Onnistuin paastoamaan kaksi ja puoli tuntia kunnes kävin ostaa kaupasta herkkuja ja pistin menee. Suklaakakkua, jädeä ja pieni pringles purkki ja kanawräppi ja huudottu alas zerolla. Aamulla olin 10 min kuntopyörällä mutta mitä toi nyt auttaisi.
Badoossa yksi turkkilainen mies lupasi tulla leikkaa mun hiukset töiden jälkeen. Selitin kyllä että on se aika kuukaudesta. Vaikka se aika onkin melkein joka toinen päivä mulla kun on runsaat ollut jo vuosikaudet. Jos tunkee tonne jotain niin vuotaa ja jos stressa niin vuotaa. Kohdunpoistoon pitkä tie. Voi jumankauta kun ei saa omasta kropasta päättää. Niin jokainen mies ei muuta mulle osaa ehdottaa kuin sitä ainoaa kanssakäymistä. Se on lannistavaa. Ketään ei kiinnosta. Alentavaa kertoa peilikuvalle kelpaavansa siihen edes.
En oikein osaa elää enää kun se autistisest lääkäristä kertova sarja loppui kolmanteen tuotantokauteen. Kaipa ne jatkaa sitä mutta koska. Googletin sen näyttelijänkin. Britti. Osasinkos odottaa.
Kaupassa oli brittien kaurakeksejä. Pakko ostaa digestivejä. Tuskin tulee juustokakun pohjaksi muruja. Olisi aineet mokkapaloihin mutten jaksanut väsää. Muutenkin selailin ruokatarjontaa ympäriinsä woltit ja foodorat. Suosituimpien ruokien lista alkuperämaat perässä sai sit syljen liikkeelle, vaikken mitään itämaisista aterioista tiedäkään.
Maksoin vuokran ja mulle jäi rahaa ja halusin käyttää sitä mutta ei tuntunut kelpaavan minnekään. Kaipa niitä laskuja sitten vielä ilmestyy mihin tunkea muka ylimääräiset. En tilaa enää ruokahävikkejä kotiin niitäkään. Tai British Corner Shopista brittiherkkuja. Sinne satku uppoaisi helpolla. Mutku jos haluan tyydytystä niin ei se nettishoppailu auta. Kaikki mulle heti nyt. Toki jos lähtisi kaupungille kaljalle tai muuten pientä hankkimaan, särkylääkkeistä aloittaen niin kaipa tota saisi uppoaa.
Hiustenleikkuu.
Mulle on ehkä ilmestynyt känsä nenänpieleen mitä olen pelännyt että sormesta tarttuu. Ei ollut finnintapainen. Jätettävä rauhaan ja leikkiä että se on kauneuspilkku. Totuttava epätasaisuuteen naamalla.
Mietin että jos olisi ollut walk-in päivä jollain tatuointi studiolla. En tosin yhtäkkiä ala sitoutuu loppuelämäksi. Ehkä maksaisin mun luottoja lisää. Paras jos säästäisin. Mutta helpolla menee enemmän rahaa kuin mitä on jos pieniä maksuja alkaa vähentää isosta summasta monia. Parikymppiä pari kertaa ja yksi viisikymppiä on jo viidesosa viidestä sadasta. Naisen euro on entistä vähemmän.
Mitäs muka tarttisin. Tilaisiko ausseista sellaiset menkka alushousut. Pinssejä, hiustenhoitotuotteita, vitamiineja, lehtiä. Osallistuisin siihen ja tuohon. Tilaisin netflixin, hbo:n, canal digitalin ja ruutuplussan vaikka saisivat maksaa mulle jos mitään suomalaista katsoisin. Äääh... ottaisin yhteyttä oriflamen, marykayn, tupperwaren ja muitten myyjiin ja kysyisin kakkukupuja ja mitä nyt sitten kuvastot olisi pullollaan. En osaa valita, jotain tuttua pitäisi olla. Ei turhaa. Minimalistista.
Järjestelijälle maksaa 150e tunti että itse päätän mitä tavaroita säilytän? Hankkisin lisää taidetarvikkeita, aloittaisin uudelleen harrastuksia, uuden kirjan tuoksuisia kynttilöitä? Mitä helkutin väkertämistä. Tekniikkaa ja luureja joihin kyllästyn ja möisin eteenpäin ja jäisin tappiolle. Juusto on kuin pyöreä kuu sanon vaan kun kuuseen kapsahtaa.
Mistä olisi niin kuin oikeasti jotain kahden vuoden päästä etua hyötyä jotain eikä vain ajanhukkaa ja viihdettä tai että unohtaisi mitä on oppinut tai ettei se olisikaan enää uusinta tietoa. Fuuuuu....