Päätä särkee... tilasin Netflixin pitkästä aikaa. Katsonut nyt sitä Tiger Kingiä. Ymmärrän miksi isojen petojen kanssa poseraaminen on harmillista. Varsinkin jos poseeraa kuolleen ja villinä metsästetyn eläimen vieressä, mutta onko se niin erilaista poseerata ns. kesytetyn pennun kanssa. Mä en ole koskaan tykännyt kissoista, koirat on sentään kesytetty moneen kertaan ihmisen historiassa ja niitä ei ole palvottu tai ne näyttää eri tavoin kiintymyksensä. Leijonaa kannattaa taputella oikein kovaa ja itsevarmasti, koiraa voi vähän rapsutella. Ne kuuluisi luontoon noi kissat, metsästämään omat sorkkaeläimensä tai kavioeläimensä yms. En tajua kissaihmisiä. Oikeastaan vähän vihaan kissoja ja pupuja, ja mitä rumemman kissan näen sosiaalisessa mediassa sitä kivempi sitä katsoa. Saatan olla kateelliinen niille tai jotain. Se, että jokin kissapetoja pitävä hurjapää tilaa jonkin luonnonsuojelijan tappoyrityksen, ei sinällään yllätä. Mutta onhan tuossa vielä uusia jaksoja. Maailma ei ole koira vastaan kissa, tai koira vastaan koira, se on pikemminkin kissa vastaan kissa! Menepäs niiden reviirille ja yöllä lauma petoja syö sut jos et ole tehnyt piikkipensaista suojaa itsellesi jonnekin savannille. Vaikka ei ihminen hyvältä ehkä maistu. Eihän meillä ole luontaisia vihollisia.
No juu. Sen verran tiedän aiheesta. Ketunleivät.