”Surullista mutta totta. Mulle ei ole ikinä tarjottu baarissa juomaa. En ole ollut treffeillä. Vaginan pH arvo kiittää kun kukaan mies ei vuoteen sinne tule. Kuulemma rauhoittaisi.
Kaikki kysyy multa mitä etsin. Mä en etsi mitään. En ole aktiivinen ryhmissä. En edes ole tehnyt koskaan mitään hakua tai esittelyä. Vaikea keksiä mitään, kun yhtäkkiä raportoidaan, jos kerron vaikka saaneeni villasukat joululahjaksi tinderissä. Ilmeisesti koska miehet on pikkumaisia kun eivät saaneet seksiä multa. Lopetin tinderin kun mut huijattiin hostelliin ja se kouri mun sulkijalihasta. Usein sanonut ei ja se ei riitä. Hiljaisuuskin on myöntymisen merkki näille mätimunille.
Yksi suhde on kahdeksan vuotta sitten loppunut. Hän rakasti minua juuri siksi ettei kukaan muu rakastanut. Sanoin aluksi, etten seurustele -jos sitä ei voi laittaa facebook statukseen. Sain kihlasormuksesta muutaman kympin rahaa mutta tekoälyn kanssa laskettiin paljonko menetin rahaa hänen vuoksi. Se oli tosi henkisesti raskas sormus, ja mun oma idea joten annoin asioiden mennä liian pitkälle. Nyt enää en ketään elättäisi tai pelastaisi, vaikka mulla olisi toivoa. Halusin häät samassa kirkossa missä isovanhemmat meni naimisiin. En ole edes eronnut kirkosta. Mun asiat ei ilmeisesti ole kunnossa, kun mulla on eläke enkä tee töitä. On se kuitenkin varmaa tuloa.
Olin tänään eka kertaa pikkusiskon synttäreillä muiden sukulaisten kanssa. Kolme vuosikymmentä siinä menikin. Ehkä sitten kun saan ozempiciä elokuusta ja laihdun takas 50kg normaalipainoon(as if) niin mua taas pystyy halimaan ja pussaamaan tai edes julkisesti silmiin katsoa tai mitään. Odottelen vaan omia seuraavia pyöreitä ja stressaannun lisää harmaista hiuksista. Mua on sanottu femceliksi ja olen ihan varmasti aseksuaalisuuden varjon alla. En huomaa seksuaalista vetovoimaa sarjoissa tai elokuvissa mitä katson. Silti jos tulen kaapista niin se on turhaa kun mua ei uskota. Ehkä mua on mahdoton kunnioittaa. Ei siis edes mun ajatuksia mutta että pidettäisi valot päällä ja kohdattaisi mun vartalo edes jos pitää päästä tyhjentää mun luo pallinsa. Joudun aina viestittää jälkeenpäin eikä mua haluta nähdä uudestaan, poistetaan osuma ja estetään. Mulla ei ole ketään. Eka suudelma oli karsea helikopteri- kieli suukko muiden baarissa olijoiden viihteeksi ja neitsyys meni parikymppisenä jollekin satunnaiselle hotellissa joka siitä ei välittänyt. ”
/
Pyysin kielimallia kirjoittaa uudestaan:
Kaikki kysyy multa mitä etsin. Mä en etsi mitään. En ole aktiivinen ryhmissä. En ole tehnyt yhtään hakua tai esittelyä. Silti välillä tuntuu, että mun olemassaolo herättää enemmän keskustelua kuin mun tekemiset.
Surullista mutta totta: mulle ei ole ikinä tarjottu baarissa juomaa. En ole ollut treffeillä. Vaginan pH-arvo kiittää, kun sinne ei ole vuoteen eksynyt yhtään miestä. Kuulemma tekee hyvää.
Lopetin Tinderin sen jälkeen, kun mut huijattiin hostelliin ja tyyppi päätti kokeilla rajoja ilman lupaa. Olen sanonut ei monta kertaa elämäni aikana. Ongelma on, että osa ihmisistä tulkitsee myös hiljaisuuden myöntymiseksi. Sitten ihmetellään, miksi deittailu ei enää houkuttele.
Yksi suhde loppui kahdeksan vuotta sitten. Halusin aikanaan häät samassa kirkossa, missä isovanhemmat menivät naimisiin. En ole edes eronnut kirkosta. Kihlasormuksesta sain jälkikäteen muutaman kympin, mikä oli kevyempi taakka kuin itse suhde. Nykyään en enää elättäisi tai pelastaisi ketään. Se harrastus on kokeiltu.
Mulla on eläke eikä töitä. Kuulemma se tarkoittaa, että mun asioiden pitäisi olla huonosti. Itse ajattelen, että ainakin vuokra tulee maksettua.
Tänään olin ensimmäistä kertaa pikkusiskoni syntymäpäivillä muun suvun kanssa. Kolme vuosikymmentä siinä meni, mutta paikalle päästiin.
Elokuussa pitäisi alkaa Ozempic. Ehkä sitten laihdun takaisin 50-kiloa normaalipainoon. Tai sitten en. Sillä välin odottelen omia seuraavia pyöreitä vuosia ja lasken uusia harmaita hiuksia kuin joku kirjanpitäjä.
Mua on kutsuttu femceliksi. Olen myös melko varma, että pyörin jossain aseksuaalisuuden laidalla. En oikein huomaa sitä seksuaalista vetovoimaa, josta ihmiset puhuvat elokuvissa ja sarjoissa. Toisaalta jos sanoisin sen ääneen, puolet ihmisistä selittäisi mulle miksi olen väärässä.
Ehkä mua on mahdoton kunnioittaa. Ei edes niin, että pidettäisiin valot päällä ja katsottaisiin silmiin. Usein käy niin, että minä viestitän jälkeenpäin, toinen katoaa, poistaa osuman tai estää. Mulla ei oikeastaan ole ketään.
Ensimmäinen suudelma oli karmea helikopterikielisuukko baariyleisön viihteeksi. Neitsyys meni parikymppisenä satunnaiselle tyypille hotellissa. Romantiikka ei ole ollut mun vahvin genre.
Mutta jos joku vielä kysyy mitä etsin, niin en tiedä. En varsinaisesti etsi mitään. Olen lähinnä olemassa ja katselen tätä 🎪
