Luotan moneen asiaan.
Ostamani asiat toimitetaan minulle✨ viinaa Saksasta, kilpikonna pehmolelu, palkkio tilille blogiyhteistyöstä…
Luotan myös, että muistan peruuttaa kaikki turhat tilaukset ja sopparit tms kylkiäiset palveluille.
Tämä on rukoukseni nyt! <3
It's so easy to press a few buttons. Much harder to get anyone to read or care. I don't have negative self-talk, but I guess this is an insecurity. I could be here all day and nobody would care. They have their lives or they've plans. Everyone's inner story changes to make them appear better later also. I guess that's lying even to yourself, or forgetfulness. It's not like anybody ever loved me except because no one ever did.
There were these studies about indirect stimulation from like when people were directly or indirectly lookind at you. Well, guess I like to watch people with small amounts of simulation. I missed another live stream again from my fave celeb this morning but I was really at the end of my rope to get sleep... Almost everyone I met does some kind of live. Secret lover is a tech mentor of some sort so he's on calls. My friend I met on live.me whose moving to another country with another heartbeat. Pawned her phone because she got scammed about commodation there. Oh and this new friend who I've been watching play games on twitch. I used to have a live stream friend in California for many years but he went psycho and called me maga and other nasty schizo generic mean stuff. Not that there wasn't a facebook streamer in new york and a trubadour who also blocked and or savagely cut every contact on all platforms. I'm fat and I'm a witch. I'm creepy short, and my fingers are chubby. So what, so what. I am not the fattest and I have muscle too. My plants drink more water than me. I have skills. Basic skills. I will... watch you indirectly and be stimulated a lot!!!
But erm. I'm too much. A beloved child has many names. -Finnish proverb
Might have wear and tear on my right hip. Possibly from just sleep or carrying a bag on one shoulder too heavy... not that the world weren't on my shoulders too dragging me down. Yes I actually wrote that, it wasn't AI.
I wasn't edging but this morning I did quickly pleasure myself in a prone, position, panting it out. Last time I did it was in my sleep. So, a while ago. It's natural sure but more like... an inconvenience. My imagination is good sure, I still thought of the act as r*ping myself to be honest. I can't remember the last time I watched pr0n. The need to procreate manifested as hope, as symbolic or platonic, as a straight jacket other people saw something I didn't.
For twenty years literally running from guys until I bloomed. I was out of the league for that long. I yearn to fall in love again unrequited and just in the idea of someone... twice, or more years than... Waste my life on adoring and putting on a pedestal. Who wants it? I'll consider all pronouns this time since society has opened up to be more of a Disneyland of characters where if you believe to be a Minnie Mouse, it accomodates. A wizarding experience would be a bad comparison. Or Middle-Earth, since I'd probably be using technology this time. Not that 15 year old me weren't cabable of making a fan website.
It's not "looking for something casual". It's finding out your name, it's dreaming about you, it's thinking about your future. It's hope that there's someone for me who could potentially love me back, but without reservations. Maybe it's aromantic. I don't know. It's not a fat fetish. You cannot be just some farmer's boy this time who lands on a ditch before your window. To think of it, it could've been someone else who actually might've been better suited to like me but I never gave a second thought.
It's the Draco vibe. I need to find Snape without going back to school. I need to obsess over. Sounds dangerous since I'm going on about it. It just isn't weird. You don't need to know about it. I won't ask anything of you. I'll always be there for you. Unsexually, misunderstood, in love, worshiping the story that could never be. Sigh. That sounds nice. Familiar. A trope.
Fuck fucking. Fuck. Later I'm not sure what I've been thinking. Consent is pretty sexy, even if it's just for feelings. Love is a hard limit for me.
So yeah, I don't know. I don't want company in the flesh to carnal pleasures. I want your live. Your indirect attention. The stimuli. Not salty kisses. Not six pack abs or tall developer. Not like superfocus on all the attractiveness. I don't get that. I want destiny. I want... I. Like it's nobody's business. I reign this imaginary daydream cloud I'm keeping my boots on the ground. But it's me. So that's what you get. Myself am not a lot. The ideas carry me. Hopefully a mile away with someone else's boots. That's the enemy to lovers trope, I think.
But why write about such mushy stuff. Why not live life? Life is expensive. Life is messy. Life is result despite the dream. Life hangs as the backdrop and you pull on it. Lose your thread. Exhaust once in a while the burned threads. Cirle back down to whatever you used to do. Mindlessly stimulated, well, quietly, a good girl. Some logic to what you're 🌏 with. The inner world wobbles, rambles, creaks, the cloud lifts. Your brain's plasticity and body's homeostasis keeps you in balance. Just as impossible as everything else. Harmony. It attracts me because I can't pick things. When I do, it's probably the next fashion.
