Kaveri soitti eilen. Täytyy ostaa jussiksi omat juomat ja auttaa muissakin hankinnoissa esim grilli ja makkara, salaattia tmsyms jne
Oli ihan kiva puhua ja mulla oli uutta tietoakin kun olin just kattonut dokkarin pikaruoasta niin osasin selittää miksi ihmiset haluaa sitä. Se on viihdettäkin. Et sä mene ravintolaan sudennälkäisenä vaan se on kokemus ja näytät että sulla on varaa siihen.
Äsken katsoin feminismistä dokkarijakson ja söin jädee, hilloa ja räiskäleitä samalla. Mutta siis, jos ei ole feministi niin on sovinisti. Toi sanoi että olisi masokisti naisena jos ei ole feministi mutta ehkä se oli liian bdsm:ään viittava "vastakkainasettelu".
En uskalla muodostaa mielipiteitä koska sain äidinmaidossa jo niin sellaisia typeriä elämänohjeita että en mieluusti keskustelisi miten typerä ehkä olen.
Äiti laittoi vähän rahnaa tilille ja lidliin tulossa lahjakorttia. Meni lähikauppaan liiaksi rahaa mutta tarvitsin hammastahnaa ja loppukuuksi lisää vessapaperia. Ananasmehua, yrttituorejuustoa, kalkkunaleikkeleitä, muusijauhetta, lihapyörykät. Sellaista puoliksi valmista, ei tarvitse kuin levittää lämmittää tai lisätä kuuma vesi jos ei ala sulaa. Sitä se mun ravinto on.
No mutta kaikki teksti näyttää ihan samalta. Puhuin psykoterapeutin kanssa että olisi helpotus jos ei näkisi mitä muut ajaa takaa vaan olisi aina omissa maailmoissaan siten ettei näe muiden näkövinkkelistä mitä he tarkoittaa.
Tästä hyvä esimerkki. Sen nimi on mies.
Eli tyyppi lähestyy mua koska mun profiilissa on "vaaralliset sponssiasiakkaat" niminen klubi. Mitään muuta sponssaamiseen viittavaa: ei. Mitä jos itse olen vaarallinen sponssiasiakas ja kohtelen naisia kuin nukkea. Ei, ei mene vihjailu jakeluun. Siitä sitten sanon "ok boomer" ja tyyppi alkaa ikärasistiksi että valehtelen muka enkä ole millenniaali tai liian vanha ym. Meneekö tunteisiin tämä sananvapauden mukainen ihmisoikeuksieni polkeminen.
Ei koska en provosoidu. Mulla on vain tylsää enkä halua että toi mies sai viimeisen sanan tai että mun täytyisi laittaa se estolistalle koska sai mun huomioni ja seuraa vaikka olisi ansainnut sitä banaanikakkuaista, bänniä.
Mutta nii, mutkat suoriksi ja solmut halki. Ehkä poltan rinsikoita.
Psykiatriset lääkkeet ja kykyjeni katoaminen:
Olen elänyt vuosia lääkityksen vaikutuksen alla. En saanut niistä mitään “tasapainoa” tai helpotusta – vain sumentumisen, jonka nimissä toimintakyky vietiin. Psykiatriset lääkkeet eivät korjaa mitään todistettua kemiallista epätasapainoa, vaan luovat sen itse, muuttaen aivojen normaalia toimintaa niin, että ihminen näyttää ulospäin rauhallisemmalta. Mutta se on hintana omasta ajattelusta, luovuudesta ja tunne-elämästä.
Minulta vietiin kyky keskittyä, suunnitella ja tehdä päätöksiä. Tulevaisuuden kuvitelma, jonka varaan olin rakentanut, liukeni hitaasti pois lääkkeiden sumuun. Jokainen “annos” vei kauemmas siitä, kuka olin, ja siitä mitä olisin voinut tehdä, jos minua olisi kuunneltu, ei vaiennettu.
Moni kirjoittaa siitä, että psykiatriset lääkkeet eivät paranna mieltä – ne muuttavat sitä. Minulle se tarkoitti, että minusta tehtiin siedettävämpi muille, mutta vieras itselleni.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
kirjautuneena näissä
Translate
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"