kävijäpiikki

tiistaina, huhtikuuta 16, 2019

Kuurous on katsojan tasapainoelimessä / being dumb is only in the eye of the beholder

Päivän terveysshokki olikin älypulma.
Health comes as a shock; it was a brain puzzle (ehdotan vaan käännöksiä translatelle :D)


Kannatti kääntää vasen oikeaan.
(It was worth it to turn from left to right)
//Vakavasti ottaen pelästyin/säikähdin!!! Airpodsit saa sut näyttää tyhmältä, ei rikkaalta!!!


Olin jo lähes varma että oikean korvan kuuloni oli mennyt, mutta vika taisi olla vain (kaksissa eri) kuulokkeissa. (Certain death awaited in two different headphones)...

En tiedä onnistuiko mun airpodsien resetointi vieläkään, kun piuhassa toistuu sama ongelma että keskimmäinen anturi mustuu eikä se tunnista laitetta kuin laitetta enää. Käyttäjän päässä vikaa... sekä päänsärky...


Varattu aika verikokeisiin lauantaille ensi viikolla. Käyty juttelemassa psykoterapeutille. Siivosin lattioita. Astianpesukone käy. Huomenna kouluun, illalla lautapelejä.

Katselin The Act -sarjaa taas pari jaksoa äsken ja mussutin nachoja ja salsadippiä. Vedin juustosämpylöitä pari vissyn kera ja melko täys. Aamulla join vain kahvia. Kauhea tapa katsoa jotain samalla koska se vie ajatukset pois mässäilyistäni.

huh huimausta. Varmaan huomenna viemättä mitään mässyjä peli-iltaan. Alan olla jo läski. 123kg aamupaino. Tukka on kuin jollain räsynukella ja yhtä kaulaton.

Notre Damen kellonsoittajan kirkko paloi tänään ilmeisesti... voisko intuitioltaan, tai jumaluuksilta, mua kummittelevilta isoisiltä saada enempää merkkejä.... mutta mä vaan käsken niitä olemaan hiljaa. Teen mitä ikinä haluan ja kärsin siitä.
esim.
Mörinät pysykööt mahoissaan ja mun tiskikone räjähtäköön jos jokin astia siellä on väärinpäin. En keskeytä sitä.

Varmaan tankattava lisää lasinpesunestettä mun kyynelkanaviin kun noi lasipallot, mun valkuaisten tilalla, punertaa kuin jostain ylimääräisestä rasituksesta. Veskissä on silmätippoja. Kyynel.

Mutta kai mä mieluummin kuuloni kuin näköni menettäisin. Näköä käytän muistamiseen, tunnustellen ja haparoin sitten muistin avulla. Koskaan en ole mitään wörttiä kuullut kuulemisen arvoista.

Tarinan opetus? Nykäisin johdon irti macista. Mikään ei kestä eikä, kesää tule enää. Siinä ennustus toisellekin korvalle. Nämä tiskivedenharmaat silmäni ei ehkä jaksa sinisilmänvertaakaan juttuja kun kaikki mennyt eilisestä päin pitkin pakoputkea. Siis vailla mitään hajua. Että ei mene niin kuin kuplat fiksusti vaan salamana alas kirkkaalta taivaalta. Olin, parempi täyttää, sen tiskikonetta 2006 kuin mun host-äiti.

Rakkaat muistot teistä ei ole mitään hyötyä. Kissa tietää kun sen hautauspaikasta puhutaan.

Siis melko varma, että mulla ei oo muuta kuin ne kolme asiaa riesana mitkä jo mainitsin. Intuitio, "Jumala" siis se itse pääjehu, vaikka en uskokaan Häneen mutta kristityt on vaarallisempia... sekä kummittelevat isoisät. Jos miettii mistä en tiedä taaskaan mitään. Lannistus maksimaattius maksimaalinen maxima. Loitsun sanon piutpaut pois koska en halua käydä järkeen. Mietin vaan mitä kuvaa laittaisin tällä kertaa että voin piilottaa ylihuomiseen mennessä nää kirjoitukset. Sekin ongelma että jokin lukee ne.

Siinä se, päivyri. Nukuin liikaa, kaikki muu on ekstraa väsymystä. Fail, fail and fail again or you don't know success...

NOBODY, LIKE, WANTS TO KNOW!!!!111
Laittaisin lisää jiffejä mutta mun hakusanoilla löytyy aina vaan samaa paskea aivan kuin tää oisi jotain maksettua sisältöä *mutisee sitä mitä ennenkin*

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mieti!