Silitin muutaman petivaatteen, tai lakanan. Laitoin pyykkikoneen päälle. Heräsin noin puolitoista tuntia sitten ylös sängystä ja heitin mun uuden... miksi sitä nyt kutsutaankaan... päiväpeitteen? Siihen päälle. Tein sänkyni ehkä toista kertaa elämässä jos ei lasketa sitä kun olin vaihtarina vähän aikaa. Äiti ei koskaan opettanut mitään. Olin kuulemma omissa maailmoissani, eikä saanut häiritä. Olin heittosäkki, noita-akka, hirviö... sen siitä saa kun ei rakasteta lapsiaan. Toisaalta on tässä nytkin taas lama, että varmasti syntyy lapsia joilla on vaikeaa.
Katsoin disneyplussalta elokuvaa 90-luvulta jota luin satukirjasta... kissa hylätään New Yorkissa ja se löytää kodin, mutta pahis nappaa pikkutytön ja lopuksi rikkaat varmaan adoptoi koko löytökoiralössin...
Söin vähän suklaata aamupalaksi, en terveellistä kaurapuuroa mustikoilla tai mansikkasmoothieta. Välipalaksi omena ennen täyttävää päivällistä. Ei vaan. Lihonut eilisestä jälleen kilon. Olen vain liian hyvä syömään. Piti senkin takia olla hetki kuntopyörällä. Eikä vain seiskoskella tunti sähköistyvien lakanoiden kanssa ja chromecast jumittaen, liekö johtuu jatkojohdosta laiteviat, tosin on sekin parempi kuin vetelehtiä sohvalla pelaillen jotain puhelimella. Varsin teknistä tuo striimaus. Äänen ja kuvan siirto. Laitteelta toiseen.
Siivoilin eilen seuraamiani tilejä tiktokissa vielä myöhään illalla. Haukotus.