pölyhiukkanen kerrallaan pakkaan ajatuksia ja To Do lista kirjoittaa esseen "avaa silmät"

 

Vanha minä varmaan inhoaisi minua

Vanha minä varmaan pyörittelisi silmiään. Katson Heartstopperia, joka kertoo noin 15-vuotiaista LGBT-nuorista, ja vieläpä 1,5-kertaisella nopeudella. Samaan aikaan minun pitäisi tyhjentää asuntoa muuttoa varten, pakata tavaroita ja siivota. Tämän päivän saldo? Taisin pyyhkiä pölyt kahdelta hyllyltä. Siinä kaikki. Ihmiskunta todella yltää ihmeisiin.

Samaan aikaan katolla roikkui rakennusmiehiä kuin apinoita. Tai kuin ne yrittäisivät lavastaa sitä kuuluisaa New Yorkin pilvenpiirtäjäkuvaa, jossa työmiehet istuvat syömässä lounasta korkeuksissa. En tiedä, oliko se turvallisuutta vai akrobatiaa, mutta ainakin oli viihdyttävämpää kuin omat muuttolaatikkoni.

Minun pitäisi viedä pahvit, roskat ja metallit kierrätykseen. En ole edes pukeutunut. Kävin sentään suihkussa ja föönasin hiukset. Tarkoitus oli myös selvittää, miksi olen niin perso ioneille ja ovatko ne oikeasti kaiken sen markkinoinnin arvoisia.

Pyykkikone pyörii taas. Eilen otin pitkästä aikaa kylvyn. Joku aina huomauttaa vedenkulutuksesta, mutta oikeastaan kylpy ei vie niin paljon enempää vettä kuin pitkä suihku, kun kylpyammeessa istuu minun kokoinen ihminen. Keholla on tilavuutta. Fysiikka tekee loput.

Isoin matkalaukkuni on sentään pakattu täyteen vaatteita. Se on itse asiassa ollut keskellä lattiaa tammikuusta asti, joten ehkä sekin lasketaan jonkinlaiseksi valmistautumiseksi muuttoon. Tai pitkäksi performanssitaideteokseksi nimeltä "aikomus".

Tänään söin aivan liikaa. Tilasin ruokaa, vaikka siihen ei oikeastaan olisi ollut varaa. Söin ajatuksissani donitseja ja sipsiä ja lopuksi vielä puolet tekemästäni makaronilaatikosta. Stressisyöminen on siitä tehokas harrastus, että siinä katoavat sekä rahat että ruoka lähes samaan aikaan.

Tekemistä on niin paljon, että herään viideltä aamulla. Sitten nukahdan uudelleen ja näen niin omituisia unia, etten enää tiedä mikä päivä on menossa. Tänään olin hetken vakuuttunut, että posti tuli kahdesti saman päivän aikana. Varmaan Posti vain kaasuvalottaa minua. Se tuntuisi yllättävän uskottavalta selitykseltä.

Olen myös miettinyt, olenko langennut ionimarkkinointiin jo kahdesti. Ensin ilmanpuhdistimen kanssa, sitten hiustenkuivaajan. Ionitekniikka ei ole huijausta, mutta se ei myöskään ole mikään ihme. Hiustenkuivaajassa ionit voivat vähentää sähköisyyttä ja pörröisyyttä. Ilmanpuhdistimessa ne voivat auttaa pieniä hiukkasia tarttumaan toisiinsa. Jos laitteessa on kuitenkin hyvä HEPA-suodatin, se tekee lähes kaiken oikean työn. Ionit ovat enemmänkin mukava lisäominaisuus kuin koko laitteen tähti. Sana vain kuulostaa paljon tieteellisemmältä kuin "todella hyvä suodatin", ja markkinointi rakastaa sellaisia sanoja.

Tekoälyäkin olen pyöritellyt mielessäni. Ehkä tekoäly on vain uusi kerros ihmiskunnan ylituotettua kapitalismi informaatiota. Lisäkäsi, joka kahmii jo olemassa olevaa tietoa, järjestelee sitä ja syöttää sitä takaisin meille. Se ei ole pelkästään chatbotteja tai kuvia ja robottimaisia lauluja. Se on näkymätön kerros verkkokaupoissa, hakutuloksissa, suosituksissa ja mainonnassa. Yritykset yrittävät optimoida voittojaan, ja tekoäly on yksi uusi työkalu siihen.

Ehkä juuri siksi niin moni suhtautuu nihkeästi generatiiviseen tekoälyyn. Kun kaikkea voidaan tuottaa loputtomasti, alkuperäinen alkaa liueta massaan. Se muuttuu vähän kuin valkoiseksi kohinaksi. Keskimääräisiksi kuviksi. Keskimääräisiksi lauluiksi. Keskimääräisiksi teksteiksi. Sitten algoritmi ehdottaa seuraavan kuvan, seuraavan videon, seuraavan ajatuksen. Se tekee pienen päätöksen puolestasi. Ja seuraavan. Ja seuraavan.

Silti tässä minä istun katsomassa teinisarjaa nopeutettuna, samalla kun muuttolaatikot odottavat nurkassa.

Luojan kiitos minulla ei sentään ole ADHD:ta. Tämä muuttorumba olisi muuten varmaan vieläkin kaoottisempi kuin se jo nyt on.

Jaa mää puhelias. Kuka helvata Elias sulle sellasta on menny väittänä.

 Juttelin aika paljon pajalla yhden tytön kanssa kaikenlaisista peleistä ja meemeistä ja sarjakuvista ja sitä rataa. Sai mut suoratoistaa lastenleffoja. Sitten myin muuton tieltä yhden pelin pois 6:lla eurolla. Ojensin sen pikkupojalle kun sen äiti maksoi mobilepaylla tuossa ovella.
Kaksi ihmistä olisi mun kanssa tulossa sinne asuntoesittelyyn. Pitäisiköhän mun kysyä sopiiko se? Niin joo sekin asia on melko uusi. Tänä aamuna tuli sellainen. Onneksi olen koko heinäkuun jo pakannut ja siivonnut ja järjestänyt. Pikkuhiljaa vienyt roskia pois, mutta suurin työ on ollut ehkä päänsisäistä.
Ansaitsin ihanan kylvyn Lushin laventeli ruusu kylpypommilla. Kädenlämpöistä, vartin lilluin kylpyankan kanssa kylpylämusa soiden taustalla.
En viitti nyt kertoa päivän ruokalistaa. Kohta menossa nukkumaan. Mulla on kolme sisäkkäin mahtuvaa matkalaukkua ja yksi niistä tuoksui vähän Lontoolle sisäpuoleltä yhä<3 mielikuvitusta varmaan. Sain siis isoimman täyteen vaatteita.
Kaikki aikuislelut ja siihen liittyvä on periaatteessa kanssa jo pakattu. Lukollinen musta lelulaatikko ja sellainen kangaslaatikosto ja suurin osa mustissa pussukoissa melko siististi. Kai mulla jokin tappi vielä lojuu jossain kylppärissä.
Ehkä tarvin uusia silmäpareja kattoo mun sotkua kun tuntuu aina että saan ehkä viidesosan tehtyä siitä mitä ehkä pitäisi. Yhtään muista mitä päivittänyt mihkäki someen paitsi että mun kirjagrami on jäänyt vaille mun huomioo. Hirviöistä kertovaa kirjaa ja pelimestari oppaat vielä lukematta DnD paketista mitkä lainannut.
Saanut äiteeltä jonkun liilan Luhta kassin. Materiaali muistuttaa vähän talvitakkia sellaisella pöyheällä tavalla.  Siirtynyt siihe, hikoillut sen omaks.
Laitoin pakastimeen mehukeittoa jäämehu muotteihin. Mitäs muuta. Niin. Päivitys. Paevitu. nii. Oon jo pureskellut mun hubbabubat mauttomiksi passiivis-agressiivisesti. Antake minun tehä niinku mie itte haluva. Mutta silti palvelkaa mua. Muahaha. Suomalaiset on silti itsekkäistä syistä sitä onnellista kansaa. Serotoniini ei kasva puissa.

