En saa nukuttua. Mietin vielä järjestämättömiä tavaroita. Keksin laittaa moccamasterin pois ja tehdä kahvia vain suodatinosalla kaataen puruihin kuumaa vettä vedenkeittimellä. Täällä on helposti kymmenen pahvilaatikkoa. Elän niiden keskellä. Sitten on kestokasseja ja matkalaukkua. Huomenna se jonka kanssa olin elokuvissa tulee auttaa purkaa pöydänjalat. Kaapit on enimmäkseen tyhjät, ne pitäisi vain pestä. Kanahäkissä ei ole mitään. Jotain asioita pitäisi viedä metallinkierrätykseen. Sodastream pulloja on kolme, ehkä koko kone pitäisi myös karsia. Leivänpaahdin on vuosimallia 2012 kuten mikro. Maanantaina myös pois muuttava, kaveri tulee hakemaan ylimääräisen silitysraudan, toisen ikean mustan yöpöydän ja pyörillä kulkevan kylppärin hyllyn jos ymmärsin oikein. Ehkä olisi helppo laittaa bilteman hylly osiin, jos sillä, joka käy huomenna, oisi sähköporakone. Huvittaisi järjestellä jo myös paikasta toiseen mun laatikoita. Pitäisi vielä pestä pyykkiä ja laittaa pois pyykit kun ne on jo kuivia telineeltä. Osa laatikoista painaa enemmän jos niissä on kirjoja, toiset on melko köykäisiä. Sitten jotenkin sään varalta suojata ne. Muuttopäivä voi sataa tai lunta tai tuulla tai muuten jäätävää olla tai kaikkia noita. Jaa-a. Sen jos ottaa huomioon myös. Tuntuu että vasta eilen oli vielä täydet kolme viikkoa kun nämä tavarat ja itsensä pitäisi saada pois. Sitä miettii ja vertailee nykyistä tilannettaan entiseen.
Katselin koko päivän brittien amazon primestä Good Omens -sarjaa. Viidenteen jaksoon pääsin. Joskus ehkä ollut se kirja tietokoneella ladattuna kaverilta mutta en lukenut sitä. Siis joskus ennen lukioaikoja, yli kymmenen vuotta sitten. Mitäköhän sille naiselle kävi joka opiskeli yliopistossa silloin. Ihan hukkunut anime ja manga maailmaan potterien lukemisen jälkeen, kun fanfiktio oli luettu ja kirjoitettu. Lähetti mulle kerran karkkeja joita ei saanut kaupasta Isojoella. Säästin ehkä kuoren jossa se tuli? Sille Satu henkilölle, käynyt joka tli Tampereellekin opiskelemaan, jolle tein mustasta huovasta Satun Saunalaukun joka kielsi ottamasta yhteyttä joka oli ruisrockissa mun kanssa ja minä vikana yönä niiden teltassa. Kai se jokin tarjoilija jossain on. Tunnistaisikaan enää.
Yksi kofeiinitabu ja placebovaikutus taivuttaa uneen. Olisipa kaikki selkeämpää kuten ennen. Netistä löytyisi oikeita kavereita, silloin kun paikalliset alkuasukkaat haittaa sosiaalista elämää. Hmmm. Facebook oli hyvä idea ja jotkut vieläkin taipuu uskoon että yli 150 tuttavaa olisi mahdollista muistaa aivojen. Minulla oli 2011 Cristal Snown kanssa yli 115 tai jotain samoja ystäviä. Onneksihan nuoret ei enää käytä facebookia. Mun tili on joltain 2015 kun tein toisen. Äidin veljet ja siskot muodostaa ehkä kaveripiirin joista en kyllä ikinä kuule mitään. Haamukavereita eli sukulaisia. Työssäkäyviä perheellisiä serkkujen vanhempia. Eikä serkuistakaan kuule kovin usein mitään.
Milleköhän starwarsissa naureskelin että ton takia sukututkimus täytyy tehdä ennen naimisiinmenoa. Kaikki jedit ja sithit sukua toisilleen. Mä niin toivoin että kuka tahansa viemärirotta pystyisi tulee jediksi, mutta ei sitten. Star Wars and the False Hope. Scared of yourself, must you not be.
Mutta jooh tätä mun kirjoituksen struktuuria taas. Periaatteessa mä tein ihan kuin tekstitaitoa niissä mun päiväkirjoissa, mutta vääristyneessä tilanteessa ja väärässä paikkaa, sokeana ja kauan ennen aikaa jolloin kaikilla oli älypuhelimet seurana. Mun puhelin vietiin tyynyn alta. Karkkipaperi lattialla todisti. Saanut olla hieman salainen etsivä että missä ne mun oikeudet on. Jokainen harva sana kirjoittaa ylös mitä vastaanotti. Tosin muodossa tahallaan jota ei muka ymmärtäisi muu kuin minä ja siinä onnistua hyvin taisinkin.