Heräsin aamulla 10 maissa. Tein aamuhommat, vedin viimeisen tupakin mitä olin pumminut jotain ja eilen illalla mennyt päähänkin vähän huojuin. Totesin miten paskaa se on, se rööki. Taisin syödä omenen ja mennä uudestaa nukkumaan. Kolmelta nousin ylös. Pawshakessa oli tullut kysely koiranhoidosta. Labbiksia Armonkalliolla. Senkun vaan menisi tutustuu. Huomenna mulla on kuitenkin se atc korttien live miitti vaihto Tavernassa useamman tunnin. Pitäisi tunkea askartelujutut laukkuun ja käydä siellä. Keskiviikkona joka siinä varauksessa oli, menisi bookcrossing kirjamiittiä jossain museokahvilassa. Sitten kuun lopulla on taas nörttityttöjen miitti.
Ai niin voisi ottaa pyykit koneesta. Olen katsonut Netflixiä lähinnä. Sen vastapainoksi jalat seinää vasten ylös. Yhden tyypin piti tulla ostaa mun vanha läppäri kympillä, eikä sitten tulekaan. Mä voisin kirjoitella parille kirjekaverille kirjeitä. Osallistua twitchissä jonkun Palia pelaajan ötökkämetsästyksiin joukossa. Mun ötökän metsästys taito on jo yli 300. Saisi edes jonkun plushien. Niitä keräillään kun ne on harvinaisempia. Multa puuttuu ehkä se uusin ötökkä ja pikkusipuli, sekä pari kitsuuta.
Mutta en tiedä. Tuntuu että vain nukuttaisi. Unettaisi. Katselisin silmäluomien takana tyhjyyttä. Omien ajatuksien kanssa olisi. Helpompaa selkeästi kuin pukea tuonne ulos. Mä tein lumihommat pikkulapiolla parvekkeella. Ei se lumi mitään. Se hemmetin hikoilu kun laitan liikaa tai sitten liian vähän vaatteita ja palelen tai molempia. Joskus kyllä ollut ihan mukavakin käydä jossain, ei ole jalat alkaneet krampata tai otsa valua hikeä ja näytä kuin olisin nähnyt aaveen ja punastunut siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"