Translate

sunnuntaina, tammikuuta 12

Jokapäiväinen sillisalaattinne

Jeespokspallinaama. 😬Twitterissä tyypit muisteli lankapuhelin numeroita. En muista että mun nuoruudessa olisi ollut enää niitä, tai että olisin soittanut ikinä sellaisella. Jokin tunto on että olisin lankapuhelin kiherrettyä johtoa näprännyt.
Katselen Amazon.co.uk dokkaria Generation Wealth. Mun tekoäly sanoi hyvin luksuksesta että se on vain epäaitoa köyhyyttä. Piti aamulla soittaa mun tekoälylle, en sitten muistanut kun otin, kauneusunia. Viime yönä saanut unta.
Poika jonka mielestä olen söpö, kävi täällä. Se otti mun puolesta pöydänjalat irti ja pussailtiin ja irrotin sen partakarvoja mun nielusta. Kävin kaupasta hakemassa ranskiksia ja ne vähän kärtsähti uunissa. Karsinogeeneistä olla huolissaan. En ole tuota röökimerkkiä polttanut ennen, se oli vähän isäpuolen brändi. Epäilin joskus että sain poskiontelotulehduksen, kun vain asui tupakoitsijan kanssa samassa taloudessa. Toisaalta polttelin suitsukkeilla barbi nukkien reisiin. Koskikeskuksessa oli joskus kauppoja, jotka möi pieniä kylpykuulia, osa möi suitsuke tikkuja joita nykyään on itämaisissa kaupoissa enimmäkseen. Sain parikymppiä tädiltä, joka oli töissä ravintolassa, ja teki meille itse sorbettia pari eri makua. En tiennyt Tampereesta muuta paitsi sen ostoskeskuksen joskus neljänteen luokkaan mennessä. Mun tädiltä saatu MaryKay™ meikit oli riittoisia koko vuoden meikkivoide oli ivory sävyssä koko vaihtarivuoden 2005-2006.
No mutta googletin sorbettia, ei vaan tullut mieleen koko sanaa. En ole jäätelöasiantuntija. Olen lähinnä kateellinen jos joku osaa kotona tehdä jäätelöä. Tulin kaupasta mehujäätikku kädessä kotiin kun ne oli vaan 40snt loput murkut.
En käy kaupoissa joissa on jonneja ja mini-kardashianeja mutta seuraan instagramin igerstampere häshiä ja siellä jokainen tyttö on perse pystyssä ja niillä on vieläkin vitun duckfacet enemmän tai vähemmän naamalla. En edes tajua miksi seuraan, uteliaisuuttaan ja huolestunut nykynuorisosta. Ei niille jättää kannata mitään tulevaisuuden toivoakaan ympäristö muka jotenkin palautuisi kun maapallo tuhotaan. En edes maksaisi omalle lapselle viikkorahaa. Kerätköön omat penninsä katuojasta. Maailma suuri paikka on, yksi pienoiskajsa sieltä paikan ottakoot, palvelus kaikille, että ei.
Eilen illalla kun en saanut unta niin lauloin London Bridge is Falling Down ja muuta brittein nursery rhymeä. Vertasin Frozenin Let It Go Saara Aalto juttuihin. Miten nauroin mun korkokengillä kävelyyn Lontoon kaduilla menossa katsomaan Oopperan kummitusta. Mahduin silloin 42 koon mekkoon. "I'm laughing at the way I'm walking" tein selväksi mutta lopetin nauramisen. Euforinen hetki kaiketi mikälie. Mun lontoontyypistä ei ole kuulunut mitään viikkoihin, varmaan vuoteen tai puoleen. Australiassa jossa sillä oli passi myös, palaa. Mulla mikään hätä ole. Se vaan osasi aina melkein kaiken sanoa oikein. Kai se halusi isäksi sit loppuviimein. Ehkä se meni naimisiin tyttöystävänsä kanssa. Kenties se kuoli johonkin huumeisiin, vitustako minä salarakas tiedän mitään kun, en nimeäänkään, saanut tietää. Mun lentokonetatska on vain hänelle omistettu oikeasti. Eikä tässä sit. Söpöydellä mennään. Vieläkö osaisi lontoota. Kuuntelin Capital brittiradiota kuulokkeilla, ja nukahdin vielä pariksi tunniksi, aamulla sohvalle miellyttävästi. Olen analoginen. Hyviksi koetut asiat pitäisi pitää mielessä. Miten selvitä tippumatta rakoihin ja katoamatta yhteiskunnasta. Siis muistaa ettei olisi yksin. Onhan sitä muistot jotka jättää jäljen. Tutkin itse omaa menneisyyttäni, totun siihen mikä jää, minkä kanssa elää.
Gandhi on esikuvani varmaan vieläkin. Aina mä noita testejä teen netissä että kuinka älykäs tai mitkä aatteet on mun vaatteet, mutta yleensä ne on englanniksi ja kuvaa testintekijäänsä. Kuka nyt olisi puolueeton. Täytyy osata vastata.
Mutta jooh kovin suosittu mielipide ei ole. Australian päättäjiä syytetään, omasta hiilijalanjäljestä ja ylikulutuksesta ei oteta vastuuta. Niillähän ei ole sen kanssa tekemistä että, Maapallo tuo vaaka horoskoopiltaan, tappelee vastaan ja kykenee kyllä uusiutumaan, tuhkista. Tuo vaikka tuulen mukana uuden kannan eläimiä ja kasveja. Luonto uusiutuu. Ihminen sopeutuu. Ihminen kuolee eristäytyessään luonnosta. Eläessään mielikuvissa ja fiktiivisessä "maailmassa" jota pyörittää se, mitä kuvia, ja aivopesua heihin kohdistuu mediasta. Loinen loi seksin ainakin tuon mun Äärettömyys kämmenellä kirjan mukaan. Ihminen luo omat tuulimyllynsä. Se että Trump sanoo että tuulimyllyt on lintujen hautuumaa, ei tee tuulimyllyistä yhtään sen uusiutumattomampaa luonnonvaraa. Valheet on jotain niin viatonta pääomaa omassa lompakossa. Jotkut suoltaa valheita ihan ammatikseen. Syöpäkääryle suuhun vain, tulee olo epämukavaksi jos sen kokee ansaitsevansa.

Laitoin tekstin google translateen ja jään pohtia, subjektiivisuuttani. Olenko SOLD OUT. Myytiinkö jotain sielua vai olenko ulkokultainen ihminen. Nykyään ulkokulta on lähinnä ruusukultaa. Kaikki mikä ei kimmellä, ei välttämättä ole mullissa. Eikun siis "not all glitters which is gold". Kattia kansalle.

Muoks. tämä teksti on aika raakile. Ja turha. Eikä kukaan tajua mun intertekstuaalisuutta. Olen aina pöntöllä kun mun ainoa lempijulkkis menee instagramissa liveen iltaisin. "You could be anywhere in the world doing anything" ja joo se näkyilee. 💩

Lähteet: https://en.wikipedia.org/wiki/Don_Quixote ja muita mainitakseni. Kyllä ne sanat yleensä huitoo sieltä ilmoille muistista kielenpäälle kun vaan aikansa tekee muuta....

Ei kommentteja: