Translate

torstai 18. joulukuuta 2025

Hevonperseestäkö huumoria vittu imaista

Aloin pakkaa matkalaukkua. Jotain pitää ehkä vielä pyykkää. 
Söin ayerveda ravintolisiä ja 2rkl chia siemeniä. Katsoin YouTubesta stressin vaikutuksesta painoon sekä psykiatrin videota selittää miten psyykenlääkkeet lihottaa. Mulla menee lääkkeitä joiden pitäisi ehkä laihduttaa. Bupropion sekä metforem. Silti kerääntyy sisäelinten ympärille rasvaa. En mä enää syö pelkkiä herkkuja nälkääni. Mutta helppo unohtaa mitä on syönyt. 
En koe janoa joten nälkää en näe myöskään. Joulukalenterissa oli maitosuklaa patukkaa. Sen lisäksi valmisateria ja omena ja paahtoleipää ja täytteitä leipien väliin vähän kinkkua ja tuorejuustoa. Kaksi kuppia teetä kun olin vajaan tunnin tiskannut käsin. Yleensä vastaus kun luetteloin mitä olen syönyt, on miten heidänkin ruokahalu kasvaa. Paska vitsi mun mielestä. Halusin vain tietää ja varmistuksen, että liikaa se on. Aamupalaksi loput mangorahkaa. Puoli pulloa signature sokeritonta juomaa, edes tiedä miksi sitä kittaan kun huijaa aivoja. Muussakin ravinnossa olisi yhtä vähän kaloreita.
Taidan ottaa mukaan käsikonsolin ja läppärin. Pitääköhän mun jättää osa puhelimista kotiin? Mulla on vain kahdet farkkuhousut. Otin alusvaatteita ja rintaliivejä ja jonkun ikivanhan beigen mekon, jota en muista pitäneen missään.
Shein vaatteita muovikassillinen odottaa sekajätettä. Ne on vähän kuin vaatteiden muodin apupyörä tai leikki versiot oikeista. Siinä yksi näkökulma.
Iltapaino oli 124,5 eli jos en laihdu ennen joulua niin sitten ehkä paisun lihavammaksi mitä ikinä ollut siitä huolimatta etten muka voisi enempää lihoa. Ehkä se on aamulla taas 122,5. Hyvin mahdollista. Mun kehonkoostumusvaaka harvemmin valehtelee. Kiloissa ja painoindekseissä tai rasvaprosenteissa se on ehkä liiaksi puolet. En muka ole ikinä ollut laiha psykiatrian mukaan tai kiusaajien vaikka olin fyysisesti parhaimmassa kunnossa ja saavuttanut kamalasti liikkuen laihtumisen kahdeksasta kymmenestä kilosta 66:een kiloon parissa vuodessa ennen diagnoosia. Sen diagnoosin jälkeen alkoi lannistaminen. Etukäteen määrätä sivuvaikutuksiin jo lääkkeet… eli lääkitä heidän määräämien lääkkeiden vaikutukseen toisia lääkkeitä väitetyistä oireita. En ole ikinä halunnut aivokemioita sekaisin ja vihaan koko järjestelmää edelleen. EI ole mukavaa. Kulkekaa itse lääkesumussa. Seuraavaksi 2.1.26 mulla lisää apriprazelolloa tai mikä nyt onkaan vittu lääkitys. Mennyt siis jo 10 vuotta vähintään. Kukaan ei jaksaisi mua niin kauaa. Nettikirjoitukset hevonvittuako kenenkään tarvisi välittää. Ruudun kautta ei voi psykooseja näpytellä sun potilashistoriaan muut kuin sellaiset joiden subjektiivista kokemusta se hyödyttää olettaa erheellisesti toisen elämän pilaten, koska onhan psykiatrit nyt maailman kauheimpia vallan väärinkäyttäjiä. Ja heitä suojellaan. Kyllä lätty lätisisi jos saisin kiinni ketkä mut pakottanut elää 2.tyypin kansalaisena. Mitään hyvää saa ikinä missään palautteena. Et ole liittolainen, se ”a” kuuluu aseksuaaleille vitun Karviainen tai Minttu tai miksi vituksi ihmiset lapsiaan eniten on nimenneet vuosina kun mut laitettiin osastolle kärsii. Kasvaa naiseksi, siivoaa huoneeni, viikkaa oikein pyykit narulle ja petaa sänkyni eli noita en koskaan tule oppimaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"