Not senile yet but perhaps a bit nostalgic

To an Old Friend

I don't expect you to ever read this. The internet is vast, people change names, email addresses disappear, and it's been a long time.
But if, by some impossible coincidence, you do... I've wondered? How you've been.
I still remember my exchange year in England. Lessons, breaks, getting coffees. Me being a weirdo and adding sugar in my cola. Going to see Brokeback Mountain I barely actually saw anything. I left, we wrote letters, exchanged parcels, and sent emails that have probably long since vanished into whatever digital archaeology aol.co.uk has.
We met again in London years later. Then we met once more when I was in London. And then life happened.
I've spent a long time thinking about our friendship. It wasn't perfect. I know I could be awkward. I remember things you said that made me realise I sometimes made you uncomfortable. I've thought about that more than you probably know.
What I remember most, though, is that despite those moments, you still chose to stay in touch for years afterward. That means something to me.
I don't know where life took you. I remember you talking about archaeology in Uni. I remember the Isle of Wight. I remember your sense of humour, our conversations, and a chapter of my life that has never really disappeared, even if the people in it have.
This isn't an attempt to invade your privacy or drag the past back into the present.
It's simply gratitude. Thank you for being part of my life when we were young enough to believe friendships could survive on stamps, envelopes, and the occasional email.
If you're happy, that's all I could really hope for.
And if, by some extraordinary accident, you happen to recognise yourself in this post and would like to say hello, you know where to find me. If not, then I hope life has been kind to you.
Some people only walk beside us for a little while.That doesn't make the journey any less real.
Quotes from you: "Some day I'm afraid you'll start quoting me." -Nemo
We talked about love. I think you said it was obsession, lust, and paranoia. On my last evening in England, you offered me beverages and strawberries with heavy whipped cream. I'm sorry your mum passed and you sold the house. It was lucky you received my card I was coming to London. Now I'd have no way to contact you. Unless you still use that email.
I know you can't pronounce my blog's name "kitujainen" and it doesn't even mean anything: I was just playing with anagrams.
I know you also know I had Twitter, cause you said reading tweets about being on a stationary bike. Rebundant, I know. I only have one picture of you, and you told me off for taking that so you did notice.
I really did want to come to your wedding if you ever had one. It was up there on my dreams with getting a dog if I quit smoking. I have of course quit now and started seeing some IoW content on TikTok and never really quit trying to learn English better. I'm an amateur, I never got to study languages in Uni.
Thanks for telling me crazy doesn't have a negative meaning in English. I'm not insane even if I feel weird or strangely embarrassing or difficult at times. I like puns and call-back humour for example or so I heard. I appreciate your friendship forever. Cannot thank enough. Curious whatever happened to you. Hoping it wasn't my fault that we lost touch. I am not really close to anyone. You met my best friend from Finland. Her family owns this flat. Sent you an email tonight about having to move. Them old nightmares, getting therapy.
I have to move though. Lots of crap to go through. You still wear leather jackets?

Kuuman tytön kesä

 Ei mua yleensä kyrpiinnytä että veronpalautukset menee ulosottoon. Mutta nyt siellä on tonni kovalla työllä omin jaloin ansaittua rahnaa jotka menee kahteen velkaan jotka vanhenisi vuoden päästä merkinnät pois.
Ehkä mä tämän kyrpiintymisen voimalla sitten jaksan eteenpäin tallustella. Muutaman tunnin päästä kohti jalkahoitajaa jonka pitäisi hoitaa toi mun kovettuma. Joidenkin mielestä se on syylä joten siitä tulee sitten kerralla selkoa onko. Vaikka se on ollut 20 vuotta siinä.
Söin tuorepastaa. Oli vähän suolaista. Tällaisella ilmalla syö lähinnä sitä mitä tekee mieli vaikka jääkaappi olisi täynnä.
Mun kainalo ei enää aamulla tuoksunut niin pistävältä. Ehkä mä tein sille jotain? C-vitamiini maskin loput hieroin kainaloon ja laitoin kosteusvoiteita. Jos se oli vaan kuiva? En mä tiedä sitä. Se oli vaan toinen kainalo enivei. Meikä bloggasi koko asiasta kokonaisen julkaisun. Ehkä sen voisi piilottaa.
Nou hätä... Sain äidiltä jonkun uuden laukunkin. Se sanoi ettei sen varastossa ole paljon mitään, eli ehkä tarjosi varastotilaa mun romuille mutta se on kyllä aikoja sitten sanonut ettei ole mun "tavaroiden vartija" ja heittänyt roskiin kaikkea mun tavaraa kun "muutin pois" eli se heitti mut pihalle 18vee. Joten saanen olla hieman skeptikko äidin rakkauden suhteen.

