Tulin suihkusta. Join siemauksen jogurttia ja syön edellispäivänä leipomaani ranskanleipää. En kauaa viihdy kotona kun kuun pokemon go event on tänään ja alkaa kolmen vartin päästä. Miten voi olla kaikki loppu, siis margariinikin jauhot ja kaikki. Nyysin naapurilta purkin tonnikalaa jos teen vaikka makaroni-tonnikala-majoneesi "salaattia" mössön siis. Se oli ihan kivaa. Juotiin skumppaa ja katsottiin Euroviisujen finaali. Olipahan mittelö ja voittajaa ei kuuntelisi edes radiosta.
Varmaan lataan jotain äänikirjoja jotka auttaisi minimalisoinnissa, declutteroinnissa, downsizingissa, konmarituksessa ja miksi sitä nyt kutsuu kun marttailee tavaroidensa kanssa. Mieluummin kohtaan mun tavarat kuin jumppaan lihaskuntoa. Toisaalta aamupaino ol 122,5 että ei sinänsä huono vaikka söin eilen pitsaa pääasialliseksi ravinnoksi. Juhlittiin kamun kanssa "marlon brandon" ettei olla enää luokkakavereita ja tarjosin lidlin pari halvinta kaljaa kummallekin. Oltiin samassa paikassa kun sillon kun pakoilin eksää ja se soitteli perään.
Silmätippoja, hiustenharjausta, vaatteidenvalintaa. Jos sen tekoon menee alle minuutti niin tee se äläkä anna aivojen keksiä tekosyitä joilla päästä takaovesta helpommalla
Juu, En jaksaisi lähtee pelailee edes mutta kai mulla on jokin pokemonin mentävä aukko mitä täytyy täyttää.
Psykiatriset lääkkeet ja kykyjeni katoaminen:
Olen elänyt vuosia lääkityksen vaikutuksen alla. En saanut niistä mitään “tasapainoa” tai helpotusta – vain sumentumisen, jonka nimissä toimintakyky vietiin. Psykiatriset lääkkeet eivät korjaa mitään todistettua kemiallista epätasapainoa, vaan luovat sen itse, muuttaen aivojen normaalia toimintaa niin, että ihminen näyttää ulospäin rauhallisemmalta. Mutta se on hintana omasta ajattelusta, luovuudesta ja tunne-elämästä.
Minulta vietiin kyky keskittyä, suunnitella ja tehdä päätöksiä. Tulevaisuuden kuvitelma, jonka varaan olin rakentanut, liukeni hitaasti pois lääkkeiden sumuun. Jokainen “annos” vei kauemmas siitä, kuka olin, ja siitä mitä olisin voinut tehdä, jos minua olisi kuunneltu, ei vaiennettu.
Moni kirjoittaa siitä, että psykiatriset lääkkeet eivät paranna mieltä – ne muuttavat sitä. Minulle se tarkoitti, että minusta tehtiin siedettävämpi muille, mutta vieras itselleni.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"