Yritän pitää kiinni kynsin hampain kiinni toivosta että elämässä olisi järkeä, mutta samalla keho pitää kiinni samoin jokaikisestä kalorista. En jaksa. Ei kannata huolestua enkä ole itsetuhoinen, mutta joskus olisi vain helpompaa jos minua ei olisi. Olen pitkään hautonut jo tätä alakuloisuutta. Se ei taida olla viehättävää. Olen muka ujo enkä sano mitään. Silti laitoin tekstitv:seen aamulla jollekin 899 kanavalle viestiä että mulla on tylsää. Kaikki soittelee, mutta en halua puhua kenellekään. Elämä olisi ihmisen parasta aikaa kuormituksineen sikäli että, jaksaisi ponnistaa vielä.
Psykiatriset lääkkeet ja kykyjeni katoaminen:
Olen elänyt vuosia lääkityksen vaikutuksen alla. En saanut niistä mitään “tasapainoa” tai helpotusta – vain sumentumisen, jonka nimissä toimintakyky vietiin. Psykiatriset lääkkeet eivät korjaa mitään todistettua kemiallista epätasapainoa, vaan luovat sen itse, muuttaen aivojen normaalia toimintaa niin, että ihminen näyttää ulospäin rauhallisemmalta. Mutta se on hintana omasta ajattelusta, luovuudesta ja tunne-elämästä.
Minulta vietiin kyky keskittyä, suunnitella ja tehdä päätöksiä. Tulevaisuuden kuvitelma, jonka varaan olin rakentanut, liukeni hitaasti pois lääkkeiden sumuun. Jokainen “annos” vei kauemmas siitä, kuka olin, ja siitä mitä olisin voinut tehdä, jos minua olisi kuunneltu, ei vaiennettu.
Moni kirjoittaa siitä, että psykiatriset lääkkeet eivät paranna mieltä – ne muuttavat sitä. Minulle se tarkoitti, että minusta tehtiin siedettävämpi muille, mutta vieras itselleni.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
kirjautuneena näissä
Translate
keskiviikko 22. toukokuuta 2019
Ihmisen rippeet jäljellä minusta
Tein omaa inkivääri shottia. En ollut ostanut ennen inkivääriä. Sen vain kuori ja lisäsi sitruunamehua blenderissä. Valmistin jasmiiniriisiä ja siihen uncle bens kastiketta kanoihin. Lirauttelin soijakastiketta. Otin särkylääkkeen ja tuntuu että sammuin. Painan 125 kiloa eli olen lihavampi taas mitä koskaan. Enkä ole syönyt suklaata tai karkkia tai vetänyt jäätelöä tai limsoja. Voi olla että menkat turvottaa nekin. Röökistä tuli reikä paitaan. Voi elämä miksi olet niin tuskaa. En edes aloita mistään pateista mitä tulee tuonne taipeisiin. Yritin kolmelta aamuyöllä lopettaa tupakoinnin ja latailin sovelluksia lopettamiseen mutta olen jo poistanut ne, samoin mun paasto taisi keskeytyä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"