Kai mä voisin heittää vielä jotain vaatteita säkkeihin tässä kaapistoista. Tai kenkiä kasseihin. Toisaalta laiskottaa ja luulisi että tavarat siirtyy melko nopeasti itsellään kohti eteistä jos vaan olisi jokin deadline.

En mä tätä mainostulojen vuoksi kirjoita ainakaan

Päättäriltä päättärille, olipas hauskaa. Voisin muuttaa eri puolelle kaupunkia. Jätin asuntohakemuksia. Yksi ehdotti veljeään ostaa mulle kämpän ja puhui vakuuksista ja löysi jonkun Lähitapiolan kämpän joka on samankokoinen kuin tämä. Melko varma että sen vaimo oli töissä joskus vakuutusyhtiössä. Kahvipöydässä taas siis. Menin suurimman osan matkasta bussilla ja sain kyydin takas. Leikin koirulin kanssa ja katottiin jotkut yleisurheilukisat Yleltä. 

Söin pari viineriä, jäätelöä, keksin. Aamulla rahkan ja kiivin. Oli grillatusta makkarasta huolimatta nälkä illalla. Tein salaattia ja sämpylää.

Mulla on siellä ollut kotivakuutus LähiTapiolassa. Ehkä se auttaisi kämpän saamisessa. Sain pakkaamiseen niiltä suuren kasan sanomalehtiä, paperikassillisen. Jatkoin kotona pakkaamista vielä. Kirjoja ja muutama astia yöllä lol. Nyt tuuletan ja käytin loppuun jotain ihorasvoja.

Kuuntelen kuulokkeilla musaa. Mulla on Youtube Premium 3kk 0€. 

Yksi tyyppi joka on kihloissa on kysellyt multa rekvisiittaa sun muuta vinkkejä. Ei olisi pitänyt sanoa sille ettei kukaan muu oo tänä vuonna… no joo. Se ei ollut iskurepla!

Kattonut vähän striimauspalveluita ja pelannut. 20pv putkeen hoitanut pikselikukkasia ikkunalaudoilla. Eilen olin yhdessä Palia striimaajan livessä mukana varmaan puoli kahteen. 

Aamulla näin jotain painajaista missä mulla tuli molemmista päistä jotain muovisia palloja kun olin niellyt tiskiainetta…  muutamat päikkärit sen jälkeen oli tarpeen?

Huomenna sinne syylähoitajalle hoitaa tota melkein 20 vuotta sormessa ollutta kovettumaa. Mitähän siitäkin tulee.

Projektit etenee. Ei välttämättä sillä vauhdilla mitä tarvis, mutta not my first rodeo

Menoja menoja ei sentään poismenoja

 Huomenna kakkukahveille. Ylihuomenna jalkahoitajalle. Sen jälkeen näen erästä naisystävää nopeasti pajan jälkeen, kun ojennan sille pari slamia ja helposti kuoren. Löydän kaikkea paperijuttua. Lääkemääräyksistä 18-vuotis onnittelukortteihin. Yritän heittää menemään- varsinkin kouluvihkoja, mutta en halua vain siirtää laatikosta toiseen. 2013 ja 2015 on jo kauan aikaa. Luin eilen 2025 Tieteen Kuvalehden vuosikirjan. Löysin muuten mun tuliaisen Lontoosta jonka luulin eksän varastaneen. Sellainen replika oikeasta tiimalasista. Löysin myös rispaantuneen alttariliinan, jollainen olisi uutena maksanut 20e tarotpuodissa. Heitin pois.

Sitten keskiviikosta eteenpäin tai milloin vaan voisi pikkuhiljaa miettiä Ropeconiin menoa. Olen ottanut kaapista jo esille makuupussin ja alustan, ja pyyhkeen reppuun mutta en tiedä yhtään miten saan ne kiinni tai kannettua tai vaihdanko jotain vaatetta. Mitä meikkiä ilman sitä tuntee olevansa alasti, otanko vaikka kulmakarvakynän mukaan? Entä lääkkeet. Laitanko ne metallirasiaan, vai olenko heittänyt dosetin menemään..?