Pitäs sillee slay mutta midisti vaan oot miinuksella

 Touhusin varastossa ehkä tunnin ehkä toisen. Roskia ja pahveja vein. Siellä on vielä joulukoristeet, kirjoja, kodin tavaraa ja luistimet sekä paljon paperista vanaa.
Löysin jotain juttuja mitkä luulin eksän vieneen mutta näyttäisi siltä että mä vein siltä jotain sen vanhoja valokuvia ja jonkun auton käynnistys laitteen. Se kyl teki niin paljon paskoja juttuja ettei se tarvi mitään.
Tuli parempi olo siitä että nää neliöt on vähän hyrskyn myrskyn. Mulla ei ole enempää missään. Ei kannata heittää pois kaikkea. Eikä tarvikaan. Sohva ja hybriditelkkari ja sänky ja muut mööbelit, tulostimesta airfryeriin ja mikroon ja mocca masteriin, pitää vielä KANTAA sinne uuten kotiinkin??
Ja mihin mulla on onni muuttaa hä. Ei sieltä Niemenrannan heti vapaasta asunnostakaan ole kuulunut mitään. Kenties mun pitää vuosi olla jossain läävässä keskustassa että saan ne niin helvetin tärkeät mitä ne nyt olikaan... luottikset takasi... Vaikka mun suositukset on ylivoimaisen upeat ja hyvät ja kaikkea. Ikinä minusta ei ole mitään ongelmaa ollut...
Nuokin talonomistajat tuolla pihassa vahtaa puuhia. Jokaisessa paikassa on joku joka luulee omistavansa koko pihan ja alueen. Sen opin Herwoodissa.
Mutta joo vähän ptsd kun ei pysty heittää pois jotain asioita. Sitä haluaa säilyttää muistonsa. 2000-luvulta edes jotain. Jos miettii ettei meikän mummeli oo korkannut sen kahta Linda siideriä ja ne on keittiönkaappien kulmassa siellä ylhäällä nii öö. Siihen verrattuna jostain tullut geenejä kyllä ettei saa heittää paperia menee kun niissä lukee asioita tai jotain.

Mä pystyn tähän! Vaikka hitaasti ehkä etenee. Olen vähän siinä vaiheilla että onko tässä muutettava eikö vai mikä homma. Ehkä pitäisi soitella ihmisille. Jokin huijaus puhelu tuli ainakin tuntemattomasta tänään muka pankilta jokin automaattinen turvallisuu- ja pistin luurin kii. Ei pankit soittele. Eikä mulla ole huijauksiin antaa varoja muutenkaan ties kenen aseisiin ja huumeisiin ja kultakoruihin sun muuhun gangsta shittiin jossain viidakossa nekin menisi skämmereille. No romance, no money.

Epäjärjestäytymättömyydelläänsäköhän

 Nukuin kyllä melkein kahdeksan tuntia mutta silti nuokuin päivällä sosiaalisessa kuntoutuksessa. Ystäväni tuli tapaa mua (lue:pelastaa) ja mentiin kahville ja annoin sille vähän postitettavaa ja juoruiltiin jotain. Se oli kivaa.

Katsoin Nälkäpeli leffoja kolme. Söin pihviä ja lämmintä voikkuleipää. Siinä oikeastaan loppupäivä. Kyllä mä tavallaan jotain järjestelyä ja tiskausta vähän siinä tein jotain heitin turhaa roskaa pois jotta edistyisi tämä.

Huomiseksi suunnittelin varaston tyhjentämistä taas main to do tapahtumaksi. En ole myynyt vintedissä paskea sentään. Tuntuu että sitä maallista materiaalia on liikaa joka paikassa mutta jos vaikka yksi laatikko päivässä saa tyhjäksi tai siirreltyä tai jotain niin onko se jokin voitto sekin jo? Pölyt ainakin pois.

Eilen kävin jalkahoitajalla. Maksoin 15 euroa siitä että se kertoi että mun "syylä" on enemmänkin rasvaluomi. Joo mä lähdin siitä yhdelle kaljalle ja pitsalle Hämeenkadun alkupäähän ja Hämeenpuiston risteykseen käymään vessassa ja oli nälkäkin ja söin siinä ulkona terassilla.

