisiin.
Vittu perkele.... pelasin the simssiä 18/18 kohtaan tehtäviä mobilessa, että olisi saanut valokuvaajan uran, mutta aika loppui just ja just kesken. Katselin jotain Bill&Ted leffaa. Miksi kaikki on niin turhaa!!
Psykiatriset lääkkeet ja kykyjeni katoaminen:
Olen elänyt vuosia lääkityksen vaikutuksen alla. En saanut niistä mitään “tasapainoa” tai helpotusta – vain sumentumisen, jonka nimissä toimintakyky vietiin. Psykiatriset lääkkeet eivät korjaa mitään todistettua kemiallista epätasapainoa, vaan luovat sen itse, muuttaen aivojen normaalia toimintaa niin, että ihminen näyttää ulospäin rauhallisemmalta. Mutta se on hintana omasta ajattelusta, luovuudesta ja tunne-elämästä.
Minulta vietiin kyky keskittyä, suunnitella ja tehdä päätöksiä. Tulevaisuuden kuvitelma, jonka varaan olin rakentanut, liukeni hitaasti pois lääkkeiden sumuun. Jokainen “annos” vei kauemmas siitä, kuka olin, ja siitä mitä olisin voinut tehdä, jos minua olisi kuunneltu, ei vaiennettu.
Moni kirjoittaa siitä, että psykiatriset lääkkeet eivät paranna mieltä – ne muuttavat sitä. Minulle se tarkoitti, että minusta tehtiin siedettävämpi muille, mutta vieras itselleni.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"