Keitän taas kaalikeittoa. Aamupaino oli alle 120 mutta olen unohtanut ottaa iltalääkkeitä. Aamupalana kuitumuroja. Eilen pesin hiukset ja föönasin niitä, niin ne on nyt melko kuosissa, vaikken osaakaan selittää miksi tai miten. Korkealaatuinen laite jonka hankin lähiaikoina ja jotain kuumuudelta suojaavaa suihketta kauan sitten hankittua. Multa lähtee edelleen sairaasti hiuksia. Vedän kyllä b12 vitamiinia suunnilleen päivittäin.

Tuoksuu siltä että soppa olisi niinku hautunut joten täytyy lähteä tästä bloggaamasta. Mulla oli kirjoitus hienhajustani valmiina lähtöön jonka kirjoitin chatgpt avulla mutta saitte aidon ihmiskirjoituksen tällä erää.

Toivottavasti tilaamani 3ds käsikonsolin akku tulisi pian<3 Olisin saanut sen 20 eurolla jos jaksaisin odottaa ja käydä hakea keskustasta. Eilen käytin mun talttasarjaa ja poistin pullistuneen akun laitteesta. Aina noita pitää huoltaa, tilulii.

2015 mulla on ollut hetken refluksilääkkeet. Taas ihmeellinen tauti jolta olen pelastunut köyhänä kun ei ole varaa ostaa moisia lääkkeitä. Vaikka lopetin mä sen hemmetin statiinin kun ei pystynyt enää seisoo tai kävelee pariin vuoteen. Nyt taas pitää aktivoitua. Elinikäinen potilas joka tahtoisi elää hoidosta huolimatta.

Rauhalliset alueet sekä kaupungin syke yhtä lailla kiinnostaa

 Keräsin koriin kaikkea mikä ei välttämättä jouda sekajätteeseen...
Ja sen lisäksi jonkun pienoismetallin karkkilootan.

Tilasin jostain akkuja myyvästä kaupasta uuden akun pullistuneen tilalle. Saa luvan tulla pian! 3ds hommia. Tätä pelaisin enemmänkin jos se olisi helpompaa.

Varmaan täytyy alkaa jossain välissä miettii montako mukia tarvitsen ja riittääkö kaksi muumimukia (muumipappa, taikuri)

Intuitionvastaista tuoda ylös varastosta laatikoita lajiteltavaksi mitä vie roskiin.

Kyl se tästä. jostain syystä kortteja saanut -95 pikkuneiti naapureista saakka. Tallessa vaikka mitä aarteita. Toisaalta pöly vähän yskittää ja pitää mennä nukkumaankin. Jotenkin olen onnistunut hamstrailla. Minigrip pussillinen jääkaapinmagneetteja otin irti. Yritän vain ulkoisesti saada näyttää enemmän siltä ettei täällä joku asuisi. Onneksi mustia jätesäkkejä riittää sekä kestokasseja. Alan ehkä hahmottaa tavaramäärää. Varsinkin kun... tää on pieni kaksio. Kaksi on enemmän kuin tämä yhden ihmisen talous. 

Teen ehkä päinvastoin kuin pitäisi ja säilön muovisiin laatikoihin kaikkea turhaa sälää kun niistä varmaan näkisi sisälle mitä tärkeää sattuisi tarvitsemaan.