Keräillyt paljon pokemoneja. Mulla oli akku postissa express lähetyksenä. En ollut kotona mutta hain sen heti. Vaihdoin akun 3ds käsikonsoliin ja se pelittää paremmin nyt. Tomodachi Life peliä taskuhirviöiden sijasta toisaalta vähän kyllästynyt. Siihen että pikachuja on 15 erilaista kun pogo täytti 10v.

Samalla ostin halvan power bankin siitä akkuliikkeestä. Olisi halunnut magsafe ominaisuudella olevan mutta toi yksi kyllä on haljennut ja räjähtää varmaan näillä näppäimillä? Ja muutenkin sinne Ropeconiin pitäs pakata jotain? Aattelin sellasta vyölaukkua jonne tungen nopat ja figut. Jättää kaiken muuten narikkaan ettei tarvi kantaa mitään. Muutenkin kanniskelen ekstra kiloja ympäriinsä.

Piti säästää oikeasti rahaa sinne matkaan ja esimerkiksi takuuvuokriin mutta se vaan menee hilavitkuttimen nopee kaiken maailman jääkahveihin ja energiajuomiin ja vessapaperiin...

Virke virke lauseita ja entterii vaan ei tätä kuitenkaan lueta.

Not senile yet but perhaps a bit nostalgic

To an Old Friend

I don't expect you to ever read this. The internet is vast, people change names, email addresses disappear, and it's been a long time.
But if, by some impossible coincidence, you do... I've wondered? How you've been.
I still remember my exchange year in England. Lessons, breaks, getting coffees. Me being a weirdo and adding sugar in my cola. Going to see Brokeback Mountain I barely actually saw anything. I left, we wrote letters, exchanged parcels, and sent emails that have probably long since vanished into whatever digital archaeology aol.co.uk has.
We met again in London years later. Then we met once more when I was in London. And then life happened.
I've spent a long time thinking about our friendship. It wasn't perfect. I know I could be awkward. I remember things you said that made me realise I sometimes made you uncomfortable. I've thought about that more than you probably know.
What I remember most, though, is that despite those moments, you still chose to stay in touch for years afterward. That means something to me.
I don't know where life took you. I remember you talking about archaeology in Uni. I remember the Isle of Wight. I remember your sense of humour, our conversations, and a chapter of my life that has never really disappeared, even if the people in it have.
This isn't an attempt to invade your privacy or drag the past back into the present.
It's simply gratitude. Thank you for being part of my life when we were young enough to believe friendships could survive on stamps, envelopes, and the occasional email.
If you're happy, that's all I could really hope for.
And if, by some extraordinary accident, you happen to recognise yourself in this post and would like to say hello, you know where to find me. If not, then I hope life has been kind to you.
Some people only walk beside us for a little while.That doesn't make the journey any less real.
Quotes from you: "Some day I'm afraid you'll start quoting me." -Nemo
We talked about love. I think you said it was obsession, lust, and paranoia. On my last evening in England, you offered me beverages and strawberries with heavy whipped cream. I'm sorry your mum passed and you sold the house. It was lucky you received my card I was coming to London. Now I'd have no way to contact you. Unless you still use that email.
I know you can't pronounce my blog's name "kitujainen" and it doesn't even mean anything: I was just playing with anagrams.
I know you also know I had Twitter, cause you said reading tweets about being on a stationary bike. Rebundant, I know. I only have one picture of you, and you told me off for taking that so you did notice.
I really did want to come to your wedding if you ever had one. It was up there on my dreams with getting a dog if I quit smoking. I have of course quit now and started seeing some IoW content on TikTok and never really quit trying to learn English better. I'm an amateur, I never got to study languages in Uni.
Thanks for telling me crazy doesn't have a negative meaning in English. I'm not insane even if I feel weird or strangely embarrassing or difficult at times. I like puns and call-back humour for example or so I heard. I appreciate your friendship forever. Cannot thank enough. Curious whatever happened to you. Hoping it wasn't my fault that we lost touch. I am not really close to anyone. You met my best friend from Finland. Her family owns this flat. Sent you an email tonight about having to move. Them old nightmares, getting therapy.
I have to move though. Lots of crap to go through. You still wear leather jackets?

