Mitä jäljelle jää kun oleellisimmat asiat taakseen jättää

Makasin sängyssä ja toivoin kuolemaa. Ilman peittoa, kylmää ytimissään.
Ihmeellistä että kun vihdoin heittämässä syöpyneet, hanskat; tiskiin koko blogin suhteen, Joku: jälleen kommentoi jotain tyhmää. Vuosiin kukaan kommentoinut. Mikä vuosi nyt edes on.
Lopulta. Kun. Omaa tahtiani. Nousin ylös, söin loput myslit ja aloin tehdä makaronilaatikkoa. Se on nyt kypsymässä uunissa. Kävin suihkussa. Tupakkaa ei ole, en ole avannut peliä vielä tänään. Ehkä katson jotain Catfishiä ja syön ruokaa kohta. Aloin jo lihoa tossa omakaranteenissa mutta sitten söin pari levyä suklaata ja paino laski mikä on sinänsä omituinen ilmiö. Suklaavatsa. hmm.