Sataa. Mun talvitakin taskut on värjäytyneet. Ne oli liilat ja nyt ne on ruskeat siitä kohdasta mistä kädet menee sisään. Jättekiva. Eikä sillä takilla kannata lähteä sateeseen. Jokainen pisara näkyy. Ei siellä kylmä ole, mutta pitää keksiä jokin muu takki. En haluaisi lähteä hakemaan paketteja. En haluaisi värjätä päätä. Haluaisin kyllä askarrella jotakin. Lippukin on puolitangossa, kun on ne valtion hautajaiset sille presidentille. Masentavaa kaikki tyynni, murheenkryyni.
Nukuin jonkin aikaa. Laihduin vähän, koska ei ole ruokahalua. Pitäisi muistaa juoda vettä ensinnäkin. Eilen oli päänsärky ja oksetti kun vedin pelkkää konvehtia. No siis oksensin joo sitten kun vieras lähti. Oli se ihan kivaa pussaillua ja sen sellaista. Toinen ihminen väittää välittävänsä. Ajoitus oli vain kehno.
Olen luovuttanut. Laiska ja venähtänyt, passiivinen, kehno, suunnitelmallinen mutta aikaansaamaton olo. Pitäisi tehdä normaaleja juttuja. Vaihtaa petivaatteet, tiskata, siivoilla, pyykit. Mikä ruuna minä olen. Pitäisi aloittaa jokin projekti. Kaulaliina kaverille vaikkapa. Piirros. Luovaa puuhaa, värittämistä, kirjeen lähetys kirjekaverille... ei vaan onnaa. Pitäisi olla helppoa kuin 3,2,1. Yliajattelen itseni pois aikasyöpöistä, vaikka huvittaisi.
Mikäs pakko tässä kun on työkyvytön. Aikaa vain käsissä koko ajan. En silti ikimaailmassa palaisi siihen maailmaan, jonne meitä tungettaisi johonkin tuettuun. Hoitsujen naureskeltaviksi ja kontrolloimaksi. Niskaperseote oisi kiva, pitäisi vaan tehdä. Nostaa oma häntä kuin kissalla. Kuka muu muka. Paljon puhetta napanöyhdästä vain.
Mitä tarvitsisin. En mitään. Hyvät asiat pakkautuisi aina päällekkäin. Jokin sosiaalinen koe. Muistaako, välittääkö, onko ahne paska. wwyd. Mitä ite tekisit? Ai mää vai. No en mitään. En nukkuisi enkä söisi kunnes saisin luvan elää.
Toisinsanoen ajele pää siiliksi ja antaa tavaroiden olla postipaikoissaan. Huominen on liian lähellä ja sateenropina on vesikidutusta.