Ruumiintarkastus, tupatarkastus, vai kenties etuoikeustarkkailu

•  Aloin järjestelee ja siivoo taas katsottuani elokuvan. Tein suihkepulloon jotain keittiön puhdistusainetta ja se oli varsin tehokas. Näytteen olin saanut Prismalta verkkotilauksen kanssa. Otin mikrokuituliinat käyttöön myös ennen kuin meni talouspaperia rulla. Hinkkasin ilmanpuhdistuslaitteen ritilöitä ja lattiaa ja koti hämähäkin jätöksiä ja ikkunalautaa en oo varmaan koskaan pyyhkinyt kun kasvit on siinä. Ja katonrajassa kylppärissä sekä lattianrajassa oli kerrostumaa töhnää. Hiki vaan virtasi kun yritin siirrellä likaa liinalla. Ilmeisesti olen tosiaan asunut tässä jo sen kuusi vuotta että jos mun koko kesä ei mene siihen että karsin tavaroita ja saan paikan tuoksumaan desinfioidulta niin sitten oon vaan laiskotellut ja nukkunut eikä se nyt enää käy kun sitä on tehnyt jo vuositolkulla.
• Miten voi jättää ihminen seinään ihostaan paskaa kysyn vaan. Tai no kaipa sitä jokaisessa on se jalkapallokentällinen. Mihinköhän ton vihreän mikrokuituliinan pyhittäisi? Ikkunoihin ja peileihin kenties? Pinkki meni vessaan ja harmaa keittiöön.
• Tarotpuodissa kävin tänään nuokuttuani pajalla melkein neljä tuntia. Kävin liidelissä sekä krääsäkauppa tigerissa. Ostin korujuttuja ja suitsuketta ja liimaa ja viuhkan ymppistä. Jaa. Söin sushit päästyäni kotiin ja ne oli hyviä.
• Mulla on yksi epämääräinen projekti menossa jääkaapissa. Keitin moccamasterilla vihreää teetä ja laitoin sairaan määrän liivatetta. Jos ei 3-4 tunnin päästä ole hyytelöä niin mä henkilökohtaisesti poistan tekoälyn olemassaolemasta perkele.
• Kävin läpi mausteita ja muoviastioita heitin menee. Kaikkea tahriintunutta shein shittiä. Vaihdoin lightning kaapelin uuteen kun oli hiertynyt melkein esille johdot. Mulla on hiuksissa lakkaa mutta silti molemmin puolin ohimoita laskeutuu koko ajan sellaiset kaartuvat ja mä vannon jumalattaren nimeen ettei se ole tahallista. Vihaan niitä mutta ehkä mun läskipää vaan ei mahdu nutturalle taakse.
• Aggressiivisen söpöä. Täytyy vaan laittaa asioita jotenkin lähtökuoppiin. Käytin eco pyykinkone asetustakin etten tuhlaa vettä koko aikaa pyykkiin mutku sitä löytyy tosta kasasta koko ajan kuin jostain Etnasta laavaa.
• Lattia on kyl laavaa ettei sen puoleen. Pitäisi viedä kauhea määrä pahvia ja pulloja kierrätykseen. Pitäisi käydä siellä varastossa pohtimassa mun uudella asenteella mitä säilyttää. Täytyyhän mun tietää montako laatikkoa mulla on kirjeitä ja kortteja sun muuta memorabiliaa pejpperistä elikkäsnää paper paper hmm
• Pikkuhiljaa alan ehkä hahmottaa talvitakkeja, hattuja, käsineitä, kaulahuiveja. Jos mä nyt heittäisin kaikki mun alusvaatteet menemään niin se ei olisi mitenkään taloudellinen menetys. Käytän loppuun. Mä en myy pervoille siitä käyttökaaren keskiosaa mitään haisuteltavaksi ja pervoiltavaksi. Saatanan köyhät. Älä osta mitään viiteen vuoteen. Toisaalta kuten kerroin niin kaikki likaantuu. En käytä näitä ripsaantua, haperoitua, ym sanoja kyl puhekielessä. Niistä vaan pitäisi tietää että kohteen käyttöaika on umpeutunut.

Only bad patients ever get cured

 Bryan Johnson's autoimmune gut disease. 2 thoughts: cancer is your own cells eating yourself and second that your brain is in your gut microbiome and if your brain is deficient in energy it starts to eat itself (that's why I have a picture of a brain being eaten on a plate from a popular science magazine) I know these things. I saw a comment on an evening paper, that he's been popping those pills optimizing his food intake, so that no wonder it happens to mess with his stomach lining. I agree sorta cause I can't have ibuprofen or I puke. Was it in his genes or did he cause what he describes as being eaten from the inside. Yeah. Autoimmune disease are probably rare. Research will probably cost the guy a big penny.

and that's all my thoughts on the matter. Usually the healthiest people die out of the blue doing the healthiest things imaginable. It's pretty sick. No out-running your mortality.

