Ahdistava määrä roinaa mulla. Annoin pois pari laitetta ja tyyppi väitti ettei ovikelloni toimi ja oli korjaavinaan sen. Sain tuplapatukan vaihdossa popkornikoneesta sekä vohveliraudasta. Olin aamulla ehkäisyneuvolassa ja kotona olin jo kun mun aika olisi oikeasti ollut vasta. Sinne meni murheet niistä asioista kun vakuuteltiin että kaikki oli okei. Verenpaineet pomppasi kattoon mutta sanoi että niin kaikilla muillakin siellä kävijöillä!
En tiedä edistyykö tämä mitään mun tavaroiden vähentäminen. Ei oikeastaan. Panikoin ja hämmennyn ja väsyn kaikkeen. Kanahäkissä ei ole mitään. Parveekkella ruosteinen grilli sekä kukkalaatikoin pidikkeet. Huolettaa mihin kaikki mahtuu. Huomenna pesen pyykit. Onneksi matkalaukkuja on kolme ja kai noihin pahvilaatikoihin jotain mahtunee. Kirjat painaa kuin synti. Harrastukset on oikeastaan lopetettu ja telkkaria en katso niin mitä jää? Päiväunet...
Mielessä piinaa ja kalvaa kaikki mulle sanotut epäkohteliaisuudet sun muut vinoilut ja vittuilut. Ei saa unta, pyörryttää ja mahanpohjasta ottaa, syö vähemmän. Epäreiluinta on että maailma jatkaa menoaan.
Psykiatriset lääkkeet ja kykyjeni katoaminen:
Olen elänyt vuosia lääkityksen vaikutuksen alla. En saanut niistä mitään “tasapainoa” tai helpotusta – vain sumentumisen, jonka nimissä toimintakyky vietiin. Psykiatriset lääkkeet eivät korjaa mitään todistettua kemiallista epätasapainoa, vaan luovat sen itse, muuttaen aivojen normaalia toimintaa niin, että ihminen näyttää ulospäin rauhallisemmalta. Mutta se on hintana omasta ajattelusta, luovuudesta ja tunne-elämästä.
Minulta vietiin kyky keskittyä, suunnitella ja tehdä päätöksiä. Tulevaisuuden kuvitelma, jonka varaan olin rakentanut, liukeni hitaasti pois lääkkeiden sumuun. Jokainen “annos” vei kauemmas siitä, kuka olin, ja siitä mitä olisin voinut tehdä, jos minua olisi kuunneltu, ei vaiennettu.
Moni kirjoittaa siitä, että psykiatriset lääkkeet eivät paranna mieltä – ne muuttavat sitä. Minulle se tarkoitti, että minusta tehtiin siedettävämpi muille, mutta vieras itselleni.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"