Nukuin alle kolme tuntia. Olin hotellissa baarin yläkerrassa yötä viikonloppuna kun siellä oli karaokea aamuneljään Nokialla. Katseltiin telkkaa taustalla melkein keskiyöhön. Fear of the Darkin maissa käperryin tuon kainaloon vielä kerran. Kiltti virolaismies. Puristeli tissejä ja tuntui muutenkin hyvältä kaikki asennot ja pussailut. Laskin että tyyppi laukesi 3-4 kertaa. En mä sillee laskenut. Tai no laskin mä. Se oli ihan mahtavaa. Kehui genitaalejani yllättävän hyväksi. Mä oon ihan onnellinen kun ei ollut mitään vuotoa pitkästä aikaa.
Tilattiin pitsaa ja siinä oli ananaksen sijaan tonnikalaa. Hups. Kolmasosa siitä on nyt vielä tossa. Kylmää pitsaa jee.
Kolmelta kävin juomassa colaa yöpaidassa, kun oli jano, ja takissa ja en tosiaan ollut jättämässä narikkaan mitään. Joku lääppi siinä baaritiskillä mua kainalon alta tai lanteilta tai jotain yök ehkä koitti varastaa taskuista jotain. Yöllä tuli jokin podcast jakso kummituksista ja yliluonnollisesta ja aloin kuuntelee sitä nyt. Tunti nelkyt minsaa..
Siellä on aurinko tosi korkealla ja voisi tulla hieno päivä. En tiiä ottaisiko päiväunet vai keittäisikö kahvia. Melkein voisi panna useamminkin miehiä kun kerran vuodessa. Se osasi vähän jutellakin, niin yksinäisyys tasot laski ja osasi esim. kysyä mitä mä ajattelen mutta siinä hetkessä kaikenlaista. Kerroin etten ole läheinen perheeseeni, asun yksin ja että mulla on velkoja. Sellaista pinnallista.
Se kertoi ettei halua lapsia, autossa aika pian siitä kun lähdettiin, ja työ on sille tärkeää että saa asuntolainan maksettua, ettei se ole ronkeli naisten suhteen, vaan haluaa kokeilla kaikkea mutta, että se ei halua että kukaan nainen muuttaisi sitä. Ehkä se vähän ajattelee että naiset on kahlitsevia kun varmaan aika päättäväinen tyyppi. En tiedä kuulenko siitä uudestaan. Ihan mun tyyppiä toisaalta. Sellainen tumma karvakäsi :D:D vuosi sitten laittanut mulle viestiä aiemmin mut siitä ei tietty ollut tullut mitään. Jos panettaa niin helpompi saada samalle illalle seuraa jos on nainen. Kysynnän ja kaadon laki. Eksiä rannalla ja mentaalisoturi.
Psykiatriset lääkkeet ja kykyjeni katoaminen:
Olen elänyt vuosia lääkityksen vaikutuksen alla. En saanut niistä mitään “tasapainoa” tai helpotusta – vain sumentumisen, jonka nimissä toimintakyky vietiin. Psykiatriset lääkkeet eivät korjaa mitään todistettua kemiallista epätasapainoa, vaan luovat sen itse, muuttaen aivojen normaalia toimintaa niin, että ihminen näyttää ulospäin rauhallisemmalta. Mutta se on hintana omasta ajattelusta, luovuudesta ja tunne-elämästä.
Minulta vietiin kyky keskittyä, suunnitella ja tehdä päätöksiä. Tulevaisuuden kuvitelma, jonka varaan olin rakentanut, liukeni hitaasti pois lääkkeiden sumuun. Jokainen “annos” vei kauemmas siitä, kuka olin, ja siitä mitä olisin voinut tehdä, jos minua olisi kuunneltu, ei vaiennettu.
Moni kirjoittaa siitä, että psykiatriset lääkkeet eivät paranna mieltä – ne muuttavat sitä. Minulle se tarkoitti, että minusta tehtiin siedettävämpi muille, mutta vieras itselleni.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
kirjautuneena näissä
Translate
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tottavasti ei tullut mitään tauteja esim kuppaa tai tippurii aidsii tai muut mukavaa..kortsu ei estä kaikkee
VastaaPoista