Voi ei. Lähdin sitten (steampunk) festivaaleilta kotiin neljän tunnin jälkeen. Näin yhden prideilla olleen kinkyn naisen jolle sanoin moikka. En tuntenut ketään. Aika rohkea olen. Olisin voinut laittaa jotain muutakin kuin sheiniä, mutta aikalailla samaa ne tuppaa olla joka kaupassa mustat mekot polyesteriä. En nierittänyt korsettia tiukalle, jotta voin nostaa tavaroita maasta jne liikkua. Mulla oli korkeakorkoiset mustat nilkkurit tai mitkälie. Aitoa nahkaa oleva punainen takki joka oli joo vähän liian pieni mulle, rikki taskusta, mutta lämmitti vähän ja olisi pitänyt kuivanakin jos olisi enemmän satanut. Mekossa oli huppu.
Multa roikkui pronssinvärisiä avaimia pari ja valkoista höyhentä, ja mulla oli pari mustanpuhuvaa muoviruusua kassissa ja sormikkaat... Meikin olisi voinut jättää pois. Ihan turhaa sinne menin. Sain kaapattua kassiin nimmarilla jonkun yhden kirjan. En osannut päättää mitä kirjoja olisin ostanut ja olin pihi. Menin sinne ja tulin kotiin taksisovelluksella kymmenen euroa suuntaansa. Ostin kahvilasta chai jääkahvin joka oli enimmäkseen maitoa.
Tunnistin mä sieltä yhden opettajan tredusta. Joku joka tulkkasi jollekin kaverilleen myös, kysyi olenko tullut häntä katsomaan. Mitvit? Ei oikeesti menin steampunkin takia. Postikortin teon pitäisi olla mulle helppoa painoalan perustutkinnolla. Tuli siihen ok painojälki. Vähän ehkä yläreunasta olisi voinut vielä enemmän painaa mutta parempi siitä tuli kuin mua ennen olleella. Ei mikään huippu, mutta kai siihenkin tulisi tatsia. Touch. Painajan peukalo. Nippi. Painolaatta. Siis jos tekee samanlaisen 1000 kertaa niin loput 900 on jo ihan priimaa. Itse keksinyt bejperin=paper, tatsi=kosketuksen jälki, ja mitähän fingelmystä hihkunut painokoneella seistessä. Värit kaukalossa. Puhdistusaineet vieressä.
Olen nähnyt jo sen Finlaysonin konehuoneen muistaakseni joskus ja jos en ole niin unta siitä. Se iso ratas juttu... Kuuntelin keskustelua kirjailijoilta. Magia vs tiede. Se toinen niistä luuli että me eletään palveluyhteiskunnassa. Tarkoitti varmaan Iso-Britanniaa koska Suomessa kukaan ostaa tosi huonosti palveluja.
Teollinen vallankumous. Mulla on yksi koulukirja aiheesta englanniksi. Ja kuuntelin aiheesta taas luentoa äänikirjapalvelusta Iso-Britanniasta. Suomen 1900-luvulta kuuntelin yhden kirjan miten ihmiset selviytyi. Raakaa. Mua raaempaa kirjoittajaa harvemmin on. En silti uneksisi kahdesta kuusta ja hyeenoista jossain hikisessä pikkukaupungissa... Kuka vaan saa kirjoittaa mitä vaan ja kaikkea pitää pystyä lukea... ne on mun mottoja, varsinkin jälkimmäinen.
Ei se cosplayta ollut eikä mulla ollut tarinaa mun asulla. Enemmän noita, vampyyri, lortto tai jotain. Olisi pitänyt ostaa 175e miekka. En pyytänyt saisinko kokeilla. Rahat? Olisi riittänyt tällä kertaa miekkaan. Tai hattuun tai lentolaseihin tai jotain... onhan ne markkinat vielä huomenna siellä.
Tulin kotiin istumaan vessassa, pelailee puhelimella, ja ottaa huikan rommia ja tiktokkia selaa. Pestä meikit pois. En suunnittelut laittavani mustapunaisia huulia ja kahvinruskeaa silmämeikkiä. Olisi ollut irtoripset liikaa. Pitäisi ehkä syödä jotain, otin tossa vaalean leivän väliin pari palaa, kuivahtanutta juustosiivua.
Voisi ehkä lukea mitä oon ostanut. Olen vasta aloittanut Meri Mortin Minun magiani kirjan. Palian voisi katsoa onko mun kanaset yhtään kasvanut näiden tuntien aikana. Voisi jatkaa Van Helsing sarjan tuijotteluaan. Siinä vaihtoehdot lauantai-illalle.
Piti olla mini miitti Tampereen nörttityttöjen kanssa mutta odotin siellä enkä nähnyt ketään tuttua joten ei siinä. Aamupalaksi vedin eilisillan wokkinuudelit jämän. Tilasin nousuhumalassa sekä sushia että burritoa ja ranuja. Laitoin sormet kurkkuun mutta mun ei tehnyt mieli kauheasti bulimoida. Vähän vaan. Makasin sängyssä vielä ja alkoholin tuoma rentous tuntui nautinnolliselta.
Otinkohan mä aamulla lääkkeet? Olen jokusen savukkeen polttanut tänään. Ensin stressisavut. Kaikki vaikutti kyllä kivoilta. Ne vaan vältteli mua? Kahviossa joku kysyi oliko sinä päivänä jokin hassusti pukeutumispäivä tai miten kuulin ohi, teki mieli sanoa miksi ihmisillä oli oudot asut päällä. Fancy dress. Ei ehkä cosplaykaan. Punkkia. Punkki on kuollut, mutta... ei mua sentään heitelty millään ja buuattu. Jonkun häätkin taisi olla, kun kuulin jotain tölkkejä raahavan yhden auton. Kuulin myös hevosen kopsetta yhdessä välissä. Oliko se vain historian havinaa vai oliko Finlaysonilla taas jotain suomenhevosajelua? En tiedä... en ole koskaan halunnut ratsastaa koska se tuntuisi eläinrääkkäykseltä kun olen niin painava. Ehkä hevosetkin arvostaa sitä, että menee hitaasti ohi.
No mitään ei voi menettää jos ei mene. Olisin voinut toki jäädä kotiin. Sen verran tuntui yksinäiseltä kun meni yksin. Tuttu tunne joka paikasta, kun kukaan ei mulle mitään laita, ei nätisti. Netti on kuallu kyl juu. Saahan sitä fantasioida? Spefistellä.