Fuu. Sattuu. Kävin siinä kolposkopiassa. Otettiin kudosnäytteitä. Pariin päivään ei saa uida, saunoa, kylpee, tamponia, seksiä ymyms. Lekuri tuhahti jotain että se kohdunkaulansyöpä olisi melko harvinainen. En usko. Mä saan aina kaikki harvinaiset vaivat ja takuulla moni siihen kuolee joka vuosi. Ainakin jos eivät käy kun saavat kutsun labraan tietyssä iässä.
En nyt osaa miettiä yhtään mitään. Otin kipulääkkeen.
Lähdin aamulla kävelemään sinne gynelle päin. Samalla etsin geokätköjä, löysin yhden. Niitä keskikokoisia on helppo löytää, ei jotain arvoituksia, mysteereitä, ja nanokokoisia. 14t askelta tai 9km tuli käveltyä aamun ja kello kolmen väliin. Ehkä sain rusketusta aamulla. Ja sit ne hoitajat höpisi jostain munkkikahveista koko ajan ja kaupungilla oli yksi pieni vappupallo jollain. Mun on pitänyt laittaa serpentiiniä... Toi on aika pahaa mitä oon juonut 10päivää fermentoitunutta sitruunatonta ja rusinatonta simaani josta halusin mietoa viiniä.
Puhun jonkun kotiaskareorjan kanssa ensi viikosta ja mun pitäisi ostaa kaverilta takas mun vanha telkkari niin mulle soitettiin yhdestä peliliikkeestä kun olin varannut 3ds:n jota en tietty osta nyt kun se tv imee rahat. Ja hankkia joku kuskiksi siihen kun kaveri joka ennen tuomitsi jalkakäytävillä pyöräilijät, on itse alkanut siihen hommaan joka puolelle.
Sipsi-sima-jäätelö-munkki-vegaani. Söin aamulla pari leipää katkaravuilla ja jaksoin niillä.
Kas vaan, joku nopea suikkariasiakas kävi ja sit heitin serpentiinit joka paikkaan roikkuu, äkkiä sillä aikaa kun se puki päälle ja peseytyi. Mitäkö teen vappuna? Sai äkkiä touhuaa. Mutta niin mitäs sitä peittelee jos on pro. Joskus parissa viikossa sai kasaan 800e liukuhihnataktiikalla. Nyt en oo edes mitään harrastanut sen koommin 1,5kk toi yksi ainoa tyyppi kävi toisen kerran. Tietty tyypit haluaa soittaa mutta en tee mitään puhelinjuttuja, kuten en tee mitään autossakaan nykyisin.
Psykiatriset lääkkeet ja kykyjeni katoaminen:
Olen elänyt vuosia lääkityksen vaikutuksen alla. En saanut niistä mitään “tasapainoa” tai helpotusta – vain sumentumisen, jonka nimissä toimintakyky vietiin. Psykiatriset lääkkeet eivät korjaa mitään todistettua kemiallista epätasapainoa, vaan luovat sen itse, muuttaen aivojen normaalia toimintaa niin, että ihminen näyttää ulospäin rauhallisemmalta. Mutta se on hintana omasta ajattelusta, luovuudesta ja tunne-elämästä.
Minulta vietiin kyky keskittyä, suunnitella ja tehdä päätöksiä. Tulevaisuuden kuvitelma, jonka varaan olin rakentanut, liukeni hitaasti pois lääkkeiden sumuun. Jokainen “annos” vei kauemmas siitä, kuka olin, ja siitä mitä olisin voinut tehdä, jos minua olisi kuunneltu, ei vaiennettu.
Moni kirjoittaa siitä, että psykiatriset lääkkeet eivät paranna mieltä – ne muuttavat sitä. Minulle se tarkoitti, että minusta tehtiin siedettävämpi muille, mutta vieras itselleni.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
kirjautuneena näissä
Translate
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"