***

Bryan Johnsonin autoimmuunisairaus, joka kohdistuu suolistoon, herätti minussa pari ajatusta.
Ensimmäinen on se, että syöpä on tavallaan omia soluja, jotka kääntyvät elimistöä vastaan. Toinen liittyy suolistoon ja aivoihin. Suolistomikrobistoa kutsutaan joskus "toisiksi aivoiksi", ja suoliston sekä aivojen välillä on jatkuva yhteys. Mieleeni tuli ajatus, että jos aivot eivät saa riittävästi energiaa tai niiden toiminta häiriintyy, ne voivat alkaa kirjaimellisesti syödä itseään. Siksi blogissani on kuva aivoista lautasella, jota "syödään". Se on symbolinen kuva, joka jäi mieleeni eräästä tiedelehdestä.
Luin iltapäivälehden kommenteista huomion, että Johnson on vuosia optimoinut ruokavaliotaan ja käyttänyt valtavan määrän erilaisia ravintolisiä. Joku pohti, voiko jatkuva säätäminen lopulta ärsyttää elimistöä tai jopa vatsan limakalvoa. Ajatus jäi mietityttämään. En tietenkään tiedä, onko hän aiheuttanut sairauttaan itse. Itselleni esimerkiksi ibuprofeeni ei sovi enää lainkaan, vaan se aiheuttaa helposti oksentelua. Jokaisen elimistö reagoi eri tavalla.
Oliko kyse puhtaasti geeneistä vai vaikuttivatko elämäntavat siihen autoimmuunisairauteen, jota hän kuvailee tuntuvan siltä kuin keho söisi itseään sisältäpäin? Siihen ei ole helppoa vastausta. Autoimmuunisairaudet ovat monimutkaisia, ja niiden taustalla on yleensä sekä perinnöllisiä että ympäristötekijöitä. Jos joku pystyy tutkimaan asiaa perusteellisesti, niin ainakin Bryan Johnsonilla lienee siihen taloudelliset mahdollisuudet.
Siinä oikeastaan kaikki ajatukseni aiheesta.
Silti yksi asia tuntuu toistuvan elämässä. Usein kuulee tarinoita ihmisistä, jotka tekevät kaiken "oikein": liikkuvat, syövät terveellisesti ja pitävät itsestään huolta, mutta silti kuolevat täysin yllättäen. Se on pysäyttävä muistutus siitä, ettei kuolevaisuutta voi optimoida pois. Terveellisillä valinnoilla voi parantaa mahdollisuuksiaan, mutta kukaan ei juokse kuolevaisuuttaan karkuun.

Mikä ei tapa, se vahvistaa

 Luin aamulla pelaajan käsikirjan loppuun nopeasti ignoraten kaikki loitsut. Parin tunnin päästä olisi jonkin sortin pelisessio. Game master laittoi chattiin varmaan vahingossa jonkin otuksen oksennuksen ja mä heitin ihan väärää noppaa. Ei lähtenyt alkuun kauhean hyvin. Toinen pelaaja ei ole tehnyt vielä kai mitään. Peli lähti 10 dollarista tää one-shotti. Sain 10 dollarin alennuksen joten multa menee joku 1,26 dollaria palvelumaksuja tms. Kunhan se vaan alkaa. Mietin vaan että oon aika hiljainen. Mä en ole puhunut englantia sitten muutamaan vuoteen ja silloinkin tuli kurkku viikossa kipeäksi. Olen jo valmiiksi väsynyt. Aamulla heräsin ennen herätystä. Kävin suihkussa. Menin takaisin nukkumaan kun sain vähän vaatetta päälle siitä huolimatta että oli katolla yleisöä kun vedin toppia päälle. Äsken söin loput kaalikeiton mitä tein eilen ja otin aamulääkkeet vasta.

En paljon tiedä mun hahmosta. Siellä oli vähän samantyyppinen valmiiksi tehty hahmo jonka voin kyllä ottaa jos mun hahmo ei jostain syystä kävisikään.

No mutta ehkä aletaan pelailee kohtapuokkii niin jätän tän vaan tähän

Muoks.

Oli vähän teknisiä ongelmia alussa mutta peliin ei vaikuttanut. Jatkan roolipelausta kai jossain muodossa vielä? Tää oli vasta toinen kerta kun oon pelannut ikinä mitään eli lähes ensimmäistä kertaa noppia heittelemässä. En laittanut mun kameraa päälle. Olisivat nähneet. Hiisiä ja rottia on jotenkin helpompi tapella niitä vastaan kun ne kuvaillaan silleen ällöinä? Mun eka tulipallo oli kriittinen osuma ja mitä kaikkea. Tarina ja paikat oli hyviä. En mä nimiä koskaan muista.

Tää alkoi tosiaan vähän yhden jälkeen ja lopeteltiin 40 min sitten? Aika huono tuntitaksa jos maksoin vaan reilun euron. Oli siinä kyllä toinenkin pelaaja sitten. Musaa ei ollut, ilmeisesti unohtanut playta painaa. Jokin kaamea haju käytävästä samalla kun se haju pelissä ilmestyi.

