kävijäpiikki

torstaina, huhtikuuta 18, 2019

Näihin näppäimiin, noihin tunnelmiin

Niinku joo, idiosynkraattinen olen siis kyllä varmaan joo, nopealta katsaukselta. Herkästi toistelen itseäni. Mutta olen urbaani kaupunki-ihminen. Hypokriitti vaan miesasioissa. Katsoin jonkun enkunopetusvideon joka yritti alitajuntaani laajentaa tuollaisilla sanoilla :D Ei mitään itseisarvoa koska tuhlasin aikaani. Mä osaan jo noi kaikki jutut, en vain halua kuulostaa ironiselta. (tai sivistyssanakirjalta)

Joten ei jää paljoa kirjoitettavaa. Toi päänsärky on ollut jo tiistaista. Jos päätä ei särje, niin sitten kierukka vihloo. Joku pää kuitenkin aina kipeä.

Tein äsken parsaa. Heitin höyrystinveteen ja parsojen päälle suolaa. Al dente nautin rapsakoina-

Laitoin instaan. Poistin eilisillan selfiet. Niihin ei juuri filtteriä kaivannut. Muutenkin olen omiaan pimeydessä nautittuna.

Mun airbnb vieras varmaan ottaa nokosia. Tavallaan heräsin aamulla, niin onnellisena, mutta sitten koulu oli ihan plääh. Pohdin johtuisiko ettei ole ketään jonka vierestä herätä. Vihlova kierukka on samaa mieltä. Joskus hampaani vihloi enemmänkin, mutta ne oli kyllä täti lyönyt nyrkillä tasaisemmaksi. Taisin syödä yhden mars patukan liian vähän, kun en siis pese hampaita kovin usein ja makeaa syön harvemmin.

Teot voi olla itsetuhoisia vaikka välttelisikin ajattelemasta sellaisia.

Jospa sitä aktivoittaisi muutakin kuin alitajuntaansa. Ei jää niin pinnalliseksi oppiminen. Ehkä menisin sukulaisille pääsiäiseksi. En voi tarkalleen ottaen harrastaa salaisia pakanallisia riittejäkään kotosalla. Sitä paitsi seuraava pakanallinen juhlapyhä on vappuna. Lähetin sen yhden pääsiäiskortin wicca ryhmän kautta. Selitin mun historiaa miksi olen halunnut olla noita aina. Ehkä olen suorastaan satukirjasta. Lapsetkin yleensä tuijottaa. Ne näkee mut niin maanjuuritasolta, että leukojakin on varmaan useampi.

Lautapeli-iltaan tuotu, 7vee tyttö, lapselle opetin uuden sanan: ihana -jota se sitten käyttikin antaumuksella. Voi pojat.

 Mä luulin että vaan lohikäärme horoskoopin pojat oisi niitä ihanimpia, silloin kun, lovettaa. (Sen sinä&minä -lehden liitteen takana oli näitä juttuja. Miksei ne voisi vieläkin pitää paikkaansa. Niitä oli ihan järkytön määrä kirppareilla pohjanmaat täynnä.)

Apinoiden kanssa kannatti olla varuillaan. Rotat tykkäsi rahasta kai. Niitä en ole ikinä enää ottamassa edes väkisin. Miksen mä voisi tulla toimeen kiltin vuoden kanssa... ai niin ne on jääräpäitä. Toisin kuin ahkerat härät. Olisipa muuten apua siitä alitajunnasta, kun he ovat hautautuneet sinne. Käärmeet oli herkkiä vaistoaa tunnetiloja, koirilla oli taas syviä tunteita. Että sellaista. Joku rakastuikin. En tiedä mikä tarkoitus noilla ees on. Lovetus varmaan sitä että tekisi mieli seksiä. Miksei sitä voisi vain... kommunikoida oikein. Suurin osa miehistä on pelkureita ja ne tietää että naiset päättää kenen kanssa vehtaavat. Suomalainen nainen on kevytkenkäinen verrattuna jonnekin amerikkoihin. Ei muakaan ole viety treffeille sitten Pocahontas elokuvan. Naapurin Jonne vei. Tai tarjottu drinkkiä. Luoja tietää. Varmaan kumoaisin parit Sex On the Beachit ja riisuisin jonkun eteiseen jos joskus voisi. Ei niitä kiinnosta kyl. Mä en edes tiedä mitä normaalit suhteet oisi. "Ei ole mitään puhuttavaa". Oon vaan jokin kolo. Ja jos mua rakastaa niin sen takia että tiedän ettei mua kukaan rakasta.

Exä oli mun eka poikaystävä. Sinne meni ne parhaimmat vuodet taas. Tajuta että sen jatkuva flirttailu jokaisen kassaneidin kanssa, oli jotain minkä arvoinen en ole tulla kohdeltavaksi. Ehkä rakkaus ei ole sokea, mutta en mä tiedä koska joku flirttailee. En mä ainakaan osaa. Eikö sitä varten pitäisi olla nätti. Tai vaikka vesimies. Ne saa kohteliaisuuksia sen mun horoskooppivihkon mukaan. Maailmanparantajat. Vaaka taas oli jokin... keskipiste myös. Harmi kun perhosia on vaan lämpimällä säällä. Tai no, kai toukkienkin täytyy jossain talvehtia.

Tarinan opetus oli siis se että en muista mitään näköjään. Tallessa siitä vihkosta mulla on yksi sivu skannattu niistä joiden horoskoopin ominaisuus oli maa. Se voisi olla photobucketissa. Säilytän siellä vanhoja pikselikeittoja.

Ei tieto välttämättä vanhene. Alkoholi tappaa aivosolut. Nuorena opittu jää ehkä just ja just kielen päälle. Tarvisi olla Da Vinci että pystyisi piirtää ne hienot ideat ylös joita saa tutkimalla ja kaivelemalla uutta tietoa. Ellei alienit ehtineet ensin.

Sain muuten lahjaksi Pokemon Go tilin. Se oli 25 tasolla nimeltä QueenKajsa, tjtn. Tosi sööttiä jotenkin. Siellä oli muutama kymmenen vanhaa poksua joista tulisi ehkä kaikista luckyt. Koita siinä sitten kieltäytyäkään. Lahjoista ei ole kuin vaivoiksi.

Heräsin muuten joskus puoli kuuden maissa aamulla ja olin nukahtanut dildo jalkojenväliin. Ei siinä mitään. Veteli viimeisiään. Mua ei vain kiihota mikään välillä. Yritä siinä sitten miellyttää edes itseäsi kun ei ole haluja. Se on parempi että menee tunti ja nauttii, kuin että hinkkaa eikä tunnu missään sen tunnin ajan. Täytyy löytää ne omat kinksit. Naisen pää on vähän eri mesta kuin jokin miesten aivokoppa. Oli se pää sit alapää tai pikkuaivot. Tunsi niitä tai ei. Oli Hannibalin resepti kuinka hyvä tahansa, niin ei niitä aivoja tuntea voi, aistia kivun ehkä.

Mutta joo. Ehkä mä en enää, "paljastele", enää mitään. Opintojen äiti oli, kun sun töitäsi teki. Läpi harmaan kiven. Samalla kivellä kaksi kärpästä. Vierivä kivi ei vaan sammal-oi-du. Kvarkkipoimuläpiajo. Flipperin palloksi tunnen oloni joskus. Ei siis sen delfiini Flipperin. Vittu mä oon vanha. Mutta syteen tai saveen, niin tervetuloa mun pilvilinnaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mieti!