Strategiapelejä. Aikasyöpöt tänään. Elvenar, Last Fortress, Merge Mayor. Ajattelin ladata yhden pokemon masterssin uudestaan, mutta suutuin edellisestä kerrasta kun mun tili katosi, vaikka olin alusta pelannut ja varsin pitkälle.
Eipä tässä juuri. Kuntopyörällä olin noin 20 minsaa. Siihenkin pitää keskittyä. Luin samalla puhelimesta brittien naistenlehtiä. Mun pitäisi tiputtaa 8 stonea. Eli se 50kg läskiä mitä varmaan on siunaantunut nestemäisistä kaloreista, lääkkeiden sivuvaikutuksista kun on kangistunut ja lannistunut ja käsketty sitoutuu vanhanaikaisiin kuntoutuksiin ja silti vähän syömähäiriöisesti koittanut kapinoida vastaan, kun ei mitään ole saanut tehdä. Tai edes voinut jossain 100 askeleen käytävällä ilman ääntä. Mä en syytä ketään yksittäisistä taloudenhoitajaa, no ehkä vähän lääkäreitä, hoitajia ja sen sellaisia lähemmäisiäni, joilla ei ollut hajua elämästäni vaikka yritin heihin saada yhteyden. "Olin niin huonossa kunnossa" eli 66kg ja normaalipainoinen kerrankin elämässäni fyysisesti kaikki hyvin parikymppinen lähes.
Paras kaveri soitti pikaisesti olevansa karannut mielisairaalasta. Ei se vaarallinen ole, ties vaikka saisi hypotermian jos ei saa lonkeroa. Se vaan... puree kuin jokin millä ei ole hampaita suussa. Kuin astuisit leegoon kun näet hänet. Sulautuminen ihmisvirtaan ilman että kukaan aavistaa, että häntä jahdattaisi on muka niin hieno saavutus. Vapauden pitäisi humalluttaakin
Ää. Ajaudun kirjoittaa jostakusta toisesta. Ei mulla ole mitään mielenkiintoista mysteeriä tässä. Ajattelin että pitäisi jatkaa käsin kirjoittamista kunnon paksukantiseen vihkoon. Mun käsiala on kuitenkin huonontunut. Ja aloittaa kirje alusta kirjekaverille. Siinä menisi tuskin montaa tuntia.
Eipä tässä juuri. Kuntopyörällä olin noin 20 minsaa. Siihenkin pitää keskittyä. Luin samalla puhelimesta brittien naistenlehtiä. Mun pitäisi tiputtaa 8 stonea. Eli se 50kg läskiä mitä varmaan on siunaantunut nestemäisistä kaloreista, lääkkeiden sivuvaikutuksista kun on kangistunut ja lannistunut ja käsketty sitoutuu vanhanaikaisiin kuntoutuksiin ja silti vähän syömähäiriöisesti koittanut kapinoida vastaan, kun ei mitään ole saanut tehdä. Tai edes voinut jossain 100 askeleen käytävällä ilman ääntä. Mä en syytä ketään yksittäisistä taloudenhoitajaa, no ehkä vähän lääkäreitä, hoitajia ja sen sellaisia lähemmäisiäni, joilla ei ollut hajua elämästäni vaikka yritin heihin saada yhteyden. "Olin niin huonossa kunnossa" eli 66kg ja normaalipainoinen kerrankin elämässäni fyysisesti kaikki hyvin parikymppinen lähes.
Paras kaveri soitti pikaisesti olevansa karannut mielisairaalasta. Ei se vaarallinen ole, ties vaikka saisi hypotermian jos ei saa lonkeroa. Se vaan... puree kuin jokin millä ei ole hampaita suussa. Kuin astuisit leegoon kun näet hänet. Sulautuminen ihmisvirtaan ilman että kukaan aavistaa, että häntä jahdattaisi on muka niin hieno saavutus. Vapauden pitäisi humalluttaakin
Ää. Ajaudun kirjoittaa jostakusta toisesta. Ei mulla ole mitään mielenkiintoista mysteeriä tässä. Ajattelin että pitäisi jatkaa käsin kirjoittamista kunnon paksukantiseen vihkoon. Mun käsiala on kuitenkin huonontunut. Ja aloittaa kirje alusta kirjekaverille. Siinä menisi tuskin montaa tuntia.