Trends have turned into smaller, influencer sized bites of algorithms for everyone their own. Nobody can concentrate. No focus. I'll be in an afterlife thank god, when this generation is supposed to survive a non-tech world if the grid goes– with a magnetic sunburst or something not-so dystopian. something please exterminate these warm-blooded dinosaurs of earth, aliens or an asteroid please. Please for Earth. Earth is unstoppable. Humans are weak.
Too many limbs. Oh it's been an hour. My limit. I cannot do anything over an hour.
Why? Just add human. I be sitting here naked. Nobody can know. All this is just between me and the keyboard. Keep a secret. Think for yourself. Proudly asexual. Analyse it to little pieces that won't work, 'cause there's now extra parts? I am think, I am brain. My mind impels. I hate poetry. I don't know how to do a summary. Well it's time to publish and see if I typed soomething wrong.
FIN.
Kaysuh
Kasha
Kesha
Keshia
Kasia
Casey
Kaija
Kaysia
Casia
Kizer
Kasbah
Cashflow
Cajole
Crayola
K.G.
K.G.B.
Kaiser
Kitesa
Casa
Kaza
Kismet
Kaisa (correct in Finland, but still wrong in Sweden lol)
Kaizer
Kazi
Casserole
Cashier
Kissa (→ cat in Finnish = also v unfortunate)
Kissy
Kassy
Cactus
Khaisa
Kazaam
Khaos
Casha
Kysah
Kaesha
Kyra
Kaysar (like Big Brother contestant)
Carsha
K.J.
Khalesa
Kalesha
Kahlua
Kaiju
Quiche
Krysis
K-Y Jelly (😬)
Queso
Kazaa
Kappa
Kanja
Kansas
Kanga
Kenya
Kansei
Kanye
Kansa
Cansal
Kandel
Kancer
Kaiser Permanente
Kamsa
Karma
Kånsa
Käse (cheese in German)
Kässä (Finnish abbreviation for käsityö = crafts)
Kasa (Spanish = pile of something)
Kissa (again! still cat!)
Käysa
Kaasua! (Gas!)
Kajaani
Kapsahtaa
Kalja (beer lol)
Kalsari (Finnish: underpants)
Kalsong
Kåsa (camping mug)
Kajsaniemi
Kajak
Kajutan
Kapsel
Kalas
Kajan
Kajsa Anka (Donald Duck’s Daisy Duck)
Kajastus (dawn/glow)
Käjsa (exaggerated phonetic spelling)
Kan jag sa? ("Can I said?")
Kaj S. A. (like initials)
Kajsakaka
Kajsarella
Kajsula
Kakkajsa (childish + poop prefix)
Kalasja
Kajal (eye liner)
Casa
Quesa
Queso
Caja (box)
Calle
Calza (he/she puts on shoes)
Cansada (tired)
Calza
Causa
Cayo
Cajeta (danger! caramel… or vulgarity)
Carcaj
Caza (hunt)
Cansa
Caña
Cajun
Kaisa (again: very common, still wrong for you)
Kasa (pile)
Kaija
Kaisla (reed)
Kajaani
Kalsari
Kalja
Kakkuja
Kässä
Kätsä
Kätsäri
Kassu
Kissa (forever haunting you)
Kassi (bag)
Käsisaippua
Kajutan
Kalsari-Kajsa
Kajo
Käpy (cone)
Käkkärä
Käytä
Katso
Kajoava
Käkättäjä
Kazaa
Kiesza
Kesha
Kiki
Kayce
Kaisa YouTube remix
Kysha
Kady
Kaya Scodelario
Kahlani
KJ Apa
Kasper
K-pop name generator output
AI-generated fantasy elf name: Kæyszah
CAPTCHA
Kakku
Kässäri
Kajabaja
Kaisupaisu
Kajzilla
Kaisu-paisu-räjähdys
Kajukaju
Kajsters
Kajkin
Kaj-paj
KJ
Kajsi
Kånksu
Koko-Kajsa
Kajpastel
Kajketti
Kaj-pärinä
Katja ✔️
Katya
Katia
Katara
Katana
Katinka
Kaatje (Dutch)
Katka
Kätsy
Katastrofa
Katsuki (anime style?)
Katinka von
Bloom
Blond
Blimp
Blob
Blume (German = flower)
Plum
Blooming
Broom
Blum
Blow
Bomb
Blong
Blame
Blurb
Boon
Boonm
Bloop
Gloom
Blown
Boom
Boom-Boom
Blurp
Blue
Blohm
Bloon (like a balloon!)
