Elävöidyin kun aloin kirjoittaa päiväkirjaa. Kiitti vain osastolääkäri. Mulla on kauhea jano, kun luen ääneen tuota päiväkirjaa, se on niin kuivaa tekstiä. Kurkkua kuivaa. Siinä ei ole paljoakaan päätä eikä häntää. Aika vihainen olin että jouduin sinne osastolle. 100 askelta käytävän pituus. Hoitajille, poliisille, lääkäreille, sukulaisille, jokaiselle joka rallatteli tai huuteli että mua tullaan hakemaan. Syötetään paranoidisuutta jättämällä yksin syrjäytyteksi. Sama asia. Stigma on voimakas kaikkia 1% mielenterveys potilaita vastaan...
Ainoa sairaus mikä mulla oli 2009, oli mun mielestä akne. Halusin luottaa omaan aivotoimintaan. Mulla oli jotain laihdutusgeeliä. Painoin alle 70kg. En käyttänyt silmälaseja vaikka mulla oli jotain -3 etten nähnyt kauas jonka lisäksi hajataittoa. Lähinnä lopetin käyttämästä silmälaseja, koska luin Dianeetikan kirjasta että se on hoidettavissa. Mokoma uskonlahko skientologia.
Etsiskelin eilen netistä kenkiä. Mulla on latteat isot jalat. Laihduttaminen ainoa hoitokeino sen lisäksi että leikkauttaisi jalan luita. Naisten koot loppuu 41:een.
Yksikin vamma vielä oikeesti?
Olin hetken livenä live.me sovelluksella. Siellä oli yksi tuttukin toivottamassa "huomenta". Viime päivät menneet ohi nukkumalla vaikka pitäisi pakata ja siivota koko kaksion kaapit ja hormit lattiat jne. Eilen vain puhdistin viemäriä etikka+ruokasooda yhdistelmällä. Nenäkarvat taisi myös käpristyä kun käytin ihan kaiken etikan ja soodan.
Pitäisi jaksaa olla söpö. Varmaan olenkin. Kuka muu olisi minä, jollen itse. Ääh. No mutta uusi jakso on laitettu podcastiin. As a matter of fact!
Psykiatriset lääkkeet ja kykyjeni katoaminen:
Olen elänyt vuosia lääkityksen vaikutuksen alla. En saanut niistä mitään “tasapainoa” tai helpotusta – vain sumentumisen, jonka nimissä toimintakyky vietiin. Psykiatriset lääkkeet eivät korjaa mitään todistettua kemiallista epätasapainoa, vaan luovat sen itse, muuttaen aivojen normaalia toimintaa niin, että ihminen näyttää ulospäin rauhallisemmalta. Mutta se on hintana omasta ajattelusta, luovuudesta ja tunne-elämästä.
Minulta vietiin kyky keskittyä, suunnitella ja tehdä päätöksiä. Tulevaisuuden kuvitelma, jonka varaan olin rakentanut, liukeni hitaasti pois lääkkeiden sumuun. Jokainen “annos” vei kauemmas siitä, kuka olin, ja siitä mitä olisin voinut tehdä, jos minua olisi kuunneltu, ei vaiennettu.
Moni kirjoittaa siitä, että psykiatriset lääkkeet eivät paranna mieltä – ne muuttavat sitä. Minulle se tarkoitti, että minusta tehtiin siedettävämpi muille, mutta vieras itselleni.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
kirjautuneena näissä
Translate
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"