Kuuman tytön kesä

 Ei mua yleensä kyrpiinnytä että veronpalautukset menee ulosottoon. Mutta nyt siellä on tonni kovalla työllä omin jaloin ansaittua rahnaa jotka menee kahteen velkaan jotka vanhenisi vuoden päästä merkinnät pois.
Ehkä mä tämän kyrpiintymisen voimalla sitten jaksan eteenpäin tallustella. Muutaman tunnin päästä kohti jalkahoitajaa jonka pitäisi hoitaa toi mun kovettuma. Joidenkin mielestä se on syylä joten siitä tulee sitten kerralla selkoa onko. Vaikka se on ollut 20 vuotta siinä.
Söin tuorepastaa. Oli vähän suolaista. Tällaisella ilmalla syö lähinnä sitä mitä tekee mieli vaikka jääkaappi olisi täynnä.
Mun kainalo ei enää aamulla tuoksunut niin pistävältä. Ehkä mä tein sille jotain? C-vitamiini maskin loput hieroin kainaloon ja laitoin kosteusvoiteita. Jos se oli vaan kuiva? En mä tiedä sitä. Se oli vaan toinen kainalo enivei. Meikä bloggasi koko asiasta kokonaisen julkaisun. Ehkä sen voisi piilottaa.
Nou hätä... Sain äidiltä jonkun uuden laukunkin. Se sanoi ettei sen varastossa ole paljon mitään, eli ehkä tarjosi varastotilaa mun romuille mutta se on kyllä aikoja sitten sanonut ettei ole mun "tavaroiden vartija" ja heittänyt roskiin kaikkea mun tavaraa kun "muutin pois" eli se heitti mut pihalle 18vee. Joten saanen olla hieman skeptikko äidin rakkauden suhteen.

Kai mä voisin heittää vielä jotain vaatteita säkkeihin tässä kaapistoista. Tai kenkiä kasseihin. Toisaalta laiskottaa ja luulisi että tavarat siirtyy melko nopeasti itsellään kohti eteistä jos vaan olisi jokin deadline.

En mä tätä mainostulojen vuoksi kirjoita ainakaan

Päättäriltä päättärille, olipas hauskaa. Voisin muuttaa eri puolelle kaupunkia. Jätin asuntohakemuksia. Yksi ehdotti veljeään ostaa mulle kämpän ja puhui vakuuksista ja löysi jonkun Lähitapiolan kämpän joka on samankokoinen kuin tämä. Melko varma että sen vaimo oli töissä joskus vakuutusyhtiössä. Kahvipöydässä taas siis. Menin suurimman osan matkasta bussilla ja sain kyydin takas. Leikin koirulin kanssa ja katottiin jotkut yleisurheilukisat Yleltä. 

Söin pari viineriä, jäätelöä, keksin. Aamulla rahkan ja kiivin. Oli grillatusta makkarasta huolimatta nälkä illalla. Tein salaattia ja sämpylää.

Mulla on siellä ollut kotivakuutus LähiTapiolassa. Ehkä se auttaisi kämpän saamisessa. Sain pakkaamiseen niiltä suuren kasan sanomalehtiä, paperikassillisen. Jatkoin kotona pakkaamista vielä. Kirjoja ja muutama astia yöllä lol. Nyt tuuletan ja käytin loppuun jotain ihorasvoja.

Kuuntelen kuulokkeilla musaa. Mulla on Youtube Premium 3kk 0€. 

Yksi tyyppi joka on kihloissa on kysellyt multa rekvisiittaa sun muuta vinkkejä. Ei olisi pitänyt sanoa sille ettei kukaan muu oo tänä vuonna… no joo. Se ei ollut iskurepla!

Kattonut vähän striimauspalveluita ja pelannut. 20pv putkeen hoitanut pikselikukkasia ikkunalaudoilla. Eilen olin yhdessä Palia striimaajan livessä mukana varmaan puoli kahteen. 

Aamulla näin jotain painajaista missä mulla tuli molemmista päistä jotain muovisia palloja kun olin niellyt tiskiainetta…  muutamat päikkärit sen jälkeen oli tarpeen?

