Vaikka heittäisin tuhat julkaisua roskiin, niin niitä olisi silti toiset samanlainen yhä blogissa. Digitalisoiduimme robot.txt kanssa, eikös.
2020, onpa ollut vaikeaa vain olla kosmisessa maailmankuvassa. Heh hahhaatihaa. Poistukaas nyt jo rönsyilyni. Sain eilen kuunneltua kirjan joka oli kirjoitettu 2006, ja minulla on vieläkin jotain 2012 ostamaani kirjaa kesken. Tapanani oli tuolloin ylpeillä että pystyin lukemaan vaikka kymmentä kirjaa samaan aikaan kesken. Muistan toki mitä niissä luki, se loppuun lukeminen vain jäi.
Tiikeri pysyköön raidoissaan. Leipuri lestissään. Nörtti tekniikan parissa, eikä ala harrastaa fyysistä kontaktia vaativia selviytymislajeja. Läskisolut ei häviä, ne saattaa pienentyä. Sä voit yrittää hyppiä luokkia ja pyrkiä paremman väen seurapiireihin, mutta satutat vain itsesi. Mikään ei unohdu. Uusrikkautta on työllä ansaittua sekä sattumalta voitettua mutta vanha raha on perittyä ja epäreilua. Köyhä ei opi rahataitoja itsestään. Se viheltäen tulee mikä on mennytkin.. kädestä suuhun., Ja tarkoitan nyt vain että aivoni on jo varmaan melko jämähtänyt ja kangistunut kaavoihin kolmekymppisenä. Sitä en usko että aivoni olisi jotenkin huonossa kunnossa tai rumat. Olen saanut kehuja hampaista sekä silmäkalvonpohjistani. Minun täytyy olla sisäisesti kaunis paikoista joita ei näe.
Kirjoitin eilen päivyriin yhden hauskan huomion kielestä. Se liittyi tieteisseikkailuun. Fiktiivinen on käännetty seikkailuksi. No siitä ainakin tunnistan etten vain näe unta. Hereillä vaikeaa rämpimistä, tylsää ja nukkuessa seikkailut.