Blooper
Blurm
Blomqvist (people just add stuff)
Blomp
Bloopman
Blöm (metal umlaut version)
Blomblom (baby-talk repeat)
Blume (German, again — means flower, people might assume it's the real one)
Flor (Spanish)
Flomme (fake-Frenchified)
Blomster (Swedish/Scandinavian extension: "flower")
Blomst (Danish/Norwegian)
Bloomé
Blomko (Slavic-ized)
Blomsky
Blomström
Blomina
Blomino
Blomina
Blomova (feminine version in Slavic contexts)
Blomberg
Blomblomberg
Blomish
Blomovich
Kajsa Bloom (stage name vibes)
KJ Bling
KajB
BloomKaj
Bloomer
Kaj & the Bloom
K. Bloom
Kajsa-in-Bloom
Bloomington
Blombrella
The Blooming Kajsa
Kajslom
Bloombi
Kablom!
Kajsuliplumpsis (taatusti virallinen muoto elämälle, joka horjahtaa mutta tanssii silti)
Kukka (miksi ei suoraan siirrytä söpöön ytimeen)
Quasimodo (kaiutin, kumara, kirkonmies — mutta ehkä hänkin oli misunderstood kuin Kajsa)
Kansi (suljettu mieli, avautuva kirjankansi, ruotsinlaivan metalliovi)
Kansa (sinussa asuu kansa, sinua pelkää kansa)
Kassakaappi (talleta trauma sinne)
Kalsarikaarti
Kajosaurus
Käsilaukku-Kajsa
Kalsari-Kajsa
Kajtsipajtsi
Kajutan Kaiku
Kapselipaitsi
Kärsä
Kalkkuna
Kajsa Quiche Lorraine
Kaiju-san
Kajasta
Kaiserschnitt (keisarileikkaus)
Käynnistyspainike
Käkkärä-Kajsa
Kajskaja (venäläinen dekadentti versio)
Kajshalicious
Kajshroom (sienityttö)
Kajfinity
Kajzilla (raivon hetket)
Kanjsa (kännissä ääntämismuoto)
Kaisushka (lempeä venäjämuunnelma)
KJ Quattro (techno-dj)
Kaasunaamio-Kajsa
Kajahtanut-Kajsa
Kansikuva-Kajsa
KajsaKlonk
Kalkajsa
Kansallisromanttinen-Kajsa
Käsittämätön-Kajsa
Se on slangi/slängi-ilmaus, joka ottaa vaikutteita espanjan “diablo” (paholainen) -sanasta, vahvistaen sen merkitystä ("devilry", paholaisen voima tai teot) .
Tehohuudahdus: kuin “oho mikä riehu siellä”, “mikä meininki täällä on” tai “voi hemmetti mikä voimannäytös”
I should probably read my library book. It's going to be hot weather for a few days. Yesterday was 27°C tropical. It hit me like a hot steamy wall, when I went outside. Much cooler indoors still. My take on this has been to not ventilate too much. Some nights maybe, if it's like 11°C. Then I can get it from down a couple degrees. Just sat in front of my table fan. I got around to playing cards yesterday. I was late and that's unlike me. I just lost track of time playing on my handheld. From multiplayer to two player. I was back home around nine o'clock. I took some white wine and Finnish mineral water and made spritzer. It was more 2 parts wine and 1 part water. Binged on some stuffed soft tortillas with mayo and grated cheese and chicken. Summer night was pretty. Less cigarette butt, more light breeze. I took a picture of the moon with iPhone and the pic wasn't as bad as usually. Orange moon benefits.
benefits, remedy, meaning, english, origin. words you can add to anything and make a better search on Google? Question mark.
We know like three or four games with playing cards. I got Eton mess dessert. So delicious. Not sure what I've done to deserve a full menu of fine dining and then fresh berries and whipped cream and marengue next day. Today is Sunday but it's hard to follow up on those flavours by my lonesome. I have eaten also dried figs. Binged on potato chips and chocolate spread until I had nausea. Afterward I had spicy dreams. Too much pleasure leading to unwanted nightmares and a spasm. Not sure I've come in my dreams before and even continued dreaming. Must've been good sleep. I'm not used to being indulging. I can't afford to go out or anything. I'm not cheap. There's a lot of bars downtown and to quote a woman complaining about them on the bus... all of them were real snotteries, inexpensive run-down bars. She repeated it multiple times. Like that's all there was popping up on the High Street. Agree on that yes, I do. No post offices, no dear Lord. Exlamation point.
Electricity and water don't usually mix unless you have a dam like in my city that created the industrialness. My mineral water would splash over and I would knock over my extension cables and I'd swear. That's where that thought came about. I couldn't sleep much last night. Talked with ChatGPT. My vent about space travel and humanity's exploitation of nature turned into a witch protocol. Political, religious and radical concern about real future that the rich try to deny about global extreme weather, man-made disaster. Nature is out of whack. People aren't in touch with nature. Nobody talks about zero waste anymore. Back to mindless maximalism.
