Hyvä maanantai, miksi niin kiireinen? Olin hieman kivuissa viime yön kun mulla oli korsetti päällä viisi tuntia. Sisuskalut ei tykänneet. Heräsin ja vein pyykkiä ja roskat ja kävin kaupassa ja näin naapurin kaupalla, joka oli töihin menossa. Sitten pelailin pokemon go:ta. Hain Switch konsolista meltan mystery boxin ja tradetin pokemonin niin field researchit täyttyi ja Lugian kaappaukseen meni hitosti palloja ja sitten laitoin kuivuun pyykit ja imuroin vähän. Kohtapuoliin lähteä terveysasemalle ja sieltä sitten psykoterapiaan ja antamaan enkun yksityisopetusta eräälle rouvalle.
Täytyy viedä postiin 18v täyttävän veljen postit ja alan kohta soittelee lippupalveluun, että koska se täytyy lunastaa jos tapahtuma on heinäkuun puolessa välissä. Olen menossa kesäkuussa Särkänniemeenkin. Varmaan säästäisin rahaa jos voisi, että saa edes jonkun hattaran tms yms
Huomenna ottaa switch mukaan, että yksi best friend saa meltan boxia myös, koululla mutta meidän pitäisi kai seripainoakin tehdä. Keskiviikkona on joku eräpäivä kun pitää olla se verkkosivu alustavasti valmiina mun asiakkaalle enkä ole parannellut sitä mitenkään. Torstaina on teoriaa ja näytöt perjantaina. Kaikki pitää olla valmiina jos haluaa valmistua 1.6. paperit kouraansa, niin 15. päivä tätä kuuta. Sitten voisi miettiä valintakokeita jotka on loppukuusta. Yliopistolle ja tamkille kai mennä. It-insinööriä ja enkkua... jos ei pääse tässä haussa minnekään niin, eipä ole minulla, mitään tulevaisuudensuunnitelmia. Airbnb ilmoitus on jäässä kesäkuusta eteenpäin, mutta pari vierasta tälläkin viikolla on. Hain eilen asumistukea kelasta kun se loppuu ensi kuun loppuun. Tarkistus oli pakko valita. Olin naapurin luona ja se sanoi jotain että rahantulo voi loppua ja sitten iski paniikki etten ole hakenut tukia, mutta onneksi sellainen hakemus oli jo saapunut sinne. Ei kiinnostaisi taas olla paria kuukautta ilman rahaa. Möisin vain pokemon go tilejä ja kävelisin joka päivä ympäriinsä, hah. No mut meikä soittelee lippu.fi nyt ja juo ton lopun edin ja alan käppäilee keskustaan päin bussipysäkille jnejne
Psykiatriset lääkkeet ja kykyjeni katoaminen:
Olen elänyt vuosia lääkityksen vaikutuksen alla. En saanut niistä mitään “tasapainoa” tai helpotusta – vain sumentumisen, jonka nimissä toimintakyky vietiin. Psykiatriset lääkkeet eivät korjaa mitään todistettua kemiallista epätasapainoa, vaan luovat sen itse, muuttaen aivojen normaalia toimintaa niin, että ihminen näyttää ulospäin rauhallisemmalta. Mutta se on hintana omasta ajattelusta, luovuudesta ja tunne-elämästä.
Minulta vietiin kyky keskittyä, suunnitella ja tehdä päätöksiä. Tulevaisuuden kuvitelma, jonka varaan olin rakentanut, liukeni hitaasti pois lääkkeiden sumuun. Jokainen “annos” vei kauemmas siitä, kuka olin, ja siitä mitä olisin voinut tehdä, jos minua olisi kuunneltu, ei vaiennettu.
Moni kirjoittaa siitä, että psykiatriset lääkkeet eivät paranna mieltä – ne muuttavat sitä. Minulle se tarkoitti, että minusta tehtiin siedettävämpi muille, mutta vieras itselleni.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
kirjautuneena näissä
Translate
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"