Menoa haittasi. Olin vähän väsy ja en tiiä. En kovin kuvaileva ehkä. Englanniksi vaikea silleen ujona ihmisenä puhua, hyvä kun oli vuorot. Minut otettiin huomioon. Muutama kohokohta mitä oon sanonut. No jaa. Sain selvää kaikesta kuitenkin. Ja tein selvän kaikesta.

Kun haluat tehdä inventaarion kaikesta mutta lukijalle pitää jättää mielikuvitus

 Mä olisin mieluummin älykäs, ja kaikki nauraisi mulle, kun ne ei tajua mua, kuin tyhmä ja kaikki nauraisi mulle, koska hölmöilen.
Tiedä sitten mistä tuokin ajatus tuli. Tänään ei ehkä kannattaisi jatkaa Netflixin katselua tai kirjaston D&D-kirjojen lukemista. Pitäisi järjestellä tavaroita.
Varastoa pitäisi käydä karsimassa. Ehkä vien talvitakit sinne säkeissä, sillä niitä on kertynyt aivan liikaa. Osa on äidiltä saatuja, osa vuosien varrella hankittuja. Mietin välillä, tarvitsenko oikeasti näin monta, vai onko niitä vain jäänyt jokaiselta talvelta yksi lisää.
Kirjoille pitäisi keksiä jotain. Suurin osa niistä on englanniksi, joten en tiedä kenelle ne kelpaisivat. Ehkä ne voisi viedä jonkinlaiseen "ota tästä" -pisteeseen. Bookcrossing-kirjatkin pitäisi saada joskus takaisin kiertoon.
Viime aikojen suurin mysteeri on kuitenkin ollut mun kainaloiden haju. Vaikka peseydyn, saman hajun huomaa heti uudestaan. Olen kokeillut erilaisia deodorantteja ja tuoksuja, mutta en ole vielä lähtenyt kuorimaan ihoa, koska en halua turhaan ärsyttää bakteerikantaa, jos mitään varsinaista ongelmaa ei ole.
Mulla ei ole ollut HS:n patteja kainaloissa vuosiin. Vuonna 2016 oli vähän alkavaa tulehdusta, ja nyt yksi pieni finni, mutta muuten oireet ovat pysyneet lähinnä nivusissa. Olen tavallaan kiitollinen siitä, ettei tauti ole mulla pahempi.
Pitäisi vain aloittaa jostain. Vaikka tänään on sunnuntai. 

Tosin en edes julkaise blogia sunnuntaisin, joten ehkä tämä jää vain mielenvirraksi tekoälyllä uudelleenkirjoitettuna, josta jää takkiluettelo tai deodoranttimerkkien lista puuttumaan. Ehkä mun pitäisi jakaa kaalikeiton ohje.

Kaalikeitto (oma tapani)

Ainekset

• jauhelihaa (nauta, sika tai sekoitus)
• kaalia suikaleina
• porkkanaa viipaleina
• 1-1,5 litraa vettä
• liha- tai lihaliemikuutioita (tai lihaliemijauhetta)
• merisuolaa
• 2-3 dl riisiä
• jauhelihamaustetta

Valmistus

1. Huuhtele riisi hyvin ja keitä se erillisessä kattilassa suolalla maustetussa vedessä. Valuta kypsänä.
2. Ruskista jauheliha kattilassa ja mausta se jauhelihamausteella.
3. Lisää vesi ja lihaliemi. Kuumenna kiehuvaksi.
4. Lisää kaalinsuikaleet ja keitä, kunnes kaali on pehmeää. Mitä kauemmin sen parempi, mutta valmistusajaksi esim 40-60 min on jo riittävä.
5. Lisää porkkanaviipaleet vasta loppuvaiheessa, jotta ne jäävät hieman napakoiksi!
6. Sekoita kypsä riisi keiton joukkoon juuri ennen tarjoilua tai lisää riisi annoksiin erikseen.
7. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Suola on salainen ainesosa.

Vinkki: Jos keittoa jää seuraavalle päivälle, riisi kannattaa säilyttää erillään. Näin se ei ime kaikkea lientä itseensä ja keitto pysyy kirkkaana.