Kuin pyörällä ajaisi ja pieraisisi aina kun tuun vastaan, tai hajoaisi kuin varpaat tennareissa palellen hankea vastaan. Mitään mun kokemuksia ei olla uskottu toisaalta... "tuo ei ole nyt ihan totta"
Karaistumisesta selviää vain kuin sisu pettää eikä enempää jaksa, viitti, pysty, kykene ja pakko sammua kuolla, joutua psykoosiin tai pahempaa... herätä taas tässä helvetin elämisestä ja tyhjän nyhväyksestä pahemmasta yhä uudestaan ja vanhempana ja paikoitellen täynnä loputonta inhimillisyyttä typeryyden ainoaa pakkoa olla niin puutteellisen herkkä ja ehdottoman vastarannankiiski ja toisinajattelija ja, omissa maailmoissa heittosäkki noita-akka ja niin, olematta sisäistämättä kaikkea toisten rakkaudettomia tunnustuksia minusta vaikka itse huomaan lähinnä kaiken ja eri tavalla paremmin uskoen parasta heistä loppuun asti? Toisin sanoen rikoin psyykeni kidutuksella niinkuin varmaan yritinkin? Syntynyt konflikteihin ja draamaan, ei siinä. Jos kaipaat riuskaa otetta, niin pistä kukkamultiin kätesi koska olen kätevä vain. Maan edustaja. En puu tai kukka tai paskakasa vaan yksi vitun bakteeri joka syö sua kun makaat haudassa ja palaan takaisin mistä olet tullutkin... joo meikä on hieman synkkä ja rakastan mustaa huumoria ja flashbakkei tai mitä ne nyt on ne, kun standupissa palaat johonkin aiempaan viitaten muistaako yleisö vielä huumorinkukan alkutaivalta jotain, call-back nii.
Soiko maailmankaikkeus uudestaan joskus. Tuleeko toinen alkuräjähdys. Mitä vittua mä selitän aina joka päivä elämästäni eikä mua milloinkaan kuunnella. Vaikka oon nainen niin silti en ole saanut sitä kohtelua aikoinaan, koskaan, ikinä. Pitäisi olla selibaatissa toiset 20 vuotta. Kanssakäyminen on vain hyväksikäyttöä. Voit päättää olla hyödyksi ja toisten ongelmien konduiitti mutta joskus loppuu voimavarat. Rahaa ei ole tarpeeksi maailmassa, kun ne on kiinni varannoissa ja maissa. Maassa. Siinä josta se on riistetty.
Ei ole Taivasta tai luontoa olevinaankaan. Rajat kiinni. Takaisinmaksu. Oikutteleva luonto on vain hyväksi. Eihän luonto valitse puolia. Kumpi, kampi, ahdistus ilmastonmuutoksesta. Kylmät alueet kylmemmäksi ja kuumat paikat pätseiksi. Kaikki katastrofit on vain hyväksi kukkaroille. Historiaa kirjoittaa voittajat. Insinöörit ja arkkitehdit, keksijät ja hulluiksi kutsutut... muut luovan alan epänormaalin älykkäät tai kekseliäät...
Odotan jo kevättä ja lehdet on vasta tippuneet hangelle. Pitkä talvineidon jäätävä huokaus ulkoa. Voihan peuranpylly. Makoisat herkut. Mikään kärsimys ei kestä niin kauaa kuin minun havittelema tulevaisuuden laiha runko ja kroppa kuin nuoruudessa.
Ehkä ei ole tarkoitusta.
Muoks. Katsoin tämän viikon jakson Loki sarjaa Disney+:alta... aika jännä tieteisfiktio°!!