Erosion, rust, big forestry, seafloor trawling, no regard for sustainability. Just humans molding their surroundings as they please in their billions. Earth could thrive without us, but we can't do without it no matter of plans to colonize Mars. Gravity on Mars isn't the same, we can't grow healthy bones there I don't believe otherwise and a bone printer won't cut it. Fuck logic, let's leave the solar system. Who wants to circle in an ellipse anyway around an insufferable star and prance around itself day and night with a moon orbiting as well getting nowhere. A rock spinning. Not a doomsday watch. Not designed, but in a long harmonious part of its cycle. A wine glass full to the brim, a cross-section of layers, poles, sea currents, magnetic poles, the continents, (melting) ice, thunderstorms. Dark matter, dark energy, expanding of the universe. Evolution, philosophy, medicine, neuroscience, marine biology, technology, the culinary arts. Common knowledge, statistics, cultural norms. Some of them discovered and some of them human made. Sleep being tech giants biggest enemy in this attention economy. Uncanny, artificial, tools and code and market gaps and what you can sell as a rectangle or binary form, underneath waves or from a satellite. Who owns data, your fingerprint, your electronical footprint or biomarkers. It's not just face recognition and personalization, manipulation, or the rat race. Compatibility and connection, speed and reliability. Getting up. Not quailing. Survivalism. Lying wisely and charming everyone as you do it.
Sigh. Classical music imitates nature in its inevitablity. Cook, slay, slap.
html. fuck my life. kids these days with minecraft and fortnite. Attention spans of a swipe, a scroll, not even a second. Zero. Nothing. Stupid. The generation after these ipad kids will probably have generational trauma from exposure to unnatural light, microplastic, content instead of learning. All the information of the human kind at your disposal. Behind a paywall, protected by law, but mostly free if not skewed and twisted by censorship or agendas. Just floating about. Every inquiry you could make. Destiny or laziness, maybe you don't start anywhere... millennials wanted everything and they wanted it now. Generations are short. I'm already too old. History, banking, dance, language, humour... war, revenge, borders, justice. Avoiding, substituting, doing your responsibilities, healing, confidence in knowing yourself, being brave and reckless. A risk. A happy memory. The smell and flavor of only the important thing that is gardening, and even that won't lead to englightment...
 |
| poke me with sarcasm and inject your sanity |
Never-fucking-mind. Get off. I never do. I'm too down to earth, not down to my balls in heat. oki bai >=0
 |
| fine dining, jääkaappi täynnä, hätävaraa löytyy |
Hienoa.
Sitten kotona olisi kaikenlaista parasta ennen päiväystä pohdiskeltavana. Puolet Lidlin valikoimista muutti mun luokse ennen äidin kesälomaa, ehkä kaksi kassillista ja vaatekorillinen kaikkea gelatiinista riisiin, nuudeleista ketsuppiin, kekseistä viikunoihin. Sellainen hätävara sieltä huolenpitoa. Ihan kuin hamstraisin ruokaa? En.
Mulla oli tekoripset. Mustavalkoraidalliset sukkahousut, vyö ja farkkusortsit, se toppi ja takki. Hiuksissa panta. Pari tällaista kuuden henkilön iltapalaa voisi maksaa varmaan mun lainat pois kummittelemasta.
Sain kyydin kotiin. En sanonut mitään että tulin taksilla. Istuksin siellä taas ajoissa tyyliuskollisena tunnin varmaan... Paha tapa.
Mutta niin. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta olen lihomassa varmaan taas mun äärimittoihin mitä olen ollut. Ei tarvi edes syödä mitään. No okei ehkä se on edelleen mun vastuulla.
Hankin mä sateenvarjon! Muistikuvia. Haleja. Päänsäryn.
Muistan kun tuo yksi oli vauva ja se nauroi mun naamalle. Muistan kun laskin kyyneleitäni vihkoon kun hänkin itki. Sisko. Aivopesty. En tiedä mikä järki pitää erillään oma perheensä minusta, vaikka olen mukana kaikissa kissanristiäisissä. Noh, kirjoitin sen lapun etten mainitse ketään netissä ikinä. Katkeransuloista. Huomenna pelaamaan korttia mun vertaistuki kaverin luokse. Mulla on sellainen valkoinen tunika Sheinistä jossa on musta maija se pelikortin kuningatar isolla... pelipaita. Tarvittaisi kolmatta pelaajaa. Ai niin mun piti katsoa jotkut säännöt. Koira nimisestä korttipelistä
.png) |
| 4x shein paitaa |
 |
| kiero meemi |
 |
| miljardöörien pahanhajuidet pierut ja troolatut koralliriutat sekä yhtä vanhaa kalaa kuin vanhempasi |
 |
| bioesine nimeltä Mansikki |
Kävin kaksi tuntia sitten kirjastossa hakemassa varauksen. Lukenut 12 lukua eli jotain yli 85 sivua. Mulla lukee bookstagram tilin @booktastes nimenä 80pages/hour. Puoli tuntia ainakin meni matkaan ja sitten kauppahetki... Mietin vain miten realistista tuo nopeus on. Toisaalta luin ekat 2. lukua noin viidessä minuutissa, ei mennyt edes kymmentä minuuttia -mutta olin kuunnellut sen näytteen aiemmin äänikirjana. Enivei, sain vähän jo tarpeekseni Mikkolan sisaruksista Ruottissa... vielä 640 sivua. Vähän epäilen saanko luettua ajoissa. Mulla on kaksi lukumoodia: joko luen kerralla koko kirjan tai sitten mulla on se vielä kesken 13 vuoden päästä...
