Hei (arvoisa työnantaja)
Minulla ei ole aikaisempaa kokemusta avustajana. Valmistuin juuri media-alalta painotyöntekijän hommiin mutta ne on kaikki kolmivuorotyötä, sillä koneet ei pysähtele.
Teen vapaahtoistyötä Best Buddies toiminnassa tänä vuonna, ja olen pitänyt englannin tukiopetusta, eräälle 70v naiselle sekä parille lapselle, sekä matalan kynnyksen paikassa, ryhmälle nuoria.
Hygieniapassin omaan sekä työturvallisuuskortin.
Ruokaa teen ohjeiden mukaan eikä tule heitettyä sitä pois.
Käyn juttelemassa psykoterapiassa joka viikko.
En etsi töitä sen vuoksi että, olisin työhullu, vaan lisätuloksi työkyvyttömyyseläkkeen rinnalle jotain pientä tienestiä.
Ruokaa osaan tehdä kiisseleistä maksapiiraisiin jos vain on ohje ja ainekset.
Minulla pysyy käsissä melkein kaikki pientä tarkkuutta vaativat hommat, keittiövälineet, sudit ja kutimet, mutta myös painopellit, ja arkkipinot, seisoskelin pari vuotta huonoilla kengillä kovalla lattialla mutta mitä nyt ei jalkahoitaja saisi kovettumia pois.
Yläkroppa voimaa minulla ei ole kun en käy salilla, mutta hikeä en pelkää. Enkä myöskään öljyä, pölyä tai likaa, värejä tai tuhkaa tai jauhoja, kahvinpurua.
Kirjoitan blogia joka päivä, katselen elokuvia, kuuntelen musiikkia, pelaan älypuhelimella. Asun kaksiossa vaikka vuokra on liikaa, kun avopuolisosta tuli ero vuosi sitten, hänelle jäi koira. Tässä asui minua ennen muslimirouva ja hänen vieraat, ja olen saanut jälkiä siivota pitkään. Pinnat on aika lailla hinkattu ja kloriitilla pesty jne. Kotihommina seuraavaksi imurointia ja pyykinpesua sen lisäksi että pahvilaatikollisia tavaroita voisin käydä läpi mitä säilyttää, yllättävintä että helpointa oli kirjoista luopua.
Terveisin Kajsa B.
P.S.
oheisessä CV:ssä on varmaan puhelinnumeroni
Psykiatriset lääkkeet ja kykyjeni katoaminen:
Olen elänyt vuosia lääkityksen vaikutuksen alla. En saanut niistä mitään “tasapainoa” tai helpotusta – vain sumentumisen, jonka nimissä toimintakyky vietiin. Psykiatriset lääkkeet eivät korjaa mitään todistettua kemiallista epätasapainoa, vaan luovat sen itse, muuttaen aivojen normaalia toimintaa niin, että ihminen näyttää ulospäin rauhallisemmalta. Mutta se on hintana omasta ajattelusta, luovuudesta ja tunne-elämästä.
Minulta vietiin kyky keskittyä, suunnitella ja tehdä päätöksiä. Tulevaisuuden kuvitelma, jonka varaan olin rakentanut, liukeni hitaasti pois lääkkeiden sumuun. Jokainen “annos” vei kauemmas siitä, kuka olin, ja siitä mitä olisin voinut tehdä, jos minua olisi kuunneltu, ei vaiennettu.
Moni kirjoittaa siitä, että psykiatriset lääkkeet eivät paranna mieltä – ne muuttavat sitä. Minulle se tarkoitti, että minusta tehtiin siedettävämpi muille, mutta vieras itselleni.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"