Tunnissa voi vaikka katsoa tunnin takkatulta jos tylsäksi elää

Yksi lapsilta kielletty kirjoitus täällä on, ja löysin anonyymin kommentin perusteella sen. Ei edusta mun yleistä tapaa kirjoittaa. Selasin tiktokkeja kauas taaksepäin mun profiilista kun en saanut oikein unta, ja ilmeisesti pitäisi ehkä jutella mun suomalaisyleisölle. Toisaalta ei mulla ole aikaa tehdä niitä. Duettoja ja sun muuta höhlää. Luulisi että sitä on jo tarpeeksi itsensäkehittämistä (ei koskaan). Hakuammuntaa koko blogi... en jaksa miettiä. Hengitän raskaasti, pitäisi joskus nukkua unilaitteen kanssa, että saisi oikeasti lepoa. Katkokset huoh. Ja sitten mä eilenillalla varmaan sekosin vähän kun aloin miettiä liikaa vanhoja juttuja. Mulla on aina ollut ihastuksia tulilohikäärmeisiin, jotka on syntynyt -76. Kaksitoista vuotta ikäeroa on silti liikaa. Eikä mikään takaa, että mä kiinnostaisin niitä. Siitä on kaksi vuotta, kun viimeksi ollut menkat tai että en olisi steriloitu ettenkö voisi tulla raskaaksikaan pistää miesten geenejä etiäpäin joten ihan turhaan olen olemassa, täytä sitä velvollisuutta ollenkaan. Vaikka palvelus onkin ihmiskunnalle. Kaikessa tässä valossa siis, enää jokunen hassu lyhyt vuoro työkokeilua ja sitten jouluteloille pääsisi. Näihin näppäimiin ja pelottomiin vuorovaikutuksiin. *tähän rimmaava vitsi mun hiuksista* krunts skräts kauheaa olla näin vaikea ihminen mutta pääsee minusta helposti eroonkin. Senkus viiltää tunnesolmut auki occamin partaveitsenterällä, eli selitys joka takaa mielenrauhan on yleensä helpoin eikäku, niin montaa tapaa olla väärässä.

Kukaan ei tee sääntöjä, koska jos niitä noudattaa niin ne on vain ihmisten tekemiä joten tempaisen poikki ja pinoon, jos mitään ei ala kuulua. *mutinaa luvuista ynnä muista vollotuksista* Toi on jo ties kuinka mones herätys tänä aamuna luurista. Laitan niitä mielivaltaisesti liikaa, ja pitäisi rauhoittua.
Minäkö kelaisin jotain no en varmaan ikinä. 
Pitäisi laittaa itsensä lataukseen seinään.

Lauseet lyhenee ja päivät on pitkiä. Ellipsin muotoinen rata kivimöykky, ratsastaa avaruuden helmoissa roihuavaa tulipalloa, me siellä sivussa. Halki menee näkymätön coctail tikku sivuttain, ja patonki kelpaa melkein ravinnoksi niille jotka kenties magneettikenttää aistii ja sen avulla, matkaa nuo onttosulkaiset siivekkäät. Lepakoiden sävelkorva. Kaikki muu elämän piirissä, jolla ei ole osaa eikä arpaa ihmisen aiheuttamille vahingoille ja tuhoille jotka vaikuttaa miljardien elämään... jotkut yhä kieltää ettei ilmasto muutu... jos väistöliikettä ei tehdä niin suostumme radalta, ei ole vettä, on vain saasteita, katastrofeja, sukupuuttoa, roskavuoria, jättihyönteisiä ja tuhoeläintä. Pedot kuten jääkarhut nääntyy muiden rinnalla ensimmäisenä. Sä syöt ja talletat sitä bitcoinia tulevaisuutta varten koska arvostat enemmän valuuttaa, pelkäät menettää jotain omaasi. Sä voit omistaa maata vaan mutta kuuletko sä suden huudon täydenkuun, ja lähimpien eksoplaneettojen nimet tai auringonnousun marsissa... me ei kuuluta noihin paikkoihin paitsi varjoina