Konsultaatioaika tatuoitsijalle mun loharista sekä koilasta! Iih ik ikh. Päiväveloitus muutaman satasen, paljon halvemmalta kuulostaa kuin nämä edelliset yhteensä. Elokuussa voisi olla jo sitten kyynärvarressa ja reiden päällä kauan unelmoimani kuvat. Itse asiassa Koilan kuvitus oli vaan jälkiajatuksena tohon lohariin jota olen miettinyt 00-luvun alulta kun piirtoheittimiä - ja kalvoja, vielä oli?
Juotiin kahvit tossa porukalla. Söin monta sämpylää sitä ennen aamupalana. Kakkua, leipäjuustoa, pepsi maxia.
Harmittaa kun yksi tyyppi laittoi välit poikki ja nyt jos en tee mitään jää sinne sitten 50+ euroa (en jaksa enää uskoa että se ikinä maksaa täyttä summia lainailuistaan) puhelimesta. Laitoin poliisin neuvonta s.postiin kyselyä jotain varmuudeksi jos se hullu nyt jotain poliisille alkaa soittelee vaikka en ole mitään tehnyt. Se vaan kilahti ja alkoi jotain huo...rittelee.
Eipä ole ketään jonka kaa syödä puokkii kebaba. Laitoin naapurille tekstaria että olen viikonlopun poissa, liekö nukkuu mutta oisi se kiva jos joku kastelisi kukat ja -pesisi mun pyykit sillä aikaa :D Eksän sanoin "never dream".
Siinä oisi kyllä hyvä teksti seuraavalle tatskalle. Zombie labbis ja tekstinä tuo. Whoa. Memoriaali tatuointi level örkkimörkit kumoon!
Psykiatriset lääkkeet ja kykyjeni katoaminen:
Olen elänyt vuosia lääkityksen vaikutuksen alla. En saanut niistä mitään “tasapainoa” tai helpotusta – vain sumentumisen, jonka nimissä toimintakyky vietiin. Psykiatriset lääkkeet eivät korjaa mitään todistettua kemiallista epätasapainoa, vaan luovat sen itse, muuttaen aivojen normaalia toimintaa niin, että ihminen näyttää ulospäin rauhallisemmalta. Mutta se on hintana omasta ajattelusta, luovuudesta ja tunne-elämästä.
Minulta vietiin kyky keskittyä, suunnitella ja tehdä päätöksiä. Tulevaisuuden kuvitelma, jonka varaan olin rakentanut, liukeni hitaasti pois lääkkeiden sumuun. Jokainen “annos” vei kauemmas siitä, kuka olin, ja siitä mitä olisin voinut tehdä, jos minua olisi kuunneltu, ei vaiennettu.
Moni kirjoittaa siitä, että psykiatriset lääkkeet eivät paranna mieltä – ne muuttavat sitä. Minulle se tarkoitti, että minusta tehtiin siedettävämpi muille, mutta vieras itselleni.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
kirjautuneena näissä
Translate
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"