***

Lähinnä olen laittanut teippejä, tarroja, papereita, kortteja ja muuta pientä sälää minigrip-pusseihin. Silti tuntuu, että mitä enemmän tyhjentää kaappeja, sitä enemmän sotkua ilmestyy. Ahdistaa.
Löysin mummolta saadun ponchon, glitterisen vyölaukun ja pari peittoa lisää. Heitin roskiin ne pehmeät liilat käsiraudat, joita myytiin nilkkakahleina. En ollut oikeastaan koskaan keksinyt niille mitään käyttöä.
Yritän samalla juoda pois vuosien aikana kertyneitä teepaketteja. Kynsilakanpoistoainettakin löytyi neljä pulloa. Välillä mietin, että pitäisi vain pitää jalkakylpy tai pitkä kylpy ja käyttää pois kaikki kylpypommit ja kylpyvaahdotkin. Pyykkikone tuntuu pyörivän jatkuvasti.

Toisaalta olen saanut tämän kodin vihdoin toimivaksi. Juuri silloin kaikki pitääkin pakata taas laatikoihin.
Muutin tähän 39 neliön asuntoon isommista 58-46m2 kodeista. Jossain vaiheessa maksoin myös exän osuutta vuokrasta, velkaannuin ja vuokra nousi vuosi vuodelta yli seitsemäänsataan euroon. Lopulta rahaa jäi elämiseen todella vähän.
Se asunto, jota tarjottiin väliaikaiseksi ratkaisuksi, on aika surullinen. Seinät ohuet, jääkaappi ei toimi ja asunto sijaitsee baarin yläpuolella. Siellä on kyllä makuuhuone, olohuone ja keittiö, joten pohjaratkaisu ei ole huono, mutta ympäristö tekee siitä raskaan.

Suurin ongelma on kuitenkin tavara. Jos uudessa asunnossa ei ole varastoa, minne kaikki menee? Osa tavaroista on helppo lahjoittaa pois, mutta osa kantaa mukanaan muistoja. Ja sitten on niitä täysin tavallisia esineitä, joille ei kukaan halua.
Mietin myös käytännön asioita. Jos keittiö on pieni, mihin sijoitan kaikki kodinkoneet? Olen jo luopunut popcorn-koneesta, vohveliraudasta ja monesta muusta. Mun elämä ei ole palapeli siitä että kärrään rahojani jätehuoltoon.

Korret kekoon

Pesin eilen parveketta sateella. Vähemmän tupakasta tuhkaa tai jotain käpyjä ja hiuksia. Se oli päivän homma kun en oikein muutakaan jaksanut. Illalla tilasin pitsan mikä oli ehkä huono ajatus. Kohta pitäis lähteä kävelee. Tunnin päästä voisi olla korttiaskartelua jossain kerhohuoneella. En tiedä kauanko mulla menee kävellä sinne näin kesällä jne. Otin mukaan korttipohjia ym.  sakset ja liimaa… kattoo nyt oppiiko jotain uutta.

Muoks. Kelmua paperin ja servetin väliin liimaksi silittää. Ihan kiva tekniikka. Tein yhden saksalaisen hirven kirsikkahattu päässä. Olin tuonut niitä mukana mutta vein sitten kotiin kuitenkin kuitenkin takasin. Siellä pystyi nuuttaa selkämyksiä kortteihin ja mulla oli muutama kymmentä korttipohjaa niin käytin sitä alustaa ja pientä taittoluuta. Jätin ne sinne matskuiksi.

Sain kahvia, pullaa ja keksiä ja sämpylän. Kiittivät tulosta ja muutenkin oikein mukavia. Sillä eka kerralla ehkä tuli vähän epäsuoraa ikävää palautetta tai fiilis mutta kyllä heilläkin on huonoja korttipäiviä kun omia kortteja sanoo ainutlaatuiksi... Toinen juttu mikä oon niin nopea. Tein neljä korttia varmaan ja sitten kahvin ja vessakäynnin jälkeen lähdin kotiin. Piti aika nopeeta avata sateenvarjo kun sitä tihkutti.