Huomenna sinne syylähoitajalle hoitaa tota melkein 20 vuotta sormessa ollutta kovettumaa. Mitähän siitäkin tulee.

Projektit etenee. Ei välttämättä sillä vauhdilla mitä tarvis, mutta not my first rodeo

Menoja menoja ei sentään poismenoja

 Huomenna kakkukahveille. Ylihuomenna jalkahoitajalle. Sen jälkeen näen erästä naisystävää nopeasti pajan jälkeen, kun ojennan sille pari slamia ja helposti kuoren. Löydän kaikkea paperijuttua. Lääkemääräyksistä 18-vuotis onnittelukortteihin. Yritän heittää menemään- varsinkin kouluvihkoja, mutta en halua vain siirtää laatikosta toiseen. 2013 ja 2015 on jo kauan aikaa. Luin eilen 2025 Tieteen Kuvalehden vuosikirjan. Löysin muuten mun tuliaisen Lontoosta jonka luulin eksän varastaneen. Sellainen replika oikeasta tiimalasista. Löysin myös rispaantuneen alttariliinan, jollainen olisi uutena maksanut 20e tarotpuodissa. Heitin pois.

Sitten keskiviikosta eteenpäin tai milloin vaan voisi pikkuhiljaa miettiä Ropeconiin menoa. Olen ottanut kaapista jo esille makuupussin ja alustan, ja pyyhkeen reppuun mutta en tiedä yhtään miten saan ne kiinni tai kannettua tai vaihdanko jotain vaatetta. Mitä meikkiä ilman sitä tuntee olevansa alasti, otanko vaikka kulmakarvakynän mukaan? Entä lääkkeet. Laitanko ne metallirasiaan, vai olenko heittänyt dosetin menemään..?

Keitän taas kaalikeittoa. Aamupaino oli alle 120 mutta olen unohtanut ottaa iltalääkkeitä. Aamupalana kuitumuroja. Eilen pesin hiukset ja föönasin niitä, niin ne on nyt melko kuosissa, vaikken osaakaan selittää miksi tai miten. Korkealaatuinen laite jonka hankin lähiaikoina ja jotain kuumuudelta suojaavaa suihketta kauan sitten hankittua. Multa lähtee edelleen sairaasti hiuksia. Vedän kyllä b12 vitamiinia suunnilleen päivittäin.

Tuoksuu siltä että soppa olisi niinku hautunut joten täytyy lähteä tästä bloggaamasta. Mulla oli kirjoitus hienhajustani valmiina lähtöön jonka kirjoitin chatgpt avulla mutta saitte aidon ihmiskirjoituksen tällä erää.

Toivottavasti tilaamani 3ds käsikonsolin akku tulisi pian<3 Olisin saanut sen 20 eurolla jos jaksaisin odottaa ja käydä hakea keskustasta. Eilen käytin mun talttasarjaa ja poistin pullistuneen akun laitteesta. Aina noita pitää huoltaa, tilulii.

2015 mulla on ollut hetken refluksilääkkeet. Taas ihmeellinen tauti jolta olen pelastunut köyhänä kun ei ole varaa ostaa moisia lääkkeitä. Vaikka lopetin mä sen hemmetin statiinin kun ei pystynyt enää seisoo tai kävelee pariin vuoteen. Nyt taas pitää aktivoitua. Elinikäinen potilas joka tahtoisi elää hoidosta huolimatta.

Rauhalliset alueet sekä kaupungin syke yhtä lailla kiinnostaa

 Keräsin koriin kaikkea mikä ei välttämättä jouda sekajätteeseen...
Ja sen lisäksi jonkun pienoismetallin karkkilootan.

Tilasin jostain akkuja myyvästä kaupasta uuden akun pullistuneen tilalle. Saa luvan tulla pian! 3ds hommia. Tätä pelaisin enemmänkin jos se olisi helpompaa.

Varmaan täytyy alkaa jossain välissä miettii montako mukia tarvitsen ja riittääkö kaksi muumimukia (muumipappa, taikuri)

Intuitionvastaista tuoda ylös varastosta laatikoita lajiteltavaksi mitä vie roskiin.

