Onneksi en ota pariutumista harrastuksen kannalta.
Kolme tuntia pelasin pokemon go ja wizards unite yht. tänään.
TV ollut auki. Kunnes sieltä loppui ohjelma joka olisi katsottavaa jotenkuten.
Tykkään mun käsialasta. Pakko ottaa muistiinpanoja. Ensin täytyy muistaa ja oppia ja tankata sienenä itseensä kaikkea faktaa ennen kuin sitä uskaltaa alkaa soveltaa.
Lähikaupassa oli 2kg jauhoista perunaa puoleen hintaan eli eurolla. Mutta ostin samalla herkkuja. Siinä oli neljän päivän safkat ja oksensin sitä paitsi. Vedin popparit ja nuudelit jonka lisäksi aamulla kauhea keko puuroa, marjaa, ja 4kuppia kahvia.
Ei oikein ollut hyväksi keittää kattilallista perunaa kuorineen ja heittää majoneesia siihen. Ehkä mä vaan unohdan että oon syönyt tai jos päivässä on kerran nälkä niin sitten se jää päälle tjtn pakko saada vatsaan murkinaa rinnan alle jotain ylensyöntiä kun en terveellinenkään ole kun vaan ehkä kädet heiluu vähän pelin tahdissa ja hyödyn arkijumpasta jne mutta mikään ei laihduta päinvastoin toki.
Yritys hyvä jaksaisi vaan ja sit jos luovutan niin nukun kolme päivää putkeen ja paino laskee mutta kun sitten kun ei jaksa enää nukkua niin nousee paino sitäkin nopeampaa ja peilissä näkyy se sama pylleä pallero tjsp
Haluaisin vaan opiskella ja oppia ja soveltaa ja luoda jonkin rinnakkaisulottovuuden josta myydä oheistuotteita mut mitä se sit onkaan mulla ei oo siihen idistä.
Bloggaus on typerintä mitä tiiän mutta onneksi en ole pitämässä porttia auki muille
Psykiatriset lääkkeet ja kykyjeni katoaminen:
Olen elänyt vuosia lääkityksen vaikutuksen alla. En saanut niistä mitään “tasapainoa” tai helpotusta – vain sumentumisen, jonka nimissä toimintakyky vietiin. Psykiatriset lääkkeet eivät korjaa mitään todistettua kemiallista epätasapainoa, vaan luovat sen itse, muuttaen aivojen normaalia toimintaa niin, että ihminen näyttää ulospäin rauhallisemmalta. Mutta se on hintana omasta ajattelusta, luovuudesta ja tunne-elämästä.
Minulta vietiin kyky keskittyä, suunnitella ja tehdä päätöksiä. Tulevaisuuden kuvitelma, jonka varaan olin rakentanut, liukeni hitaasti pois lääkkeiden sumuun. Jokainen “annos” vei kauemmas siitä, kuka olin, ja siitä mitä olisin voinut tehdä, jos minua olisi kuunneltu, ei vaiennettu.
Moni kirjoittaa siitä, että psykiatriset lääkkeet eivät paranna mieltä – ne muuttavat sitä. Minulle se tarkoitti, että minusta tehtiin siedettävämpi muille, mutta vieras itselleni.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
Translate
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"