perjantai 27. maaliskuuta 2020

Pakoon vaan näin on se vaan, let's kill 'em all

yhtä hyödyllinen olo
Mä olin kuolla tai siltä tuntui ainakin. Mulla ei ole ikinä ollut tollasta päänsärkyä, tuntui että olisi ollut kuumeinen naama, hyvästi julma maailma. Oma olo koronatestikin oli sitä mieltä, että voisi olla se. Mietin koska olisi voinut altistua.
Neljä tuntia sängyssä kiemurtelin ja päässä meni skenaarioita esim liukastuisi suihkussa ja löisi päänsä että kuolisi ja sit pitäisi kutsua naapureita apuun eikä ne huomaisi että mun oven takaa tulvii. Olin vaihtanut lakanan päälle pussilakanan ja siihen vähän vuosin, kun en millään jaksaisi tamponeja laittaa yöksi, mutta pakkohan sekin on.  Nyt on alaselkä vähän kipeä. Täytyy kai vaan elää kipulääkkeillä kunnes tilanne rauhoittuu. Eihän tämä mitään elämää ole.
Päivitin twitteriin mun kuoleman-mantrasta. Miten olin valmis kuolla. Facebook kun avasin niin en kehdannut päivittää mitään kun ihmiset oli koronaan kyllästyneitä. Kyllä se ilmassakin pisaroina tarttuu. Ja tässä muka sit käydä tuolla kaupassa ja väistellä kaikkia. Pysyä kiireisenä eikä vaan maata. Teki niin huonoa.
Voisi alkaa pikkuhiljaa rukoilee kun toi luontokin on niin kova ja raju ja raaka. Mietin että joskus oli tasapaino. Oli Jane Goodall ja sen apinat, nyt jos gorillan tielle osuu pikkupoika niin se antaa sille kyydit ja se ammutaan tarhaansa. Tai no ehkä gorilla ja simpanssi on vähän eri. Mutta silti eläin. Ja pointti oli että luonnossa elävät eläimet, mistä lähtien ne on vihata alkanut ihmisiä? Sen lisäksi että nämä luonnonkatastrofit. Luonto heittää ekan kiven kun me muut ollaan niin turmeltuneita. Märkämarketit. Villieläin torit. Saastuttaminen ristiin. Virukset ja eritteet. Hyvää maailmanloppua vaan. Ei ole tehty minua kökkii kotona. Säästän bussirahoissa, mutta silti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos että ajattelit kirjoitustani ja ajattelit jättää kommenttia, mutta pidäthän tyylisi positiivisena ja asiallisena ja kiinnität huomiota oikeinkirjoitukseen, kiitos!

Kannustajajoukot