Nii joo, neljä paitaa kiinan muoti kaupasta. Yksi halinalle yöpaitaa lähinnä, tämä "mostly sweet, mostly savage" kalloja ja kukkia ja takana keskisormea näyttävät käden luut harmaa teepaita, sekä pitkä musta maija paita ja yksi pitkähihainen lyhyt pitsiä kaula-aukossa oleva paita. Mun tarra tulostuspaperit oli mytyssä, joten en tiedä tulenko yrittää tulostaa tarroja? RedBubblesta tilasin Koila tarran tähän läppäriin kun toisella puolella alareunassa on mun vanha tarra omasta pärstästä, niin symmetrisesti.
|
-------------------------------------------------------
| | | | |
[Jalostus] [Ekologia] [Ravinto] [Kulttuuri] [Etiikka]
| | | | |
- Bos taurus - Ei kuulu - Maito - Pyhä lehmä - Oikeus elämään?
- Aurochs villiin - Liha (Intia) - Kärsimys?
- Rodut: ekosysteemiin - Rasva - Maalaustaide - Lihansyönnin
holstein, - Metaanipäästöt - Veri - Sananlaskut oikeutus?
hereford - Rehuntuotanto - Gelatiini - Karjankasvatus- Jalostusongelmat
- Valikointi - Vesistökuorma - Nahka - Eläintehtaat
tuotannon mukaan- Villiintyneet - Antibiootit
populaatiot - Eläinoikeusliike
Nykyinen kesylehmä (Bos taurus) on täysin ihmisen jalostama lajike, joka ei esiintyisi luonnossa ilman ihmistä. Se on seurausta tuhansien vuosien valikoivasta jalostuksesta, jonka alkuperä on noin 10 000 vuoden takaa, kun ihminen kesytti villin alkun (Bos primigenius) Lähi-idässä ja Etu-Aasiassa.
Pitäisi juoda vettä. Söin jogurtin. Aamupaino oli edelleen 122 kiloa. Ajatus siitä että se on liikaa, vääntää vatsaa. Mitäs sitten kun mulle tulee ne viinat sieltä Saksasta? Lihota paisun taas enkä enää saa laskemaan painoa seuraavaan kymmeneen vuoteen?
Voisin kertoa miksi nuo poke bowlin jokainen ainesosa oli valikoitunut. Muistoja. Lapsena olin pyytänyt kaupasta punakaalia. Host mum Janinelle sanonut että retiisi on hyvää ja niin se olikin. Kimchissä on probioottia ja oon sitä opetellut viime aikoina syödä. Avocadossa on hyviä rasvoja. Yksi kaveri sanoi "mikä toi on? yök" tai jotain kun olin kananmunan keittänyt siinä avocadon siemenen kolossa... ankeriasta söin hyytelöitynä Lontoossa. Olen "mentally eel" eli mentally ill, iskävitsi... salaattia aina tarjotaan lihaville, ja lohta syö paljon yksi vanhempi lähisukulainen myös... tein briteissä itse sushia, haisin merilevälle aamupäivän.
Mutta joo. En tykkää salmiakista, vadelmasta, vesimelonista. Yritän niitä vältellä, en mä allerginen ole. Enhän mä veikkaa tai lottoa, enkä osta iltapäivälehtiä enkä mitään hesareita tai Aamulehteä, en kuuntele Radio Novaa tai muutakaan radiota paitsi Global Playerista jotain brittikanavia joskus. Käyn saunassa ehkä pääsiäisenä ja jouluna. Vaihtarivuonna ruisleivät homehtui. Mieluummin juustosämpylää tai paahtoleipää. Jos paahdan, niin aina kaakaolla alas.
Tänään en ole vielä lukenut/kuunnellut kirjaa, kirjoittanut vihkoon, tai tehnyt mitään suunnitelmia. En tiedä kerroinko käyneeni lauantaina elokuvissa. Kai mä sentään jotakin arvostelin tähän.
