Katsoin äsken ”jouluelokuvan” eka kertaa yhden klassikon. Haudoilla oli ihan jees. Väkeä. Pidin päässä virkattua tonttulakkia ja keräsin katseita vahingossa. Ostin vielä lahjoja koirien ja kissojen kanssa ja syötiin majoneesimätöt mega ateriat pikaruokaa. Sain joululahjaksi rahaa ja maksoin puhelinlaskun. Saunassa käyty. Tänään en meikannut enkä laittanut hiuslakkaa. Kattoo huomenna aamuna kaipaanko vähän herätystä kasvoille. Sitä olisi taas joulupöytä. Pitkin hampain irveellä kutsuttu vakavana kaiuttimella ajomatkalla pois haudoilta annettu kellonaika kun sopii saapua.
Mutta pitäisi nousta ylös vessanpöntöltä. Huomenna herätä aamusta katselee ohjelmia. Nostattaa joulufiiliksen. Joku sanoi telkkarissa ”joulu on kärsimystä” mutta ehkä lapsille jotka lahjoja joutuu iltaan odottamaan. Mä oon iloinen kun nerokkaat älynväläykseni päätyy lahjan saajalle. Oli se veitsi tai lasinen punatulkku tai asiakirjalaukku jonka sisällä on pehmolelukoira laukussa tai nimikoitu viskidekantteri. Jos tiedät Tom&Jerryn, niin se dekantteri vilahti piiloon nopeammin kuin hiiri…
Tuoksut on niin hyviä. Uunissa on karjalanpaisti. Ilmeisesti tapanina tulee eräässä reseptikirjassakin ollutta lohikeittoa. Vesi on puhtaampaa mitä kotona. Harjun läpi siivilöitynyttä. Sitä voi jo someljeeristi siemailla. Joulun ihme lumihiutaletta on myös maassa jäistä vähän jäljellä… pakkasta riittäisi mitä nyt joulupäivänä mukamas koko maa plussan puolella??
Kyllä mä mieluummin heitän sateenkaarilipun tankoon ja ahdistun lehmän röyhtäisyistä. Purra ei saa purra eikä edes osaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"