Kyl se tästä. jostain syystä kortteja saanut -95 pikkuneiti naapureista saakka. Tallessa vaikka mitä aarteita. Toisaalta pöly vähän yskittää ja pitää mennä nukkumaankin. Jotenkin olen onnistunut hamstrailla. Minigrip pussillinen jääkaapinmagneetteja otin irti. Yritän vain ulkoisesti saada näyttää enemmän siltä ettei täällä joku asuisi. Onneksi mustia jätesäkkejä riittää sekä kestokasseja. Alan ehkä hahmottaa tavaramäärää. Varsinkin kun... tää on pieni kaksio. Kaksi on enemmän kuin tämä yhden ihmisen talous. 

Teen ehkä päinvastoin kuin pitäisi ja säilön muovisiin laatikoihin kaikkea turhaa sälää kun niistä varmaan näkisi sisälle mitä tärkeää sattuisi tarvitsemaan.

Ruumiintarkastus, tupatarkastus, vai kenties etuoikeustarkkailu

•  Aloin järjestelee ja siivoo taas katsottuani elokuvan. Tein suihkepulloon jotain keittiön puhdistusainetta ja se oli varsin tehokas. Näytteen olin saanut Prismalta verkkotilauksen kanssa. Otin mikrokuituliinat käyttöön myös ennen kuin meni talouspaperia rulla. Hinkkasin ilmanpuhdistuslaitteen ritilöitä ja lattiaa ja koti hämähäkin jätöksiä ja ikkunalautaa en oo varmaan koskaan pyyhkinyt kun kasvit on siinä. Ja katonrajassa kylppärissä sekä lattianrajassa oli kerrostumaa töhnää. Hiki vaan virtasi kun yritin siirrellä likaa liinalla. Ilmeisesti olen tosiaan asunut tässä jo sen kuusi vuotta että jos mun koko kesä ei mene siihen että karsin tavaroita ja saan paikan tuoksumaan desinfioidulta niin sitten oon vaan laiskotellut ja nukkunut eikä se nyt enää käy kun sitä on tehnyt jo vuositolkulla.
• Miten voi jättää ihminen seinään ihostaan paskaa kysyn vaan. Tai no kaipa sitä jokaisessa on se jalkapallokentällinen. Mihinköhän ton vihreän mikrokuituliinan pyhittäisi? Ikkunoihin ja peileihin kenties? Pinkki meni vessaan ja harmaa keittiöön.
• Tarotpuodissa kävin tänään nuokuttuani pajalla melkein neljä tuntia. Kävin liidelissä sekä krääsäkauppa tigerissa. Ostin korujuttuja ja suitsuketta ja liimaa ja viuhkan ymppistä. Jaa. Söin sushit päästyäni kotiin ja ne oli hyviä.
• Mulla on yksi epämääräinen projekti menossa jääkaapissa. Keitin moccamasterilla vihreää teetä ja laitoin sairaan määrän liivatetta. Jos ei 3-4 tunnin päästä ole hyytelöä niin mä henkilökohtaisesti poistan tekoälyn olemassaolemasta perkele.
• Kävin läpi mausteita ja muoviastioita heitin menee. Kaikkea tahriintunutta shein shittiä. Vaihdoin lightning kaapelin uuteen kun oli hiertynyt melkein esille johdot. Mulla on hiuksissa lakkaa mutta silti molemmin puolin ohimoita laskeutuu koko ajan sellaiset kaartuvat ja mä vannon jumalattaren nimeen ettei se ole tahallista. Vihaan niitä mutta ehkä mun läskipää vaan ei mahdu nutturalle taakse.
• Aggressiivisen söpöä. Täytyy vaan laittaa asioita jotenkin lähtökuoppiin. Käytin eco pyykinkone asetustakin etten tuhlaa vettä koko aikaa pyykkiin mutku sitä löytyy tosta kasasta koko ajan kuin jostain Etnasta laavaa.
• Lattia on kyl laavaa ettei sen puoleen. Pitäisi viedä kauhea määrä pahvia ja pulloja kierrätykseen. Pitäisi käydä siellä varastossa pohtimassa mun uudella asenteella mitä säilyttää. Täytyyhän mun tietää montako laatikkoa mulla on kirjeitä ja kortteja sun muuta memorabiliaa pejpperistä elikkäsnää paper paper hmm
• Pikkuhiljaa alan ehkä hahmottaa talvitakkeja, hattuja, käsineitä, kaulahuiveja. Jos mä nyt heittäisin kaikki mun alusvaatteet menemään niin se ei olisi mitenkään taloudellinen menetys. Käytän loppuun. Mä en myy pervoille siitä käyttökaaren keskiosaa mitään haisuteltavaksi ja pervoiltavaksi. Saatanan köyhät. Älä osta mitään viiteen vuoteen. Toisaalta kuten kerroin niin kaikki likaantuu. En käytä näitä ripsaantua, haperoitua, ym sanoja kyl puhekielessä. Niistä vaan pitäisi tietää että kohteen käyttöaika on umpeutunut.