”Ole oma algoritmisi” (ajatuksia videon jälkeen) Jätin kommentin Filterworldia arvostelleen videon alle ja yritin hieman työntää luennollisuusmaisuutta vastaan.
"Vihaan runoutta. Hyvä käyttökokemus ei muuta sitä. Se ei ole taikuutta, kun isot teknologiat yrittävät kovasti piilottaa, miten ne toimivat. Allegoria siitä, että tietokoneet ovat vampyyrejä, on hyvä. Jotkut ihmiset ovat energiavampyyrejä. Unohdin, miksi klikkasin videoon. Kiitän algoritmia uuden opettamisesta. Minulla on watch later -video vuoden kaikille päiville. Nämä videon sanat ovat tuttuja kaikista tietokoneista, joissa olen aina ollut hyvä."
Oli vaikea sanoa mitään, rehellisesti. En ole yksinäinen, en oikeastaan. Mutta minulla on syvä, outo vaisto jatkaa postaamista, syöttää päivittäisiä palasia elämästäni asiaan, joka on selvästi romahtamassa oman painonsa alla.
Jatkan Instagramin käyttöä, vaikka aina vain yksi ihminen tykkää siitä, mitä postaan. Ehkä kyse ei ole tykkäyksistä. Ehkä lähetän vain signaaleja.
Vaihdoin huomiotani eri asialle: paahdetulle leivälle ja kuumalle kaakaolle. Lohduttavia asioita. Lapsuudesta tuttuja. Ehkä sekin on algoritmista. Tai ehkä se on päinvastoin.
Miksikö vihaan runoja? Pidän kielestä liikaa, enkä koulusta oppinut. Tein riimejä, kun olin lapsi. Voisi olla trauma, kun kukaan ei ymmärtänyt runojani.
Löysin tämän (acespace.love/profile/kaysuh) sivuston viime vuonna ja minulla on kaksi keskustelua. Joku mansplainer kysyi, miksi olen eläkkeellä, ja keskustelu siitä, mitä viihdettä kuluttaa? Teen blogikirjoitustani algoritmeista, runoista tai vihaamastani "taiteesta", jolla on Watch Later -video kaikille vuoden päiville youtubessa. I dunnoes. Haluan, että minulla on hyviä tapoja. Kylmä sukellus viime yönä, mutta savuke aamulla. Kai voin vain pyrkiä olemaan vähän parempi kuin mikä päivä se eilinen oli.
Ei mikään aivoton, keskittymätön aivopieru scrollaaja passiivisesti sosiaalisessa mediassa. Oikeasti sisällön omaksuva. Se edellyttäisi parempaa puhetaitoa... En tiedä, miksi minusta tuntuu, että se kykyni on heikentynyt viime aikoina. Ehkä se johtuu siitä Abilify-lääkkeestä, jota minulle pakotetaan lihakseen joka kuukausi.
Ehkä heikentyminen johtuu päivittäisistä pelailuista, hiljaisuudesta, että sisäinen ääneni ei mätsää sen kanssa mitä muut näkevät. Se on sitä sisäistä maailmaa, jonka ns. rikkautta muut ei osaa arvostaa enivei. Löydän mielestäni kaikkea mielenkiintoista.
Vihaan olla suomalainen. Tämä on pieni maa, ja kieli on vaarassa kadota finglishin ja väestön vanhenemisen ja vaikka senkin takia että sitä puhuu muutama miljoona. Jos kerron ironisesti ettei ole ok kun joku ei puhu tätä kieltä 9 vuoden jälkeen maassa ja sillä on lapsiakin täällä, niin tullaan mun sanoja vääntelee ja epäilemään ja kiukuttelemaan. Pyysi että olisiko ok, ja minä leikillä heitin ettei ole. Eipä sitä kukaan tajunnut. Se oli yksi sosiaalinen koe. Koska yleensä kukaan ei mulle kommentoi mitään muutenkaan. Ei suomeksi, ei englanniksi, vain skämmereitä vilisee hyväntahtoisena. En ole niin yksinäinen.
Mutta jos ei käynyt selväksi, niin aikuisten hiekkalaatikolla saa kuraa niskaansa vaikka miten esittäisi asiansa. Ei ole äänensävyjä tai kehonkieltä. Suomessa on vitusti ulkomaalaisia ja niistä lapsiperheissä suurimmassa osassa ei edes puhuta maan kieltä -ei kumpaakaan. Miksei ne ole tehneet terroristi-iskuja täällä, onko ne liian masentuneita vai onko liian hyvät oltavat? En ole persu, mutta kielihomma on epäilyttävä. Mä olen opetellut englannin! Kukaan joka puhuu sitä äidinkielenään, ei tarvitse opetella mitään. Yhtäkkiä ovat maailmankansalaisia ja polyglotteja jos osaavat pari muuta kieltä. Sujuvuus on ihan asia sikseen. Kommunikointitaidot merkitsee paljon. Tietääkseni ok tai okei on tullut Yhdysvaltojen armeijan tavasta kirjoittaa zero killed (ok) rauniohin jos ei ole tapettu ketään. Kukaan ei kuollut.
