A deck of destiny! Found my mom's old souvenir deck from Florida, or at least it was rather old.
I know I've studied Photography, but some things are better left undocumented xDD
Then, I saw a rainbow when I was coming home from psychotherapy. Yes, money does stink, stank, stunk. I feel rather happy living here. So much impurities in the air. It is quite beautiful everywhere, don't you disagree?!
I left my book at my therapist. I feel fine with that. Sometimes you just have to go back to Dianetics to stay sane. I swallow books like a freaking whale. I may have ingested so much ink when I was little, that I'm half-ly made from that.
My freaking hobbies. My silent activities. The little artist in me... had to suffer a lot and grow strong.
Shit does accumulate on top of surfaces. I am still like a sponge about some things... you just never lose that little child from within, do you?! I feel like I still want to suck on something xD
for reals. not just fantasy or to insult!
Houston, we have a laundry day tomorrow. And as much as tobacco and coffee and chocolate as we want to grow xD over and out, xx
Post scriptum- I'm blissful, joyful, brimming with joy. I don't just get that from googling anything and neither should your children.... but who am I to say who to love or, what to wear, who to choose as President. Do your job. Finish your plate. Be the fuck's own person you want to be...
Psykiatriset lääkkeet ja kykyjeni katoaminen:
Olen elänyt vuosia lääkityksen vaikutuksen alla. En saanut niistä mitään “tasapainoa” tai helpotusta – vain sumentumisen, jonka nimissä toimintakyky vietiin. Psykiatriset lääkkeet eivät korjaa mitään todistettua kemiallista epätasapainoa, vaan luovat sen itse, muuttaen aivojen normaalia toimintaa niin, että ihminen näyttää ulospäin rauhallisemmalta. Mutta se on hintana omasta ajattelusta, luovuudesta ja tunne-elämästä.
Minulta vietiin kyky keskittyä, suunnitella ja tehdä päätöksiä. Tulevaisuuden kuvitelma, jonka varaan olin rakentanut, liukeni hitaasti pois lääkkeiden sumuun. Jokainen “annos” vei kauemmas siitä, kuka olin, ja siitä mitä olisin voinut tehdä, jos minua olisi kuunneltu, ei vaiennettu.
Moni kirjoittaa siitä, että psykiatriset lääkkeet eivät paranna mieltä – ne muuttavat sitä. Minulle se tarkoitti, että minusta tehtiin siedettävämpi muille, mutta vieras itselleni.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"