Only bad patients ever get cured

 Bryan Johnson's autoimmune gut disease. 2 thoughts: cancer is your own cells eating yourself and second that your brain is in your gut microbiome and if your brain is deficient in energy it starts to eat itself (that's why I have a picture of a brain being eaten on a plate from a popular science magazine) I know these things. I saw a comment on an evening paper, that he's been popping those pills optimizing his food intake, so that no wonder it happens to mess with his stomach lining. I agree sorta cause I can't have ibuprofen or I puke. Was it in his genes or did he cause what he describes as being eaten from the inside. Yeah. Autoimmune disease are probably rare. Research will probably cost the guy a big penny.

and that's all my thoughts on the matter. Usually the healthiest people die out of the blue doing the healthiest things imaginable. It's pretty sick. No out-running your mortality.

***

Bryan Johnsonin autoimmuunisairaus, joka kohdistuu suolistoon, herätti minussa pari ajatusta.
Ensimmäinen on se, että syöpä on tavallaan omia soluja, jotka kääntyvät elimistöä vastaan. Toinen liittyy suolistoon ja aivoihin. Suolistomikrobistoa kutsutaan joskus "toisiksi aivoiksi", ja suoliston sekä aivojen välillä on jatkuva yhteys. Mieleeni tuli ajatus, että jos aivot eivät saa riittävästi energiaa tai niiden toiminta häiriintyy, ne voivat alkaa kirjaimellisesti syödä itseään. Siksi blogissani on kuva aivoista lautasella, jota "syödään". Se on symbolinen kuva, joka jäi mieleeni eräästä tiedelehdestä.
Luin iltapäivälehden kommenteista huomion, että Johnson on vuosia optimoinut ruokavaliotaan ja käyttänyt valtavan määrän erilaisia ravintolisiä. Joku pohti, voiko jatkuva säätäminen lopulta ärsyttää elimistöä tai jopa vatsan limakalvoa. Ajatus jäi mietityttämään. En tietenkään tiedä, onko hän aiheuttanut sairauttaan itse. Itselleni esimerkiksi ibuprofeeni ei sovi enää lainkaan, vaan se aiheuttaa helposti oksentelua. Jokaisen elimistö reagoi eri tavalla.
Oliko kyse puhtaasti geeneistä vai vaikuttivatko elämäntavat siihen autoimmuunisairauteen, jota hän kuvailee tuntuvan siltä kuin keho söisi itseään sisältäpäin? Siihen ei ole helppoa vastausta. Autoimmuunisairaudet ovat monimutkaisia, ja niiden taustalla on yleensä sekä perinnöllisiä että ympäristötekijöitä. Jos joku pystyy tutkimaan asiaa perusteellisesti, niin ainakin Bryan Johnsonilla lienee siihen taloudelliset mahdollisuudet.
Siinä oikeastaan kaikki ajatukseni aiheesta.
Silti yksi asia tuntuu toistuvan elämässä. Usein kuulee tarinoita ihmisistä, jotka tekevät kaiken "oikein": liikkuvat, syövät terveellisesti ja pitävät itsestään huolta, mutta silti kuolevat täysin yllättäen. Se on pysäyttävä muistutus siitä, ettei kuolevaisuutta voi optimoida pois. Terveellisillä valinnoilla voi parantaa mahdollisuuksiaan, mutta kukaan ei juokse kuolevaisuuttaan karkuun.