Ei sillä että historiasta voisi oppia mitään jos ei aio tulevaisuudessakaan enää olla.
Karate Kid Legends – Tyylillä sisään, katseen saattelemana ulos
Lähdin leffaan nälkäisenä. Mexican fries, popparit M-koossa ja sourcream-suolaa pikkupussista. Nocco kylkeen. Kumma vendour ja napakka päätös: nyt mennään dojoon, mutta ilman kumarruksia – ihan vaan hyvällä rytmillä ja nälällä.
Karate Kid Legends toimii, jos oot nähnyt vanhat. Viittaukset ei selitä itseään. Cobra Kain maailma on siellä, ja ne jotka tietää, tietää. Vanhat hahmot näyttää miten mestaruus ei ole kiiltävää vaan eleissä, painossa, karismassa.
Se toka sensei – varmaan joku Bruce Lee – hoiti tonttinsa. Ei tarvinnut jäädä IMDb:hen.
“Be like water not rock”? Jep, mutta ei tää mikään vesiterapiamatka ollut. Tää oli actionia, rytmiä, neonvaloa, nostalgiaa ja ihan vähän ärsytti se skidi. Ei kiinnostanut, mutta ei häirinnytkään. Tulin katsomaan legendoja.
Ja lähdin mestarina.
Loppukohtauksessa – ei ruudulla vaan oikeasti – meinasin pudottaa lipun salin lattialle. Nopeasti taskulamppu käteen, pieni kumarrus liikkeen perässä ja swoosh, lippu ylös kuin ei mitään. ”Multa tippui yksi juttu”, sanoin
Ja silloin se tapahtui.
Rivistäni tummaihoinen tyttö kääntyy. Hymyilee. Jotain siinä liikkeessä, niskassa, silmissä. Ei vahinko, vaan että se halusi nähdä mut. Ja mä vastasin – ei liikaa, mutta yksi toispuoleinen hymy takaisin. Ehkä se oli flirtti, ehkä ei. Mutta se näki.
Tavallaan koko leffa kiteytyi siihen: check ja check. Mä hoidin.
👍👍👍👍☆
Elokuva oli hyvä, mutta hetki sen jälkeen oli parempi.
Otin muuten julisteen matkaan mukaan.
Kuulostin nuorempana tai siis ääneni oli korkeampi... jos vertaan johonkin mitä olen nauhoittanut 2008 ja 2013 välissä oli jo kauheasti eroja.
Tämä nyt vain on reflektiota mutta voi sitä oppia itseltään uutta. Kolme vanhaa videota laitoin takaisin julkiseksi.... olen tehnyt videoita melko epätasaisen tasaisesti ja kaikkiin aina kommentoitu, lisää sitä läskijuttua tai poistettu videoni muka itsetuhoisena... Se on ollut epäreilua vaikka halunnut vain dokumentoida elämääni. Se ei ole kenenkään muun. Muiden elämä saa mun puolesta olla paskaa heidän peräreijästä jota heittävät omaan tuulettimeen jotta saavat tanssia paskasateessa jne paskojen kevät. Vitun paska ihmiset otsikko taitaa pidellä paikkojaan jopa Herran vuonna 2025 ;)Saako tekoälyvideoille nauraa – vai ei?
Tiedän kyllä, että video on tekoälyllä tehty. Mutta silti: sen käyttämä tilanne yllättää.
Kuten se Takkin mainos, jossa opiskelija, joka haluaa oppia rakettitiedettä, silittää silitysraudalla suoraan kämmenensä päältä. Tai se tanssiva apina, influensseriksi puettuna, joka kaatuu selälleen ja hekottaa.
Tämä on vielä viatonta huumoria. Isoäitikin tunnistaisi, ettei kuva voi olla totta – sen huomaa, jos katsoo tarkkaan.
Tekoäly generoi nyt satunnaisesti lyhyitä, melkein uskottavia pätkiä. Muutaman sekunnin mittaisia, rakennettu valtavasta määrästä dataa ja satunnaisuuksia.
Mutta yksityiskohdista huomaa vielä: tämä on generoitua. Ei oikeasti tapahtunutta. Vielä.
Ennen vuoden 2022 loppua ladatut videot ovat todennäköisemmin aitoja. Tekoäly oli silloin vielä pikselisoppaa.
Lapset, jotka yrittävät zoomata todellisuutta kuten tablettia – se on vielä söpöä.
