Että sellainen paska maanantai. Kävin ihotautilääkärillä, menkat tuli housuun ja muutenkin hävettää tää hs-tauti... Mieslääkäri kysyi voiko auttaa mitenkään, yritti sossun ottaa puheeksi. Mainitsin vaan etten ollut tänään ostanut tupakkia. No joo tupakointi ja ylipaino aiheuttaa tota, mutta just nyt aika kesy tilanne mun ihotaudeilla. Päätä särki, itketti, sattui alapäähän ja muutenkin itsetietoisuus jyskytti ulos. Pääsin kotiin bussilla, kuitenkin. Otin päiväunet. Tilille oli tullut 30e airbnb firmasta, ja kävin kaupassa. Ostanut mitään järkevää parillakympillä, loput äsken bussikortille. Margariinia, munia, jasmiiniriisiä, jotain kastikkeita ym puolivalmista. Taidan mennä uudestaan nukkumaan.
Aamulla näin Valtaistuinpelin uuden jakson. Meikkasin jotain paskanruskeeta luomiväriä ja punaiset huulet, mutta olin silti tunnin ajoissa siellä sairaalalla. Keksisin tekemistä jos olis tekemistä...
Olin vielä eilen katsonut Dr. Strangen netistä. Ja oudosti se menikin kun joutui näyttää haarovälejä ja kainaloita. Mieluummin ottaisin jotain näkyvälle paikalle arpia kuin piiloon ja noin hankalasti vaivaamaan.
Psykiatriset lääkkeet ja kykyjeni katoaminen:
Olen elänyt vuosia lääkityksen vaikutuksen alla. En saanut niistä mitään “tasapainoa” tai helpotusta – vain sumentumisen, jonka nimissä toimintakyky vietiin. Psykiatriset lääkkeet eivät korjaa mitään todistettua kemiallista epätasapainoa, vaan luovat sen itse, muuttaen aivojen normaalia toimintaa niin, että ihminen näyttää ulospäin rauhallisemmalta. Mutta se on hintana omasta ajattelusta, luovuudesta ja tunne-elämästä.
Minulta vietiin kyky keskittyä, suunnitella ja tehdä päätöksiä. Tulevaisuuden kuvitelma, jonka varaan olin rakentanut, liukeni hitaasti pois lääkkeiden sumuun. Jokainen “annos” vei kauemmas siitä, kuka olin, ja siitä mitä olisin voinut tehdä, jos minua olisi kuunneltu, ei vaiennettu.
Moni kirjoittaa siitä, että psykiatriset lääkkeet eivät paranna mieltä – ne muuttavat sitä. Minulle se tarkoitti, että minusta tehtiin siedettävämpi muille, mutta vieras itselleni.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"