Mulla oli tulostettuna muutamia lauseita, ihmisten arvokkuudesta ja tärkeydestä ja valosta ja uskosta ja löytämisestä ja sen sellaista jotain tekoälyn kirjoittamia positiivisia värssyjä. Ehkä ne kortit jaetaan asunnottomille jos kelpaa. yhteensä tein 8kpl

Stanssasin pahvista irti yhden kirkkomaiseman. Ajattelin sitä enemmän "taajama" liikennemerkkinä lol. Ehdin stanssata yhdet lapaset kuvion myös. Pari jonkun leikkaamaa ikkuna stanssia käytin ja niiden alle serveteistä kuvat, ja liimasin niitä lauseitani ja Korttiystävät tarrat johonkin läppäisin. Osaan tuli ehkä nimeni jos muistin

Eikä ne ollut pelkkiä yksivärisiä kortteja vaan molemmin puolin eri kuviot. Kaikkea raitaa ja palluraa ja kukkaa sun muuta pinkkiä sinistä keltaista ym vihreää. Taisin yhden ottaa kotiin jos keksin vielä tänä kesänä yhden synttärikortin tehdä omalle sukulaiselle.

värssyjä kortteihin

Ei se ihan niinkään mene- koska aivojaan ei voi tuntea eikä yhteiskuntaa ym "the man" systeemiä tai ammattikuntaa---paitsi että jopa Jeesus oli huono puuseppä

 Suljetulla ei ole muuta tekemistä kuin tuijottaa monta tuntia laastaria pakkolääkityksen jälkeen tai antautua ja käydä kahviossa. Epäuskoisena siitä miten ne kehtaa tehdä tällaista, tai että missä on ihmisoikeudet? Siellä ei vain ole niitä, Suomessa. Kaikki hyväksyy tämän. Kukaan ei allekirjoita vetoomuksia, kukaan ei tutki laitosten laitostamistoimintaa ym bisneksiä tai käytäntöjä, muitakaan "hoito" pakkokeinoja.

Voisin toimia mentorina jollekulle (nuorelle) riippuen siitä haluuks ne vaan laiskotella eläkkeellä loppuelämänsä, vai riittäisikö se ikuinen tyhjyys ja ruumiin mätäneminen.

Jos joku ottaa yliannostukset- niin en mä niitä ole sille hankkinut, vaikka saatankin tulla seuraksi pullollisen väkevää kanssa ja sit joutua varmistaa että hänet löydetään ajoissa... Eli en ole mikään paras tuki minäkään. En mä kyl kannata Club 27:tää. Kaikki hyvä aiheuttaa aikaisemman kuoleman paitsi ettei psyykenlääkkeet ole hyviksiä.

Joidenkin mielestä suljetulla on muutakin tekemistä kuin ruokailut. Mä olin ainakin 18 vuotta sitten, vaikeimmalla osastolla jonka käytävä oli ehkä 100 askelta. Siellä oli kylmä. En tuntenut enää mielihyvää vaikka ahmin herkkujakin kun lääkkeet nosti ruokahaluja ym mielitekoja ja mussutusta tylsyyteen että turrutetaan ja väitetään ettet ole ottanut lääkkeitä mikä tekee susta enemmän lääke ja psykiatrivastaisen jne vihaat sitä osaston ämmää. Omahoitaja laittaa sut eristykseen tultuaan juttelee sun kanssa kun olet vain pyyhkeessä ja harjaat märkiä hiuksia, pyydät ettei tulisi lähelle. Kiedot ittes häpeissäsi peittoon ja otat mukaan lehtiä mutta nukahdat siihen rauhoituspiikkiin.

Mitään väärää? Kenellekään? Itselleni tai muille. No jaa, noloja asioita kyllä. Puristanut ihastusta olkapäästä ja huohottanut tanssitunnilla ja sit lähtenyt kauemmas pieraisee. Tanssinko enää koskaan? En. Päätän jotain niin sehän pysyy. Never again anyone anyhow

Olisi voinut terapeutille kertoa tuon. Voinut työstää sitä. Ehkä voisin joskus tanssahdella kuin kukaan ei katsoisi. On toivoa muillakin kuin lapamadoilla---

Harmi ettei tätä paskea kukaan lue. Aloin vaan miettii kun joku tiktokissa teki juttuja suljetulta miten siltä oli väkivalloin otettu joku esine pois jne. Multa saisi 200 eurolla e-kirjan joka ratkaisee kaikille miten päästä työkyvyttömyyseläkkeelle. Sellainen kurssi trendaavista diagnooseista saattaisi olla liitteenä. Olisikohan kysyntää vai eikö täällä olla laiskoja ja naiivieja ja välinpitämättömiä mielenterveydestään. Voisi kyl varoituksen sanan laittaa että saattaa myrkyttää työkyvyn halun.

Ja laillisista syistä niin ihan vitsailen vaan.