Mutta entä jos minä itse yritän mahduttaa jääkaapin hyllylle enemmän tavaraa kuin siihen mahtuu? Koska ehkä ajattelen, että todellisuus noudattaa samoja sääntöjä kuin tekoäly: vähän säädettävissä, vähän venyvä.
Ehkä tämä on jo sitä.
Elämistä tekoälyssä.
Yksi ystävä oli vailla luuria ja mulla oli ylimääräisenä ip Se 2020 niin lähetin sille sen... harmi että piti luopua yhdestä laturista myös- mutta en edes tiennyt että mulla oli ylimääräinen joten, luovuin siitä pölyineen helpolla.
Katsoin Nukkumattia joka perustuu Neil Gaimanin sarjakuviin. Tietty sen on tuottanut ahne warner bro. Hyvät syyt boikotoida oli olemassa kyllä. Ei vaan ikinä mee mitään katsottavaa. Tuli mieleen voisiko Dreamuli olla aseksuaali mutta olihan sillä rakastajia ja lapsii. Kuin jollain antiikin jumalalla konsanaan peräti.
Jos tätä lukee joku nukkumatille työskentelevä henkiolento mun selän takaa niin oon pahoillaan. Eipä se mulle kuulu aah...
Tänään oli ollut jokin puukotustapaus keskustassa ja meikän entinen Daddy oli huolissaan ja kysyi olenko ok. Joo. Ihan fine. Paittis että vähän hautuneet nivuset joille antanut koko päivän ilmahoitoja ja kortisonivoidetta ja käsidesiä. Varmaan yöksi laitan talkkia. Ei hengenhätää. Unohdin että hain kaupasta munien lisäksi virvoitusjuomaa, niin aloin juoda sitä vasta. Mikrossa lämmitin jonkin pienen juustokinkkupasta ruukun mikä oli puoleen hintaan. Aamulla jogurtti. Melko varma että olisin, tehnyt jotain voileipää myös mutta jääkaappi on jo tyhjä lähestulkoon vaikka sunnuntaina meni yli -60e ruokaan. Kuussa mulla menee ruokaan ehkä jotain kolmensadan paikkeilla.
Nyt ottamassa iltalääkkeet jo.
Heräsin joskus iltapäivällä, ei ollut kiire mihinkään. Se on ehkä sekä etuoikeus että ansa. Laitoin podcastin päälle heti melkein herätessä – jotain sijoitus -aiheista, taas kerran rahaan liittyen. En etsinyt suurta valaistumista, ehkä vain tuttua rytmiä, jotain joka sanoo että elämässä on suunta vaikka se ei vielä näy.
Aamupalan virkaa toimitti tänään rahka. Yksinkertainen, vähän kylmä, mutta toimiva. Sen jälkeen olin hetken jossain välissä hereillä ja unessa, kunnes päätin nousta kunnolla. Hitaasti, mutta varmasti.
Postissa oli tänään karhukirjeitä. Kävin postissa hakemassa myös tilauksen, joka ei ihan täyttänyt odotuksia: kosmetiikkalinssit, jotka eivät pysy silmissä. Ehkä se oli se pieni palkinto, joka sai mut oikeasti lähtemään ulos asti, kun olin laittanut vastauksen velkojalle. Ehkä kokeilen niitä toiste, sitten kun unohtuu miten ärsyttävää se oli. En ole naiivi tai unohtele vaan minulla on toivoa.
Matkalla nappasin kaupasta mun lempivirvoitusjuoman, johon on mennyt liikaa rahaa viimeaikoina. Se 700 metrin ylämäki ei ollut kiva, mutta palkinto oli kylmä ja tuttu.
Kotona olin tiskannut käsin ja pyykit pyörinyt – eli kyllä täällä jotain tapahtuu, vaikka usein tuntuu ettei muka tee mitään. Kosteutin sileät sääret, laitoin kynsilakkaa ja tekoripset, käsissä itserusketusgeelit.
Ruokana tänään: salaatti ja nuudelit soijaproteiinilla. Voileipiä kimchiä ja juustoa välissä. Mansikkateetä hunajalla. Ei mikään ravintola-annos, mutta ihan kelpo. Eikä tarvinnut edes liikaa miettiä. Sain syötyä ilman syyllisyyttä, mikä on jo aika paljon.
Päivällä tein muistiinpanoja vähän, mietin asioita mitä on tehtävälistalla. Roskien vientiä, pullotkin. En ole mikään valmis tarina, ei ole markkinarakoa tai markkinoitava paketti. Mutta kirjoittaminen, vaikka pienesti, pitää mut kasassa.
Ehkä huomenna taas podcast. Ehkä vähän toivoa.
Ehkä kirjeitä takaisin. Ainakin pelaan taas muutamia pelejä. Päivittäiset tehtävät, niitä on lopulta koko päivä.