Joulusiivousta aloitettu eilen kun imuroin ja luuttusin lattioita. Mitään joulufiilistä mulla ei ole. En halua suurta puurokauhaa jolla antaa maailmalle rauhaa. En halua väkertää kipsistä seimeä. Niin kaupallista että tonttu soikoon. Jumalakin antaa Jeesukselle joululahjan: eikö sen pitänyt olla synttärilahja?
Mutta joo. Heräsin ja suunnistan kahdeksi näkyilee lääkäriä. Alakerran pyykkitupa oli buukattu vähän täyteen niin itsenäisyyspäivänä sain tungettua itseni kahteen väliin.
Vein yhden säkin jotain edellisestä kämpästä homeelle haisevia tekstiilejä roskiin. Samalla paperikeräykset ja olen nyt joka iltakävelyllä pelannut pogoa ja wizards unitea ja käynyt naapurilla kun sieltä yltää vaikka mihin.
Ei erityisemmin mitään aavistustakaan, että oltaisi yhdessä vaan enemminkin jotain ventovieraita vaikka tunnettu yli vuosi. Se on estänyt mut facebookissa eikä se mitään puhu tulevaisuudesta mun kanssa, tunteista tai muustakaan hömpästä mitä nainen tarvisi. Sillä on joku kuudes aisti olla vaiti tai vaihtaa puheenaihetta. Todennäköisesti ensi keväänä ostaa sen kämpän jostain ja muuttaa pois. Tänne ei jää mulle mitään.
Psykiatriset lääkkeet ja kykyjeni katoaminen:
Olen elänyt vuosia lääkityksen vaikutuksen alla. En saanut niistä mitään “tasapainoa” tai helpotusta – vain sumentumisen, jonka nimissä toimintakyky vietiin. Psykiatriset lääkkeet eivät korjaa mitään todistettua kemiallista epätasapainoa, vaan luovat sen itse, muuttaen aivojen normaalia toimintaa niin, että ihminen näyttää ulospäin rauhallisemmalta. Mutta se on hintana omasta ajattelusta, luovuudesta ja tunne-elämästä.
Minulta vietiin kyky keskittyä, suunnitella ja tehdä päätöksiä. Tulevaisuuden kuvitelma, jonka varaan olin rakentanut, liukeni hitaasti pois lääkkeiden sumuun. Jokainen “annos” vei kauemmas siitä, kuka olin, ja siitä mitä olisin voinut tehdä, jos minua olisi kuunneltu, ei vaiennettu.
Moni kirjoittaa siitä, että psykiatriset lääkkeet eivät paranna mieltä – ne muuttavat sitä. Minulle se tarkoitti, että minusta tehtiin siedettävämpi muille, mutta vieras itselleni.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"